Tämä on yhtä helvettiä ku ei oo kamuja ja ne vähäsetki on selkään puukottajia paskanjauhajia. Ei kaikkia tietenkään voi yleistää mut mulla tollasia kamuja on =( Sit miehet jotka kahtoo vain mun ulkonäköö ja muuta ei sit katotakkaan. Haluavat vaan päästä housuihin ja myöhemmin se kiinnostus loppuukin. Eiks kukaan nykyään arvosta ihmistä joka on avoin, rehellinen, luotettava ja aivan ihana ihminen?! Pitäskö olla pullon orja ja huorahtava misu joka jakaa kaikille, et kelpaisin jollekki. Mutta ku minä en oo sellanen, olen tämmönen ja saan luvan kelvata omana itsenä. Kerron aina kaiken suoraan ja avoimesti. Onko näin ettei yksinhuoltajia arvosteta yhtään ja meitä katotaan ihan kieroon. Miksi minä en kelpaa miehille, ku vaan panopuuksi?! Minussa se vika varmaanki sit on, ku aina näin käy. Suhteet ei kestä, ku miehet mua pettää ja jättää =( Olenko vaan liian hyvä ollakseen totta... Kertokaa miksi mulle aina käy näin, koska ite en tosiaan tiiä syytä. Haluaisko joku ruveta mailaan tai meseileen mun kanssa? Kuvia voi käydä kahtomassa www.irc.fi Tatjana_84
elämässä vain lapset ja eläimet onko muita kohtalo tovereita
yksinäisyys
11803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja voisin kirjotella sun kans :) Voitko laittaa tänne mailiosoitettas?
Tässä on mun maili [email protected]
Jos olet nuori ja lapset vielä pieniä. Niin ymmärräthän että miehet eivät ole kovin innostuneita lapsistasi. Nuoret miehet haluavat mieluummin lapsettoman tyttö-ystävän jonka kanssa vakiintua ja ehkä tulevaisuudessa perustaa oma perhe.
Tietysti olisi tärkeää että olisi edes yksi hyvä ystävä tukena. Mutta nyt kannatta ensisijaisesti keskittyä lapseen/lapsiin eikä miehen etsintään.
kyllä se oikea joskus vielä sinullekkin löytyy. Mutta muista LAPSET ENSIN.
Voihan se toki niinkin olla, mutta elämässä on oltava muutakin kuin lapset. Miehen kans voi olla kaveri, niin ku naisenki joten en oo tässä nyt sitä miestä niinkään etsimässä vaan ystäviä/kamuja. Voin vaan sen sanua, että tämä nyky maailma on ihan sairas ja ihmiset myös. Ihmiset on petoja toisia kohtaan ja ajatellaaan vain ihteä. Kannattas ajatella vähän muitaki, koska se kostautuu joskus myöhemmin sit. Minä en ole niin itsekäs paska, että mua haittais jos jätkällä on lapsia ja meille tulis jotai. Minä en pelkää ottaa vastuuta tai sitä et joku päivä oon äitipuoli jonku muksuille =) Mulla sentäs on positiivista asennatta tässä elämässä ja jaksan mennä eteenpäin vaikka on rankkaa. Mä oon yh ja ylpee siitä ja mun puolesta muut saa olla ihan mitä mieltä tahansa musta tai muista yksinhuoltajista! Aika paljon on uusperheitä ja ihan sen takia, ku nykyään erotaan niin perkuleen helposti ei jakseta ratkoa ongelmia vaan lähetään mielummin pois. No kerroppas sit, miks miehille kelpaa yh baareissa? Mä voin tohon vastata, koska me ollaan niin helppoja mukamas. On niin pirun rankkaa ja elämä menee päi helvettiä. Onneksi ei mun kohalla vaikka yksinäinen olenki xD Helppo on leperrellä ja jauhaa paskaa et muija lämpee khe khe...
Yksinäisyys on kyllä lapsen kanssa yksin olevalle, oli nyt huoltajuusmuoto mitä hyvänsä.Ja minua itteäni kyl kummastuttaa toi stereotypia, että yksinhuoltajat olisivat miehiin liimautuneita ja tyylii otan keltä tahansa kukaa älyää pyytää...ehkä tää Susan Kuronen on osaltaan vahvistanu tätä kuvaa...eikä asia käännykkää niin että Matti on yksinhuoltajia saalistava häntäheikki, kun taitaa Merikukkaa nyh piirittää ;)Mutta kuitenkin, itse en ainenkaan helly jokaiselle miehelle joka pyytää, kun ei ole tarvetta moiseen.Omat kaverit ovat kyllä vähän "hylänneet"kun lapsen sain.Ehkä heillä on minun kuva nyh rakennettava uudestaan, kun en voi olla niikuin he enää, kun minulla on lapsi.Eli en voi istua joka ilta kuppilas kaljalla tai lähteä tostanoin vaan jonnee muualle ja en voi tehdä töitä miten vain ja milloin vain.Aina pitää asettaa lapsi edelle ja hänen mukaansa edetä ja toimia.Mutta kai sekin asia sitten muuttuu kun kaverit saavat omat perheensä ja sitte he ymmärtävät miksi tuntuu yksinäiseltä ja onhan se helppo neuvoa että lähe ulos ja lenkille äläkä mätäne siel kotoon...ei tule välttis mieleen että pitääpi ottaa lapsi mukaan, pukea ja mitäs jos ei lapsi viihdy vaunuissa tunnin lenkkiä vaan haluis ennemmin leikkiä leluillaan kotosalla?;) siinä sitä on pohdintaa...
Niin kuin jo kirjoitinkin sinusta saa kuvan, että olet epätoivoisesti etsimässä itsellesi miestä oli se sitten eronnut tai karannut, lapsia tai ei, tulee uusia lapsia - ihan sama, kaikki käy. Väität, että muijatkin käy kavereiksi no joo, mutta on sen verran läpinäkyvä parku etsiä miestä, että muuta on turha vonkata.
Sinun tulisi nyt rauhoittua. Lakkaa hetkeksi juoksemasta baareissa ja mieti millaisen elämän haluat itsellesi ja lapsillesi. Ei ole mikään kiire, relaa. Haluatko todellakin miehen jolla on jo lapsia siellä sun täällä? Millaisen miehen haluat? Haluatko kaljasiepon, joita löytyy baareista? Homer Simpsonko sinua kiihottaa? No siinä tapauksessa baariin ei ole kiire. Siellä ne Homerit ovat joka tapauksessa menit sinne nyt tai, vaikka 5 vuoden päästä uudelleen. Sängyssäkään ne eivät kovin korkeille pisteille yllä. Saatikka ovat kiinnostuneita sinun lapsistasi, kun eivät omistakaan.
Paremmissa biletys paikoissa törmäät todennäköisesti Homerin ns. parempaan minään. Siellä on lentokapteenia (oikeasti lvi-asentaja, ei paha ammatti, mutta tuo valhe), insinööriä (hitsaaja, sekin on hyvä ammatti, mutta se valhe) ym. ym.
Mihin tulokseen tulee, odota rauhallisesti ei sitä äijää vonkaamalla löydy. Ei ainakaan etsimistäsi paikoista.
Äläkä väitä ettetkö olisi epätoivoinen, kuka nyt muuten sanoisi: "hei tässä on mun kuvia irc-galleriassa, menkää katsomaan ja ihailemaan". Kävin katsomassa, mutta näin vain naisen jolla oli jo kädet täynnä töitä lapsissaa, ei siihen tällä hetkellä mahdu romantiikkaa, valitettavasti. Odota muutama vuosi, kehitä itseäsi minkä pieniltä lapsiltasi ehdit.
Tuohon soppaan ei kukaan järkevä mies edes lähde kuin hetkeksi niin kuin itse sen jo kerroitkin.
Voitko tulla tuon saman asian sanomaan mulle päin naamaa?! Ei taida olla pokkaa sellaseen heh. Mulla sentäs ois, jos tollasta kirjottasin niin ku sie. Mulle on aivan sama mitä oot mieltä tai muut, mutta enköhän se minä itse tiedä elämäni tilanteen hieman paremmin ku te. Mitä pahaa siinä on jos laitan kuvani näytille ja se ei tod meinaa, että oon epätoivoinen luuseri. Jote jatkahan hyvä ihminen samaan malliin heh hee. Mua ei masenna sinun sanomiset yhtään, joten hyvät jatkot sulle vaan xD
Muistan kun jäin 4 vuotta sitten yh:ksi:
Välillä sitä tunsi itsensä yksinäiseksi vaikka ympärillä oli läheisiä (perhe,ystävät) ihmisiä. Arki pyöri lapsen hoidon ympärillä eikä muuhun ollut paljon aikaa. Kumppanin löytäminen tuntui etäiseltä ja jopa toivottomalta.
Nykyään sitä on oppinut aikatauluttamaan elämänsä niin, että aikaa löytyy lapselle, ystäville ja jos joskus löytyy kumppani, niin hänellekkin. =)
Tärkeintä on, että et kiirehdi tai vaivu epätoivoon. Keskity lapsiisi, itseesi ja ystäviisi. Kävin katsomassa kuvaasi ja näin miehenä voin todeta, että olet nätti. :)Eiköhän sinunkin tiellesi osu vielä hyvä, parisuhdetta arvostava mies.
Tsemppiä!
T: yh-isi 26v
Näinhän se menee, että lapset on tärkeintä maailmassa tällä hetkellä. Sekin on taivahan tosi asia ettei ihminen jaksa, jos ei oo muuta elämää ku lapset! Lapsille pitäs olla oman ikästä seuraa ja virikkeitä päivisin. Äitille sitten niitä omia juttuja ja aikusten ihmisten seuraa. Ois niin kiva saaha jutella omia asioita ja jakaa ystävien kanssa ilot/surut. Tällä hetkellä en voi jutella kenenkään kanssa, ku ei oo ystäviä silleen ja harvon niitäki pääsee näkee. Ymmärtäkää ihmiset vähän meitä yksinhuoltajiakin ja kyllä te sitten aikanaan sen tuutte huomaan, ku omia lapsia hommaatte. Ei se ole helppoa, vaan helvetin raskasta ja vieläpä ku yksin tässä minäkin yritän hoitaa kaiken.
kun mulla ei oo ees sitäkään. jos löydän jonkun niin suhde kestää vain sen ajan kun alan taas että vihdoin löyty mies munkin elämään ja uskallan alkaa tekee ns.uraa niin jo ukko lähtee, ei muka kestä uranaisen mukana. vituttaa tälläinen, kun taas joutuu lapsi pettymään ja menettämään ns.isäpuolen...
Oon sen huomannu, että ei kannata haaveilla kovin suuresta ja antaa elämän kuljettaa omaan tahtiin. Kyllä ne palaset loksahtaa joskus sit kohdalleen. Ei kannata elämää elää vain miesten takia, vaan myös työn ja lapsien takia. Mullaki alkaa vihdoin elämä hymyilee, ku saan pojan hoitoon ja ite pääsen työharjotteluun =) Saapahan muutakin ajateltavaa ja miettimistä, ku miehet ja suhteet. Kyllä tämä tästä ainakin minun kohalla alkaa voitoksi muuttumaan xD Välillä vähän hymyäkin tähän ankeaan elämään =)