Seuraavan kerran,kun siirrättä kirjahyllyn paikkaa tai imuroitte kirjoja tarkastakaa,että omistusnimet on omat ellei niin palauttakaa ne vaikka omistajan postilaatikkoon tai lähettäkää postissa. Huomasin juuri,että omiakin puuttuu mutta en muista kennelle olen vuosien aikana lainaillu niitä. Siis lainaaminen ei tarkoita omaksi antamista. Mukavia kirjojen tarkistuksia ainakin pakkaspäiviksi. Kaikki kirjat kannattaiskin viedä pakkasella ulos tai kuistille eli parvekkeelle oikein kunnolla puhdistumaan. Kerrottehan kuin monta lainakirjaa löyty palauttamatta ? Mikä oli vanhin? Alkaahan nyt kirjojen metsästys?
Ystäviltä lainatut kirjat
akka
12635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Laitan aina lainatut kirjat erilleen omistani, silloin ei ole vaaraa, että sekoittuisi omiini. Muutenkin pidän tarkasti huolta, että kaikki lainaamani tavarat palautuu omistajilleen.
Kun aiakanaan lainasin tuttavilleni kirjojani (omistuskirjoitukset ja ex-libriskin mukana), en saanut niitä koskaan takaisin. Kyllästyin ruikuttamiseen eli kun kaksi-kolme kertaa on pyytänyt kirjojaan palauttamaan eikä niitä sittenkään saa, päätin,että lainailu lopuu tähän. En myöskään laimaile itse tuttavieni kirjoja, en ole koskaan lainaillut, joten kirjahyllyssäni olevat ovat omiani.
Lapsilleni lainaan ja silloin ei ole väliiä, palauttavatko vai eivät, heillehän ne kuitenkin jäävät.
Kirjaston kirjat ovat ainoita, joita lainailen ja ne ovat visusti erillään muista. Muuten hyvä juttu: kirjahyllyä kannattaa sekä tomuuttaa että aika ajoin puhdistaa myös antamalla keräykseen tai kirppikselle turhat opukset.
En enää lainaa kirjoja kenellekään. Yksinkertaisesti siitä syystä, että moni itselleni rakas kirja on jäänyt sille tielle. En ole saanut takaisin ruikuttamisesta huolimatta. Itse en myöskään enää lainaa kirjoja kuin kirjastosta.
Kirjat ovat melko arvokkaita hankkia, kiva on säilyttää joululahjoiksi saadut kirjat omistuskirjoituksineen.
Toinen mutta, kirjat ovat hankalat hävittää, antikvariaatit eivät osta, revi siinä sitten kannet ja sivut erikseen ja heitä paperinkeräykseen.
Niitä kertyy aivan liikaa hyllyihin, on pakko saneerata kovalla kädellä kirjoja mitä jättää mitä ei. Eivät kaikki kirjat ole säilyttämisen arvoisia.
Kirjastoja käytän, sielläkin jotkut kirjat ovat tosi epäsiistejä, joten usein haluamani kirjan jätän hyllyyn, ei viitsi pärskeisiä sivuja lukea.
en todella ole saanut yhtään niistä takas.
Myös eräs ikävä piirre minulla on,saatan laittaa jonkin kirjeen tai ajatuksen kirjan väliin ja siten se menee muiden tietoon.
Itse lainaan kirjoja vain kirjastosta ja vielä olen muistanut palauttaa ajallaan. Tosin täällä pienessä sivukirjastossa ei heti sakkojakaan peritä.
Poikani lainaa joskus multa kirjoja ja hänelle sanon, että ei tarvitse palauttaa, kun kirjahylly on jo aikoja sitten tullut pieneksi ja nykyajan hyllyköt on paremminkin muíta kuin kirjoja varten. Pitäisikin uusia kirjahylly, mutta ongelma on se, että ei tahdo löytyä oikeaa
kirjahyllykköä.
Niin ja vielä siitä lainauksesta - joskus kuuskymmentäluvun puolivälissä lainasin kaverini poikaystävälle silloisen hittikirjan "Juhannustanssit" ja aina silloin tällöin oli puhetta siitä kirjasta, että se on lainassa aina vaan ja siitä ei ole montaa vuotta, kun se palautettiin.
Ollaan siis ystäviä edelleen.
Meidän kirjaston aulassa on hylly johon voi viedä omia kirjoja ja lehtiä kierrätykseen. Olen vienyt sinne ja seurannut että menevät. Yhden kirjan otin takaisin kun ei viikossa kukaan ottanut.
Keittokirjat on ainoita joita sorrun keräämään omaan hyllyyn, yksi on ollut lainassa muutaman vuoden:(
Minulla on tapana kirjoittaa yhdentekevien kirjojen nimikirjoitussivulle: "Tämän kirjan omistaa se, jonka hallussa se on."
Minun mielestäni se on kierrätystä. :)
jaksais viedä kirjojani ulos tuulettumaan..saa riittää kun joskus imuroidaan ja toivoa,että pölyallergiset ei tukehtuisi meillä..olen yrittänyt jos jotenkin vähentää kirjojen määrää,muta en pysty,ne ovat niin suurta pääomaa,että yksinkertaisesti siihen en kykene..on kuin ystävän heittäisi pois..kirjastosta lainaaminen on mulle hankalaa,juuri sen palauttamisen tähden,sillä sakkorahalla ostan jo muutaman tosihyvän kirjan..ja siksi niitä on parin huoneen seinää hyllytetty..luen kirjan,jos se on hyvä,useamman kuin kerran.Kirjat on käyttötavaraa,pokkarit kelpaa,koska sisältö on sama kuin kovakantisissa.Kirjahyllyni ei ole näytettäväksi tarkoitettu,mutta koen ylpeyttä kun joku sitä katselee,en järjestyksen vaan sisällön vuoksi.
Kirjahyllyn puuttuminen kodista kertoo heti jotain sen kodin henkisistä aartista.Vai mitä?Toki kannatan kirjastoa,ehdottomasti.
kirjahylly ilmaisemassa asukkaiden/asukkaan henkisistä aarteista, mitäh?
Minun mielestäni se on vain näyttelyesine kaikkine teoksineen.
Itse luovuin kirjahyllystä ja kirjoista muuttaessani pienempään asuntoon, käytän lähistöllä olevaa kirjastoa, eikä minulla ole tarvetta omistaa niitä.
Meille, jotka tykkäämme lukemisesta eli olemme himolukijoita, kirjat ovat kuin ystäviä. Niitä ilman on olo orpo. Niissä on bestiksiä, lohduttajia, piristäjiä, jokapaikanhöyliä, aina luotettavia ja aina yllättäjiä. Oikeat ystävät eivät aina ole tavoitettavissa tai aina ei viitsi ihan kaikilla jutuilla häiritä, kirja on uskollinen aina, mihin tarpeeseen sitä sitten lukeekaan.
Oma pieni kirjasto kirjahyllyllä on lukuhimoisen tapa katsoa toisesta pienen kirjaston omistavasta, mistä se tykkää ja mitä se lukee. Jos vaikka olisi samat mieltymykset tai erilaiset. Se vasta mielenkiintoista onkin. Tunnustan suoraan,että kylässä kyylään kirjahyllyt.
En pidä sivistyksen tai suuren älyllisyyden mittana muhkeita kirjahyllyjä. Mielenkiintoista silti, että pidät kirjoja näyttelyesineinä. Kirjahyllylliset ovat siis mielestäsi rekvisiitta-ihmisiä, haluavat vain omistaa ja näyttää, että tässä on oikein ollut varaa hankia kirjoja. Meitä on kuule montaa sorttia, muitakin kuin kirjoja pelkkänä rekvisiittana pitäviä.
Sinänsä on tietysti hienoa, että kykenee luopumaan vaikka kirjoista. Kuljen aina kirjojen kanssa, vaikka pokkarin. Se on vakiovaruste. Vaihtelu virkistää, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki. Niin myös erilaiset mielipiteet.
Muistan nuorena tyttönä saaneeni kirjan Armi Kuuselasta, joka oli juuri päässyt missiksi. Kirjan myöhemmin lainasin ystävättärelleni, joka varmaan lainasi sen eteenpäin. Sain kirjan takaisin joskus vuoden päästä, mutta missä kunnossa. Kannet irti, lehdet hiirenkorvilla, olipa kahviakin kaatunut päälle. Päätin, jos jotain lainaksi annan niin en ainakaan kirjoja.