Voimani ja keinoni alkavat olla vähissä.
Poikani (7v)on keksinyt pöpöt ja bakteerit. Hän näkee niitä joka paikassa ja pelkää niitä. Nyt hän on alkanut pestä jatkuvasti käsiään ja jopa joitain lempilelujaan.
Tunnustan syyllisyyteni tilanteeseen siten, että jo kauan aikaa sitten kaupassa minä kielsin poikaa nuoleskelemasta ajatuksissaan ostoskärryjen kädensijaa. Poika kysyi, miksi, ja minä onneton sanoin, että siinä on likaa ja pöpöjä. Tästä alkoi kysely, johon ei loppua ole vielä tullut. Tiedän ammattini puolesta näistä asioista paljon ja varmaan kerroin sitten lapsen ymmärryskyvylle liian tarkasti bakteereista. Voitte uskoa, että nyt kadun. Mutta mitä tilanteelle voi enää tehdä. Äiti on aiheuttanut pojalleen neuroosin.... Itselläni ei tosiaankaan ole mitään vastaavaa koskaan ollut. Mitä voin tehdä??? Joinakin iltoina tilanne kärjistyy niin, että lapsi nyyhkyttää vuoteessaan, että hän tuntee, että suussa on jotain.... "voiko se olla vaarallista, äiti, jos minä vaikka kuolen tähän....???"
Olen yrittänyt puhumalla ja selittämällä. Sylissäpitämällä ja halaamalla. Olen kieltänytkin puhumasta.... olen välillä jopa raivostuntu ja huutanut, että nyt tuo pöpöistä jankuttaminen saa loppua. Mikään ei auta.
Poikani (7v)on keksinyt pöpöt ja bakteerit. Hän näkee niitä joka paikassa ja pelkää niitä. Nyt hän on alkanut pestä jatkuvasti käsiään ja jopa joitain lempilelujaan.
Tunnustan syyllisyyteni tilanteeseen siten, että jo kauan aikaa sitten kaupassa minä kielsin poikaa nuoleskelemasta ajatuksissaan ostoskärryjen kädensijaa. Poika kysyi, miksi, ja minä onneton sanoin, että siinä on likaa ja pöpöjä. Tästä alkoi kysely, johon ei loppua ole vielä tullut. Tiedän ammattini puolesta näistä asioista paljon ja varmaan kerroin sitten lapsen ymmärryskyvylle liian tarkasti bakteereista. Voitte uskoa, että nyt kadun. Mutta mitä tilanteelle voi enää tehdä. Äiti on aiheuttanut pojalleen neuroosin.... Itselläni ei tosiaankaan ole mitään vastaavaa koskaan ollut. Mitä voin tehdä??? Joinakin iltoina tilanne kärjistyy niin, että lapsi nyyhkyttää vuoteessaan, että hän tuntee, että suussa on jotain.... "voiko se olla vaarallista, äiti, jos minä vaikka kuolen tähän....???"
Olen yrittänyt puhumalla ja selittämällä. Sylissäpitämällä ja halaamalla. Olen kieltänytkin puhumasta.... olen välillä jopa raivostuntu ja huutanut, että nyt tuo pöpöistä jankuttaminen saa loppua. Mikään ei auta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alkaa olla perheneuvolan, koulupsykologin tms. asiantuntijan aika. Soita ja tilaa vastaanotto perheneuvolasta pojallesi, niin saat avun löytymisen alkuun.
että on olemassa hyödyllisiä bakteereita, esim. suolistossa valmistamassa k-vitamiinia, iholla suojaamassa sairautta aiheuttavilta bakteereilta.. ja sit harmittomia bakteereita ja sit on erikseen nämä jotka voivat aiheuttaa taudin..
ja että on lääkkeet keksitty.. ja normaalissa elämässä on vaikea saada muuta kuin pikkutauteja aiheuttavia bakteereita, kuten flunssa ja ripuli.. ja ne ei oo yleensä vaarallisia, ja lääkkeet löytyy niihinkin.
tämmöset pelot liittyvät tuohon ikäkauteen, mulla lapsi pelkäsi kuolemaa, toinen ranskalaisia turisteja, pimeää jne
manipuloi sinua ovelasti.
Olet aika helppo nakki.
Te ette ole planeetan viimeiset asukkaat.Miten me muut voidaan vielä olla elossa?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Tilanne on helpottumaan päin, ainakin nyt tuntuu siltä. Selkeästi auttaa, kun pojalle antaa vielä enemmän ja enemmän aikaa.... Suuri osa tällaisista lapsen peloista saattaa tosiaan olla vanhempien huomion hakemista. Työn ja perheen yhteensovittaminen on tämän päivän vanhemmilta taidetta....