Haluan parantua

Mulla ei ole pikaneuvoa, eikä mitään patenttiratkasua, niin paljon kun sitä toivoisinkin. Tiedän myös, että paha on jaella neuvoja toiselle, että tee niin ja niin... Ite oon ollut siinä hullussa kehässä, josta ei näe eikä keksi mitään tietä ulos, vaikka miten yrittäs miettiä. Mutta siitä ON MAHDOLLISTA parantua. Eka askel on jo iso askel ja se on se, että haluaa parantua. Hienoo, että käyt terapeutilla!! Sä olet niin arvokas ihminen (ja sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäen kanssa) että et ehkä ite uskokaan. Sanotaan, että nää syömisongelmat ei ole se tauti, vaan oire jostain muusta. Mulla se on/oli yksinäisyys, itseni halveksiminen, koulukiusaaminen, itsetunnon puute... Mua on auttanut eniten se, että olen tietosesti opetellut tykkäämään itestäni ja puhumaan miltä musta tuntuu. Sen sijaan että hukuttaisin sen pahan olon ruokaan (josta ei ole koskaan seurannut muuta kun lisää pahaa oloa, valitettavasti). Helpommin sanottu kun tehty, tiedän. Järjen ääni on yleensä se joka siinä hukkuu.
mutta mä haluan sanoa sulle, että jokainen ihminen on arvokas ja kaunis siksi että on uniikki ja ainut kappale maailmassa, siis sinäkin. kaikkea hyvää ja voimia sulle:)