Kärät tulossa, puoliso joutuu vastaamaan törkeästä ratista ja minä auton luovuttamisesta. Sakkoa syyttäjä hakee minulle. Lyhyesti tapahtunut näin:
Olin kotihipoissa autolla, puolisoni muualla iltaa viettämässä. Puoliso tulee puolen yön paikkeilla hippoihin ja noin kolmen jäljeen yöllä lähdemme autolla kotiin. Hänellä ei ollut juotavaa tuolla kekkereissä mukana; eli en nähnyt hänen juovan. Omasta humalatilastani johtuen en edes miettinyt, onko puolisi ajokunnossa vai ei. Oli kuitenkin ennen juhliin saapumistaan juonutkin useita annoksia alkoholia. Kiistin kuulustelussa syyllisyyteni siksi, etten ollut epäillyt puolisoni olevan ajokunnoton. TIETYSTI olisi pitänyt TAJUTA ajatella tällaista, mutta minkäs teet kun itse päissäsi olet.
Nyt mietin lähinnä, että mitä käräjillä tapahtuu. Eihän minulla mitään todisteita ole saatikka asianajajaa puhumaan puolestani. Voiko vielä käräjillä lopullisessa kuulustelusta myöntää syyllisyytensä vaikka sen ensin olisi kiistänyt? Olen syyllinen, koska minun olisi pitänyt lähtötilanteessa miettiä ja kyseenalaistaa puolisoni ajokunto, tyhmyyttäni sitä en tehnyt ja siksi pidin itseäni ensin syyttömänä. Mites reagoivat käräjillä siihen, että ensin kiistää ja sitten myöntää?
Olin kotihipoissa autolla, puolisoni muualla iltaa viettämässä. Puoliso tulee puolen yön paikkeilla hippoihin ja noin kolmen jäljeen yöllä lähdemme autolla kotiin. Hänellä ei ollut juotavaa tuolla kekkereissä mukana; eli en nähnyt hänen juovan. Omasta humalatilastani johtuen en edes miettinyt, onko puolisi ajokunnossa vai ei. Oli kuitenkin ennen juhliin saapumistaan juonutkin useita annoksia alkoholia. Kiistin kuulustelussa syyllisyyteni siksi, etten ollut epäillyt puolisoni olevan ajokunnoton. TIETYSTI olisi pitänyt TAJUTA ajatella tällaista, mutta minkäs teet kun itse päissäsi olet.
Nyt mietin lähinnä, että mitä käräjillä tapahtuu. Eihän minulla mitään todisteita ole saatikka asianajajaa puhumaan puolestani. Voiko vielä käräjillä lopullisessa kuulustelusta myöntää syyllisyytensä vaikka sen ensin olisi kiistänyt? Olen syyllinen, koska minun olisi pitänyt lähtötilanteessa miettiä ja kyseenalaistaa puolisoni ajokunto, tyhmyyttäni sitä en tehnyt ja siksi pidin itseäni ensin syyttömänä. Mites reagoivat käräjillä siihen, että ensin kiistää ja sitten myöntää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toki voit vielä myöntää, vaikka olet esitutkinnassa kiistänyt. Eivät pidä minään ihmeellisenä toimintana, monesti vastaajat esitutkinnassa kiistävät, mutta sitten asiaa mietittyään ja omia mahdollisuuksiaan pohdittuaan istunnossa tunnustavat. Rangaistuksesi ei kuitenkaan tule olemaan kova, ehkä parikymmentä päiväsakkoa korkeintaan.
Kiistämisesi peruste on ilmeisesti alunperin se, että koska itse olet ollut humalassa, et ole havainnut puolisosi humalatilaa. Sinänsä rikosasioissa itseaiheutettu humalatila ei ole vastuusta vapautumisen peruste (jos olisi, niin näppituntumalla ainakin 80 prossaa vapautettaisiin, koska todella moni rikos on päissään tehty...).
Merkitystä voi olla sillä, kuinka humalassa puolisosi oli. Jos rattijuoppo ja luovuttaja eivät ole olleet samassa tilanteessa (samassa ravintolassa tms.) eikä luovuttaja ole nähnyt kuskin juoneen JA promillet jäävät tavallisen puolelle, voi olla että syyte saattaisi mennä nurin. Promilleiden ollessa alhaiset ei ihmisestä välttämättä huomaa tämän humalatilaa.
Tämä puolustus ei yleensä tehoa, jos kuski on vahvassa humalassa (törkyratti). Silloin tila on ollut sellainen, että ulkopuolinenkin on voinut sen havaita. Ja sinun tapauksessasi, mitä tiesit ennakolta puolisosi iltasuunnitelmista? Oliko teillä etukäteen juttua siitä, että puoliskokin saattaisi ottaa alkoholia, onko hänelle tavallista, että vastaavissa tilanteissa nauttii alkoholia yms.
Käräjille menoa ei kannata hermoilla, puheenjohtaja selvittää kyllä istunnon etenemisjärjestyksen ja saat tilaisuuden kertoa oman kantasi.
Selvä törkyratti, eli 1,5 promillea. Puoliso oli luokkakokouksessa illallisella, emmekä olleet keskustelleet etukäteen hänen juomisistaan RUOKAravintolassa. Ja tällaisia luokkakokouksia hänellä ei ole ennen ollut, eli minun oli vaikea tietää/arvioda mitä hän on ravintolassa juonut/saatikka syönyt... Yleensä kun yhdessä olemme syömässä ruokaravintolassa, emme juo alkoholia. Minulle ei valitettavasti mieleen edes tullut miettiä puolison ajokuntoa, kun liikkeelle lähdimme. Hän ajoi, kuten tavallisestikin yhdessä liikkuessamme.
Huolestuttaa lähinnä, että syyttävätkö minua "valehtelijaksi", jos nyt myönnän syyllisyyteni. Se tuntuu kaikkein oikeimmalta.
turhia. Vastaavanlaisia juttuja on käräjillä joka päivä. Ovat vain "huojentuneita" (syyttäjä nyt ainakin!) ettei tarvitse kauheasti "vääntää" asiaa.
Ehkä on viisainta myöntää ja pyytää mahdollisimman lievää tuomiota, vaikka näin:
herra/rouva puheenjohtaja, myönnän syyllisyyteni ja pyydän mahdollisimman lievää tuomiota.