onko teillä muilla kokemuksia siitä kun on tullut tehtyä lapsi liian nuorena? itse sain esikoiseni yhdeksäntoistavuotiaana ja silloin olin omasta mielestäni hyvä äiti.mutta nyt jälkeenpäin katsottuna ei ole hyvää äitiyttä elää samaa aikaa nuoruutta ja äitiyttä.lapseni oli usein vloppuisin hoidossa kun teki mieli bailata kavereiden kanssa ja arkipäivät päiväkodissa kun opiskelin. ihmettelin silloin miksi lapseni oli tottelematon ja levoton.meiltä jäi puuttumaan yhteinen aika.isäkin häipyi lapsen ollessa vuoden,eikä sen koommin ole kuultu. mitään isän mallia lapsellani ei ole ollut ensimmäisinä vuosina.
nyt yksitoista vuotiaani osaa jo jutella ja kertoa miltä hänestä on tuntunut.poden todella huonoa omaa tuntoa siitä etten ole ollut tarpeeksi hyvä äiti :(
nyt kolmekymppisenä tulin uudestaan äidiksi ja pystyn asettamaan lapsen tarpeet kaiken muun edelle.annan aikaa ja rakkautta ja aion olla kolme vuotta kotona.olen löytänyt täydellisen miehen joka myös loistava isä.ja vuoden ikäinen taaperoni on mitä helpoin ja kiltein.ja se on täysin omaa ansiotani.
mutta en tiedä miten pystyisin paikata suhteeni vanhempaan lapseen.yritän kovasti mutta välillä on vaikeaa.
yritän vaan kertoa teille nuorille äideille että koittakaa antaa aikaa ja rakkautta ja olla lastenne kanssa.lapsen paikka ei ole hoidossa tai kauppakeskuksessa vaan omien vanhempien kanssa kotona!
ikävä kyllä tähän törmää päivittäin.
nyt yksitoista vuotiaani osaa jo jutella ja kertoa miltä hänestä on tuntunut.poden todella huonoa omaa tuntoa siitä etten ole ollut tarpeeksi hyvä äiti :(
nyt kolmekymppisenä tulin uudestaan äidiksi ja pystyn asettamaan lapsen tarpeet kaiken muun edelle.annan aikaa ja rakkautta ja aion olla kolme vuotta kotona.olen löytänyt täydellisen miehen joka myös loistava isä.ja vuoden ikäinen taaperoni on mitä helpoin ja kiltein.ja se on täysin omaa ansiotani.
mutta en tiedä miten pystyisin paikata suhteeni vanhempaan lapseen.yritän kovasti mutta välillä on vaikeaa.
yritän vaan kertoa teille nuorille äideille että koittakaa antaa aikaa ja rakkautta ja olla lastenne kanssa.lapsen paikka ei ole hoidossa tai kauppakeskuksessa vaan omien vanhempien kanssa kotona!
ikävä kyllä tähän törmää päivittäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nuorena sain ekani (juuri täytin 20v). En kuitenkaan koe että olisin ollut liian nuori äidiksi. Mä en mennyt menoja, koska olin saanut aika tavalla viettää hurjaa elämää ennen sitä.Ainoa mistä koen huonoa omaatuntoa on se, että lapsen ollessa 8kk pakon edessä laitoin hänet hoitoon, koska kouluni oli enää puolesta vuodesta kiinni. Saattaa olla yksi syy miksi minulla ja pojallani ajoittain hankalaa, mutta toisaalta nyt vähän vanhempana odotan toista lasta ja mahdollisuuteni olla kotona on se 10kk mikä nykyään on se äitiysvapaa tai mikä onkaan. En mä pystyisi oleen kotona sitä kuuluisaa 3 vuotta vaikka olisin kuinka vanha. En ennenkun löydän miljonäärimiehen ketä maksaa mun asuntolainat ym. elämisen sillä aikaa.
Miksi viestisi oli kohdistettu nuorille äideille? Olin kuukauden vaille 20v kun tyttäreni syntyi. Tyttö on nyt 1v9kk ja 2 kertaa ollut isovanhemmilla yökylässä ja 2-3 kertaa päiväsaikaan muutaman tunnin kun esim. joululahja ostoksilla pyörin. Eli lähestulkoon olen lapseni kanssa 24/7 enkä muuta haluaisikaan. En ole missään vaiheessa kokenut että tarvitsisin omaa aikaa tai muuta vastaavaa. Yksinäisiä suihkuhetkiä tosin osaan nykyään arvostaa kun niitä on noin 1 kertaa kuussa;) Tosin sekin on oma valintani että otan aina tytön mukaan suihkuttelemaan. Isän "lemppasin" raskausaikana koska hänellä jäi tuo nuoruusiän juhlimisvaihe päälle ja tajusin jo silloin että ei se muuksi muutu vauvan synnyttyäkään. meillä on ollut aivan ihanaa kahdestaan enkä ketään miestä tähän kaipaakkaan.. se tarkottais vaan et ois kaks lasta huollettavana;) Poinntini on siis se, että tunnen monia itseäni vanhempia äitejä jotka käyvät useammin juhlimassa ja tarvitsevat vähintään sen kerran viikossa omaa aikaa mikä minua suuresti ihmetyttää. Eli etköhän nyt hieman yleistä?! Minä tiesin minkä vastuun vauva tuo ja että vauvassa olen kiinni 24/7 ja olin siihen täysin valmis! En kai muuten vauvaa olisi ajatellutkaan jos en olisi ollut!
ei varmasti aina iästä kiinni.ja on tosi hienoa että nuoriakin kunnon äitejä löytyy :)
kiinni. Toiset osaavat panna lapsen tarpeet etusijalle kaiken ikäisinä ja toiset ei koskaan.
Myökään ei suoranaisesti tuosta välttämättä johdu huono suhde vanhempiin tai tottelemattomuus tai mikään muukaan. Ihmiset ovat yksilöitä ja toiset tottelevat, toiset eivät ainakaan kunnolla. Kaikki lapset ovat erilaisia. Kun on yrittänyt parhaansa sen hetken tietämyksen mukaan, niin se riittää. Muuta ei voi vaatia.
Itse tein lapsen 23 vuotiaana joka itselleni oli tosi hyvä aika! oli ehtinyt koluta festareita rellestää ja rymytä.
Tuttuni tuli äidiksi 18.vuotiaana ja voin sanoa,että onneksi itse en silloin muksua tehnyt. Kyllä se napero on joka viikonloppu pe-la- yö kylässä ja muutenki mamman ajatuksen kulkee jossain muualla kun pikkusessa.
ja (toistaiseksi) nuorimmaisen sisarusparveen 41-vuotiaana.
En koe, että olisin ollut vähemmän läsnä lapsen elämässä nuorena äitinä.
Tuo bailaamistarve taitaa olla enemmän yksilökohtainen kuin ikäjuttu.
Niin on tuossakin puolensa kun kerroit että halusit mennä silloin 19 vuotiaana. Itse ei ollut epäilystäkään ettenkö olisi valmis äidiksi. Olen itse tullut äidiksi 19 vuotiaana ja baarissa roikkumiset eivät ole koskaan kiinnostaneet. Onhan siellä tullu joskus käytyä mutta muuten kova meneminen ei todella kiinnosta. Totta että siihen törmää päivittäin että nuoret äidit eivät oikein jaksa lastensa kanssa olla, mutta he ovatkin olleet alaikäisiä ja vastuuttomia. Minusta sellainen on todella ikävää että tulee raskaaksi 15-17 vuotiaana. EI silloin ole kypsä äidiksi. On itsekkin aivan lapsi! Kun saa nuorena lapsen se on minusta hienoa. Se on rikkaus.. Tsemppiä kaikille nuorille äidille ja rakastakaa lapsianne ja osoittakaa se jatkuvasti :)
minä itse olin kuukautta vaille 20 kun sain esikoisen.. ja tunsin olevani valmis äidiksi.. lapsi ei ole ollut hoidossa joka vkl.. kerran kuussa oon pyrkinyt itselle ja miehelle saamaan omaa aikaa.. ja se on minusta ihan hyvä, ei liian paljon..
odottaessani mies joi aika paljon, sanoinkin että odotusaikana sai juoda muuta kun lapsi synty niin siihen jäi juomiset. ei nytkään juo ku sillon ku saadaan poika hoitoon ja aina on minulta luvan kysynyt. sillon tällön pojan nukkuessa saatetaan muutama saunakalja ottaa mutta sen jälkeen ei enään. itsellä ei edes tee mieli lähteä baareihin hillumaan, varsinkaan nyt ku poika nyt niin paljon minussa on kiinni...