Heip!
Ollaan remontoimassa 60-luvun alun omakotitaloa ja ois nyt tarkotus samalla parantaa ilmanvaihtoa - tai siis rakentaa sellainen, kun sitä nykyisellään ei ole; ilmaa tulee sisälle kun avaa oven tai ikkunan.
Meille esiteltiin paikallisessa rautakaupassa hyvin yksinkertaista ratkaisua tähän ongelmaan, eli korvausilma venttiilit ikkunoiden päälle (olohuone, makuuhuoneet) ja poistoilmaputket katolle (imurilla) keittiöön ja vessaan.
Onko kukaan asentanut vastaavaa systeemiä taloonsa? Kuinka on toiminut?
Lähinnä mietityttää aiheuttaako tuo systeemi vedontunnetta ja kuinka "raakaa" se sisälle tuleva ilma talvipakkasilla on. Jonkinlainen säätösysteemi niissä venttiileissä oli ja ilma puhaltui sivuille, ylös ja alas, ei suoraan eteenpäin ja tämän väitettiin ehkäisevän tuota vedontunnetta...?
Ollaan remontoimassa 60-luvun alun omakotitaloa ja ois nyt tarkotus samalla parantaa ilmanvaihtoa - tai siis rakentaa sellainen, kun sitä nykyisellään ei ole; ilmaa tulee sisälle kun avaa oven tai ikkunan.
Meille esiteltiin paikallisessa rautakaupassa hyvin yksinkertaista ratkaisua tähän ongelmaan, eli korvausilma venttiilit ikkunoiden päälle (olohuone, makuuhuoneet) ja poistoilmaputket katolle (imurilla) keittiöön ja vessaan.
Onko kukaan asentanut vastaavaa systeemiä taloonsa? Kuinka on toiminut?
Lähinnä mietityttää aiheuttaako tuo systeemi vedontunnetta ja kuinka "raakaa" se sisälle tuleva ilma talvipakkasilla on. Jonkinlainen säätösysteemi niissä venttiileissä oli ja ilma puhaltui sivuille, ylös ja alas, ei suoraan eteenpäin ja tämän väitettiin ehkäisevän tuota vedontunnetta...?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuollaisiahan ne iv-systeemit painovoimaisesta koneelliseen siirtymisen jälkeen olivat.. Ja ovat edelleen varmaan kymmenissä, jos ei sadoissa tuhansissa taloissa.
Vedon tunne riippuu "herkkänahkaisuudesta" ja siihen vaikuttaa tietysti myös venttiilien oikea sijoitus. Myös venttiileillä on osuutensa, eli niissäkin on eroja. Minä pidän parhaina termostaattisäätöisiä venttiileitä, jotka säätyy itsekseen (ilman sähköä) ulkoilman lämpötilan mukaan.
Hukkalämmön hyödyntämistä lämmitykseen ja / tai käyttöveden tekoon kannattaisi myös harkita, eli poistoilmalämpöpumppua. Vallankin, jos vanha lämmityssysteemi kaipaa myös peruskorjausta.
tulisi käyttää ainoastaan jos sisääntulokohdassa on jokin joka lämmittää tulevaa ilmaa. Eli esim. lämmityspatteri ikkunan alapuolella. Aikapitkälle riittää että ikkunoihin jättää tiivisteisiin aukkoja, josta korvausilma pääsee sisään. 60-luvun talot ovat myös melko hataria, että kyllä korvausilma reittinsä löytää, huolehdittava ainoastaan siitä ettei se tule rakenteiden läpi, jotka ovat/ovat olleet kosteuden kanssa tekemisissä...
En ole kyllä koskaan ymmärtänyt tuota ikkunoiden välien kautta kierrätettävää tuloilmaa, sillä laseja peittää sitte aina harmaa likakalvo. Vaan jos kakkaisista ikkunoista tykkää.. tai tykkää pestä ikkunoita monta kertaa vuodessa, niin siitä vaan.
Se on kyllä totta, että vanhoissa taloissa ilma kyllä löytää reittinsä muutenkin, mutta sehän se vasta sitä vedontunnetta aiheuttaakin. Korjattavien listalla siis kärkipäässä.
Korvausilmaventtiilien sijoituksesta.
Hyvin sijoitetuista venttiileistä ei aiheudu vedon tunnetta. Meillä Freshit olo- ja makuuhuoneissa sekä keittiö/ruokailutilassa. Venttiilit. Poistoilmasta lämpö talteen lämpöpumpulla. Huonekorkeutta 250 - 330. Fresh-venttiilissä tuloilma ohjautuu ylös ja sivuille.
Vedon tunnetta ei havaittu. Venttiilin ympärillä veto tietysti tuntuu, mutta ei lattiatasolla.
Näin vaikka talossa lattialämmitys.
Aiheuttaa kyllä asukkaiden keskuudessa eniten tuskaa, kylmän ilman vedon tunnetta.
Jos vaan remonttinne sallii kunnollisen LTO- koneen asentamisen, niin ilman muuta.
Vaatii hormiston ulkoa ja katolle ja ilmastoitaviin huoneisiin.
Silloin sisälle puhallettava ilma on lämmintä.
Lähinnä:>>> ilmastoitaviin huoneisiin.
sijoitetaan olo- ja makuuhuoneisiin ainoastaan ja poistp vastaavasti keittiötä ja sanitettitiloista.
Näin saadaan ilma kiertämään huoneistossa.
mitään ilmastointia, vai???
luulet olevasi hauska, vai???
tietoa; http://www.finlex.fi/data/normit/1921-D2s.pdf