Moni tuntuu olevan sitä mieltä että on yksin koska on ruma.
Ulkonäkö on kuitenkin ainakin jonkin verran kiinni myös asenteesta. Etsi sellainen nuorekkaan/asiantuntevanoloinen kampaaja ja pyydä stailaamaan hiuksesi jotenkin kivasti, käy ostamassa uusia vaatteita, hoida ihoasi ja hiuksiasi ja kynsiäsi (tämä siis ei koske vain naisia), istu, seino ja liiku ryhdikkäästi, korjaa ruokavaliotasi, muokkaa kehostasi sellainen kuin haluat sen olevan, ota lävistys/tatuointi jos sellainen tuntuu omalta, pidä huolta siitä että asentosi ovat hallittuja ja kivan näköisiä. Pelkkä ranteen asento tai se miten poltat tupakkaa vaikuttaa olemukseesi. Niin ja pidä itsesi aina puhtaana ja kivan tuoksuisena. Osta vaikka joku kiva hajuvesi ja käytä sitä järjellä (jälleen, tämä koskee myös miehiä.)
Kaiken tämän pitäisi vaikuttaa itsetuntoosi ainakin hieman. Jos istut hartiat kasassa papan vanhassa verkkatakissa, ala-asteella ostetut silmälasit päässä ja tukka rasvaisena ei olosikaan varmasti ole kovin itsevarma. Mutta juuri itsevarmuus ja olemus on tärkein, se millainen olo sinulla on. Luustoltaan ja iholtaan kaunis ihminen voi olla susiruma jos pitää itseään sellaisena. Äläkä ajattele, että juuri sinä olet sellainen auttamattomasti ruma ihminen jota ei näillä vinkeillä pelasteta. Pyh. Perse ylös penkistä ja toimeksi.
Ulkonäkö on kuitenkin ainakin jonkin verran kiinni myös asenteesta. Etsi sellainen nuorekkaan/asiantuntevanoloinen kampaaja ja pyydä stailaamaan hiuksesi jotenkin kivasti, käy ostamassa uusia vaatteita, hoida ihoasi ja hiuksiasi ja kynsiäsi (tämä siis ei koske vain naisia), istu, seino ja liiku ryhdikkäästi, korjaa ruokavaliotasi, muokkaa kehostasi sellainen kuin haluat sen olevan, ota lävistys/tatuointi jos sellainen tuntuu omalta, pidä huolta siitä että asentosi ovat hallittuja ja kivan näköisiä. Pelkkä ranteen asento tai se miten poltat tupakkaa vaikuttaa olemukseesi. Niin ja pidä itsesi aina puhtaana ja kivan tuoksuisena. Osta vaikka joku kiva hajuvesi ja käytä sitä järjellä (jälleen, tämä koskee myös miehiä.)
Kaiken tämän pitäisi vaikuttaa itsetuntoosi ainakin hieman. Jos istut hartiat kasassa papan vanhassa verkkatakissa, ala-asteella ostetut silmälasit päässä ja tukka rasvaisena ei olosikaan varmasti ole kovin itsevarma. Mutta juuri itsevarmuus ja olemus on tärkein, se millainen olo sinulla on. Luustoltaan ja iholtaan kaunis ihminen voi olla susiruma jos pitää itseään sellaisena. Äläkä ajattele, että juuri sinä olet sellainen auttamattomasti ruma ihminen jota ei näillä vinkeillä pelasteta. Pyh. Perse ylös penkistä ja toimeksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
... asiaa, mutta vaikka kielsit, sanonpahan vaan..: Oon niin saatanan ruma, ettei tää enää oo mistään joistakin mieltymyksistä kiinni.. Niin monesta, monesta suusta oon kuullu olevani ruma. Tiedostan sen itsekin, ja häpeän ulkonäköäni. Tässä mikään hiustyylin muuttaminen auta.
On parasta sulkeutua omaan autistiseen kuplaansa, ettei ihmisten tahattomat eleet satuta lisää.
Tähän jotenkin alistuu. Omassa maailmassa on turvallista elää.
Jotkut sympaattiset ihmiset ehkä haluaisivat osoittaa armeliaisuuttaan.
Sitä on ajoittain kykenemätön ottamaan vastaan. Näin ei pety lisää.
Näitä vois murehtia sivutolkulla, mutta sosiaalipornoksi vaan menisi.
Katkeruuden sijasta autan kuitenkin ihmisiä omalta kapealta tasoltani.
Metafyysinen kohtalonyhteys koskettaa meitä jokaista.
Neljä mrd vuotta sitten Maa oli elämälle vielä sopimaton.
Ehkä jo mrd:n vuoden kuluttua se on taas elämälle sopimaton paikka elää.
Olen nyt ollut n.3 vuotta hyvässä fyysisessä kunnossa. Aikaisemmin oli ylipainoinen ja kyllähän se oli rasittavaa. Harrastakaa liikuntaa. Ei ole paljon käyttää 1-2 tuntia päivästä liikuntaan.
Solakkuus nostaa itsetuntoa.
"Jos istut hartiat kasassa papan vanhassa verkkatakissa, ala-asteella ostetut silmälasit päässä ja tukka rasvaisena ei olosikaan varmasti ole kovin itsevarma."
Humpuukia... Tuollainen oman tiensä kulkeminen nimen omaan vaatii paljon itsevarmuutta. Kuka tahansa voi olla muodikas, jos vain haluaa, mutta ihan jokaisella ei riitä rahkeet kamppailemaan yhteiskunnan ulkonäköoletuksia vastaan.
Ei tässä ollutkaan kyse muodikkuudesta, vaan olemuksen miellyttävyydestä niin omissa kuin muidenkin silmissä.
Huoliteltu ulkonäkö on ennenkaikkea kohteliaisuus, jonka pitäisi olla itsestään selvyys luonnollisesta olemuksesta huolimatta.
Huolittelupuolen iskostuttua luihin ja ytimiin voi alkaa harjoitella noita asioita, jotka ansiokkaasti mainitsit, eli sitä kuuluisaa itsensä kantamista.
Olen sitä mieltä, että ns. "rumuus" on jopa suoranainen vahvuus. Sillä jos pystyy itsevarmasti kantamaan itseään, olemalla muille kohtelias ja toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa optimaalisesti, osoittaa aikamoista selkärankaa verrattuna kauniisiin lajikumppaneihinsa, jotka voivat ratsastaa ulkonäkönsä avulla.
Nykypäivänä todella vaikeatkin ulkonäön ongelmat voidaan korjata, jos niin haluaa. Mutta koska kaikki kauneus on katoavaista, miksi vaivautua meidän jokaisen pikkuvikojen tähden moiseen ja tuhota se luonnollisuus joka on viimeisiä jäljellä olevia merkkejä aitoudesta?
Painon hallinta, hiustyyli, ihonhoito, vaatetustyyli: nämä ovat isoja pisteitä sen hyväryhtisen, hymyilevän ja vastoinkäymisiä sietämään opettelleen ryhdikkään iin päällä.
Normaalia paremmin menestyvät ihmiset ovat harvoin kauniita. Kaikilla heillä on kuitenkin karismaattinen, älykäs katse ja sekin kantaa yksistään pitkälle.
Teille jotka nyt mainitsitte kaikesta huolimatta olevanne "toivottomia tapauksia."
Itseään rumana pitävä ihminen joutuu usein noidankehään. Hän ajattelee olevansa toivottoman ruma, jolloin hän vähitellen lakkaa pitämästä huolta olemuksestaan, antaa hiustensa kulahtaa, lakkaa ostamasta kauniita vaatteita, antaa ryhtinsä valahtaa, jolloin hänestä todella tulee ruma.
Se, että häpeää itseään näkyy heti päälle päin. Sama kuitenkin pätee myös toisin päin, itsevarmuus näkyy kävelytyylissä ja pään asennossa, sekä katseessa ja eleissä. Jos ihminen on varma itsestään hän vakuuttaa myös muut.
Sanokaahan, mitä te menettäisitte jos vaikka kulkisittekin hieman suorempina, hymyilisitte enemmän, vaikka edes silmillänne ja ostaisitte vaikka uuden, kivan paidan? Tai tekisitte muutaman kymmennen vatsalihasliikettä päivässä tai nostelisitte käsipainoja telkkaria katsoessa? Jokainen, pienikin muutos on askel parempaan. Ja minä kuulostan joltain uskonkiihkoilijalta :D
Kerrompa yhden esimerkin tästä itsevarmuuden merkityksestä.
Näin Bulgariassa rannalla erään nuoren naisen, ehkä ~25-vuotiaan. Hän oli melkoisen... krhm... rehevä tapaus, mutta siinä hän makasi hymyillen aurinkotuolilla yläosattomissa ja näytti aivan uskomattoman hyvältä.
Jos tämä neitonen olisi verhoutunut valtaviin säkkivaatteisiin ja antanut vaalean hiusvärinsä kasvaa pois, piiloutunut läskivuoreensa varmana siitä, ettei kukaan voisi ikinä pitää häntä miellyttävän näköisenä, olisin varmasti katsonut häntä ennemminkin säälien, kuin ihaillen. Lähtökohdat kun eivät tosiaan olleet kovin kummoiset. Mutta hän uskalsi olla rohkeasti itsevarma rankasta ylipainostaan huolimatta ja loisti kuin naantalin aurinko. Tähän minullakin on vielä matkaa, mutta suunta on ainakin oikea.
Se, miten sinut oikeasti olet itsesi kanssa, näkyy varmasti. Tietysti kokemukset ja elinympäristö vaikuttaa millaisena itsesi tulet kokemaan,tosiasiahan on se, että on vaikeaa uskoa itsestään hyvää jos kukaan muukaan ei ehkä koskaan ole niin tehnyt. Vaikka tuntuu välillä vaikealta, kannattaa yrittää muistaa mikä oikeasti on tärkeää! Kuka oikeasti niin välittää ja huomioi korkeaa otsaasi tai liikakilojasi. Jos joku osoittelee sinua kadulla jonkin pinnallisen ominaisuuden mukaan,vika on jossain aivan muualla kuin kohteessa itsessään!
Ja jos joku asia itsessä nolottaa niin muuta se, jos voit, jos et, niin elä sen kanssa! ei varmasti ole maailmanloppu jos toinen korva on isompi kuin toinen. Tällöin ihan tosissaan, sinulla ei ole käsitystä millä todella on merkitystä...
alkaa jo kuvottaa tuo ainainen paasaaminen itsevarmuudesta ja itsensä kantamisesta tyylillä. ja paskat. onko se jokin kiistämätön fakta, että itsevarmuus tekee kenen tahansa kauniiksi? voiko tästä päätellä, että jos ei ole itsevarma, niin ei ole kaunis?
itse ajattelin paljonkin ulkonäköäni muutama vuosi sitten, mutta nyt olen kyllästynyt ainaiseen muiden mielipiteiden huomioimiseen. eräänä päivänä vain päässä napsahti, ja ajattelin että paskat, naureskelkoot vaan selän takana, minähän olen oma itseni. voisi tehdä terää aika monelle muullekin tajuta se, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. jos ei miestä saa ilman että pukeutuu muita miellyttävällä tavalla, niin eipä kyllä kiinnostakaan sellaiset miehet.
itse olen ainakin sen luokan ruma, läski, tyhmä luuseri, että itsevarmuutta en pysty enkä halua repiä mistään itseeni. en kuitenkaan jää miettimään, että mitä joku turhanpäiväinen lehmä minusta ajattelee, vaan pukeudun niinkuin tykkään ja näytän miltä näytän. osaan pukeutua asiallisesti esim. töihin, mutta muulloin kaikennäköinen puunaaminen vain vituttaa. minusta ei muiden miellyttäjäksi ole, enkä koe siihen mitään tarvetta. jos kaunistaudun, teen sen itseni huvitukseksi. ja olen kylläkin varattu, joten ei se itsevarmuus ole mikään edellytys rakkaudelle ja ihastumiselle.
repikää siitä.
Muutenkin täällä viljellään jatkuvasti näitä kliseitä miten itseensä panostaminen yhtäkkiä muuttaa kaiken ja elämä alkaa automaattisesti loistamaan.
Itse olen laihtunut useita kokoja, joten kaikki vaatteet tuli väkisinkin uusittua ja hiustyyli on ainoa mikä päähän sopii. Vielä syksyllä juoksin 6 kertaa viikossa mutta itsetuntoa tuo ei kohottanut tippaakaan eikä mikään muukaan ole sen paremmin.
Tämä olikin siis niille, jotka kaipaavat muutosta tilanteeseen. Jos sinä olet tyytyväinen nykyiseen niin mikä jottei, mutta on ihmisiä jotka eivät ole. Ja joo, itsevarmuuden puutos voi muuttaa kauniinkin ihmisen harmaaksi seinäruusuksi.
Mun mielest´´kyllähän ulkonäkö on yx tärkee asia,mutta kyllähän seurusteluasioissa ainakin on tosi paljon muutakin...Kauneus ku tuppaa oleen niin katoavaista.Mutta kyllä se on kylmä tosiasia,että ulkonäkö on se mikä vie.
Kyllä sen perusteella itelläkin olis saunan taa asiaa.
Asioita voi opetella. On tosi mielenkiintoista,miten vaikka ihmissuhdetyössä olevassa ihmisessä on tai ei ole "sitä jotakin". On vain olemassa henkilöitä,joiden luokse hakeudutaan kuin perhoset valoon ja näiden ihmisten puhetta kuunnellaan. Ystäväni on ihmissuhdetyössä ja ilmeisesti löytänyt itsensä työnsä kautta. Nykyisin olen huomannut monessakin tilanteessa, että ihmiset hakeutuvat hänen lähelleen ja haluavat olla hänen kanssaan tekemisissä. Mihet baareissa pysäyttävät hänet ja ilmoittavat hänen olevan mielenkiintoisin nainen koko paikassa tai että hänessä on "sitä jotakin" tms. Samoin omat työkaverini,jotka ovat hät tavanneet,tuntuvat jotenkin jäävän koukkuun. Olen tuntenut hänet 13-vuotiaasta asti ja yläasteella,lukiossa tai opiskeluaikana hänellä ei ollut tätä "enkelin auraa" vaan hän oli varsin näkymätön ja joidenkin mielestä todella ärsyttäväkin ihminen. Hän on kaunis,mutta enemmänkin persoonallisen näköinen. Erityisesti silmät ovat suuret ja toisaalta viisaan taoisaalta viattoman oloiset. Jotakin on tapahtunut, että hän on saanut sisäiset voimavaransa käyttöönsä. Hänestä on tullut ihminen,joka "jäättää jäljen" tekemättä mitään sen erikoisempaa kuin kukaan muukaan.
puhut nyt varmaan jostain typerästä henkisestä ulkonäöstä, fyysistä on vaikea ronkkia...ne luut
Oletteko koskaan ajatelleet, että joka kolikolla on kääntöpuoli, niin myös tässä rumuus keskustelussa. Minä saan todella usein positiivista palautetta ulkonäöstäni,joten varmaan olen joidenkin mielestä viehättävä. Itse en paljon ulkonäköasioita mieti, joskin toki normalisti huolehdin itsestäni.
Tiedän, että hätäisimmät siellä jo alkavat näpytellä vastausta itserakkaasta ja omahyväisestä ihmisestä, mutta ennen kuin teette niin, pyydän että luette loppuun mitä aion sanoa.
Joudun usein ikäviin tilanteisiin ulkonäköni vuoksi ja minusta tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa, jos olisi ihan tavallisen näköinen. Olisi helpompi saada ystäviä ja todellinen parisuhde vastakkaisen sukupuolen kanssa. Nyt on niin, että omaa sukupuolta olevat eivät halua olla ystävystyä kanssani, vaan monesti saan suorastaan vihamielistä suhtautumista osakseni, ennen kuin kukaan on edes välittänyt tutustua minuun. Ne ystäväni, jotka ovat kanssani samaa sukupuolta, ovatkin ihmisiä isoilla kirjaimilla, oikealla tavalla vahvoja ja itsenäisiä, ymmärtävät sen mikä elämässä todella on tärkeää. Kauniita ihmisiä.
Vastakkaisen sukupuolen edustajat taas pelkäävät minua ja muutama todella kiinnostava ihminen on sanonut, ettei voi seurustella kanssani, koska tuntevat itsensä seurassani jotenkin harmaammaksi kuin normaalisti ja toiset taas haluaisivat olla kanssani vain siksi, että minua olisi kiva "näyttää" tai sitten he haluavat vain seksiä.Ketään ei tunu kiinnostavan millainen on se ihminen, joka asuu tämän kuoren sisällä.
Jos kuljen yksin minulle huudellaan milloin mitäkin, aivan kuin olisin vain lihanpala enkä ihminen. Eikä tämä johdu siitä, että pukeutuisin jotenkin provosoivasti, kuten joku jo varmaan mielessään puhisee. Tiedän, etten ole ns. tyrkky, en ole koskaan ollut. Arvostan ihmisissä henkisyyttä, viisautta ja ennen kaikkea inhimillisyyttä. Luen paljon etenkin runoja, en käy baareissa, maalaan ja kirjoitan ja huolehdin jokapäiväisistä asioista, joita ihmisen arkeen kuuluu. Joten se, kuinka jotkut ihmiset suhtautuvat minuun, ei voi johtua siitä, että pukeutumisellani tai käytökselläni itse aiheuttaisin sen.
Joudun aina selittelemään asioita, kukaan ei usko, että saavutan jotain muuten kuin ulkonäköni vuoksi. Sain ylennyksen ja työtoverini sanoivat sen johtuvan ulkonäöstä, vaikka olin ainut, jolla oli koulutus kyseiseen tehtävään työpaikallamme. Sain stipendin, kun olin luokkani paras oppilas ja silloin sanottiin sen johtuvan vain siitä, että näytän hyvältä..jne. näitä tilanteita on ollut usein ja paljon, mikä on todella turhauttavaa, koska en ole koskaan käyttänyt hyväksi sitä miltä satun näyttämään. Minulle se on vain kuori, se verhoaa ihmistä, joka minä olen. Tahtoisin, että joku haluaisi nähdä ja näkisi sen kuoren alle, pitäisi tärkeänä ja rakastaisi sitä ihmistä joka minä olen.