Eli oon siinä marraskuusta lähtien alkanu pelkään rintasyöpää. Yhtäkkiä muka huomasin valkosia pilkkuja rinnoissa, jotka äiti sano olevan täysin normaalia. Kuvittelenko, että niitä on tullut lisää? Ja ne pilkut varsinkin nännien jäykistyessä ivat tosi paksuja ja niitä on epämääräisesti molemmissa nänneissä.
Rintoja aristi noin kuukausi sitten viikon verran ja nännien päät ikäänkuin turposivat aivan kun olisin raskaana. Kipu on menny sinänsä ohi mutta nännien päiden turvotus on edelleen. siis ne ovat isommat mitä ennen on ollut. Siis nännien päät ovat ainakin kaksi kertaa niin isot kuin ennen. raskaana en ole. Toisen rinnan alassa on finni, eikai se ole sentään vaarallista. Toisessä nännissä näkyy himmeänä verisuoni. Vaarallista? mulla on kuitenki aika pienet rinnat.
Olen ollut hyvin stressaantunut viime kuukausina elämänmuutosten takia. Voiko se saada tuollaisia muutoksia aikaan?
Rintoja aristi noin kuukausi sitten viikon verran ja nännien päät ikäänkuin turposivat aivan kun olisin raskaana. Kipu on menny sinänsä ohi mutta nännien päiden turvotus on edelleen. siis ne ovat isommat mitä ennen on ollut. Siis nännien päät ovat ainakin kaksi kertaa niin isot kuin ennen. raskaana en ole. Toisen rinnan alassa on finni, eikai se ole sentään vaarallista. Toisessä nännissä näkyy himmeänä verisuoni. Vaarallista? mulla on kuitenki aika pienet rinnat.
Olen ollut hyvin stressaantunut viime kuukausina elämänmuutosten takia. Voiko se saada tuollaisia muutoksia aikaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on niin pienet rinnat, etten edes oikein osaa tunnustella onko siellä kyhmyjä. En osaa yhtään arvioida vaikka olen yrittänyt tuntea, tunnen vain rintojen alla olevat "luut" ikäänkuin.
sanoisin, ettei sinulla rintasyöpää ole. Varsinkin pienissä rinnoissa kyhmyt todennäköisesti huomaa.
Stressi, elämänmuutokset jne. aiheuttavat muutoksia myös kehossa. Älä pelkää rintasyöpää ( sekin on parannettavissa ) mutta tarkkaile rintojasi loppuelämäsi.
Ole rauhassa ja sinut kehosi kanssa niin voit paremmin...!
nuo rintojen alla olevat luut? Minulla eräs luu tuntuu pyöreältä,ja se on ollut siinä aina,joten syöpää se ei ole...häiritsee kuitenkin...
Pystyn hyvin samaistumaan viestiisi. Itsellä oudot tuntemukset kainalossa (ikäänkuin joku olisi koko ajan kainaloista roikottanut) alkoi viime keväänä. Kesälomalla koko käsi, rinnan- ja lapaluunseutu tuntuivat kipuilevan. Kipua en osannut paikantaa, tuntui jossain tosi syvällä, paikkaa välillä vaihtaen. Rintojani tutkin, mitään kummenpaa löytämättä. Kainalokipu oli tässä vaiheessa jo loppunut. Netistä etsiskelin "taudinkuvia" ja kaikki hakuni vei jossakin vaiheessa rintasyöpäsivuille. Ahdistus oli melkoinen. Toisessa rinnassa ei kiertoon liittyvää kipua kummempaa ollut. Minulla myös tosi pienet rinnat ja kylkuluut tuntuvat selvästi. Pian sitten jo pienen pahkurankin paikallistin toisesta rinnasta, sellainen muljahteleva, välillä "katoava" pallukka, joka tuntui vain kylkiluun päällä, ei muutoin. Tämä säikäytti jo sen verrran, että varasin ajan yksityiselle gynelle. Totesi tutkittuaan, että rintarauhanen on ärtynyt todennäköisesti kaaritukien vuoksi siitä kohtaa mistä "pallukan" tunsin ja että muutoin kipuilu kuulostaisi rintarankaperäiseltä tai "työperäiseltä" 8 h/pvä hiirenkäytön johdosta. Antoi vielä mieleni rauhoittamiseksi lähetteen ultraan, jonne meninkin. Ultrassa löytyi molemmista rinnoista 2mm kystat ihan muualta, mistä "pallukka". Muutoin varsin tarkan (huoleni oli näemmä näkyvää) tutkimuksen tulokseksi kirjasi "normaalit rinnat". Rintarauhaseksi myös "pallukkani" tulkitsi. Mitään muuta ei siltä kohtaa löytynyt. Pienirintaisuuden etuna näki juuri rintojen "tuntemuksen" sikäli, että pienetkin muutokset on helposti havaittavissa. Toisaalta taas haitaksi sen, että muhkurainen ja helpposti tunnusteltava rintarauhanen saattaa säikytellä suotta. Olin hetken hyvillä mielin ja helpottunut. Vähitellen pelko on kuitenkin palannut. Ei tarvitse kummempia tuntemuksia rinnan seudulla olla, kun jo mietin syy-seurauksia. En enää edes tiedä, kuvittelenko vai...Sen kerran kun on jotain päähänsä saanut. Minut varmaan säikäytti vuoden takainen kutsunta kohdunkaulansyöpä -seulontatutkimukseen. "Heräsin" todellisuuteen olevani jonkin syövän suhteen "riskiryhmässä". Siitä alkoi loputon kroppansa tutkailu ja oireiden tarkkailu. Enkä usko, että mikään tutkimus mieltäni täysin rauhoittaisi. Aina löytyy esimerkkejä siitä, kuinka jo niin monta kertaa terveeksi todettu on sairastanut sittenkin. Täytyy vaan yrittää antaa olla. Jos se kohdalle tulee, niin sitten tulee. Paremmin en kroppaani tarkkailla saati tutkailla voi.
Kuulostaa aika normaalilta pelkoreaktiolta. Monesti tosiaan kerran päähän saadut asiat pysyvät siellä, vaikka kuka sanoisi mitä. Kuoleman tai sairastumisen pelko ottaa joskus vallan ihmisestä eikä sillon järkiselittelyt juurikaan auta. Tietysti totta on, että syöpiä on nykysin kasvavassa määrin, mutta sullahan on täysi syy olla pelkäämättä, koska oot saanu yksityisen gynen lausunnon. Rohkaisua sulle!