MITÄ SYNTI ON?

syntiä!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024312138

Mooseksen kymmenenkäskyn laki, oli ensimmäinen "syntilista".

No, odotetaan "asiantuntijoiden lausuntoa", huomaamme varmaan, ettemme tiennet synnistä mitään, ennen vl-liikettä ;)

...lihan voitto hengestä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024309258

Mikä on vääryyttä lähimmäisiämme kohtaan.

Raamatussakin se sanotaan, kaikki se minkä teette yhdellekkin lähimmäisistänne teette sen minulle, eli vääryys lähimmäisiä kohtaan erottaa ihmisen Jumalasta.

Kaikki on syntiä mikä eroittaa sinut Jumalasta.

Jollekkin voi olla syntiä lehden lukukin ,toiselle taas vaikka lihan syönti .Tätä luetteloa vois jatkaa vaika kuinka ja laidasta laitaan .

Kuolemansynti on taas eri juttu,eikös sanassa sanota niin että on sellainenkin synti olemassa jota ei anneta anteeksi tässä ajassa eikä tulevassa .
Pyhänhengen pilkka on ainakin sellainen.

Jeesus on tullut meitä syntisiä varten ,eli jokainen meistä on sellainen jopa sinäkin joka ajattelet että minä en ole mitään pahaa tehnyt jne...Sanassa sanotaan että jokainen teistä on pois poikennut ...

Jos synti eroittaa niin mikäs yhdistää?
Jeesus on silta isän luokse ,ei niin syntistä ihmistä ole olemassakaan joka Häntä avuksi pyytää ,Hän puhdistaa ja antaa voimansa niin ettei miedän tarvitse tehdä niitä tekoja jotka pitävät erossa Jumalasta .

Tälläsiä asioita virisi tänään :)

Synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta (Katekismus, 15). Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa. Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan. Rakkaus vääristyy itserakkaudeksi.

Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3) on kirjalliselta lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta ja siitä seurannutta kadotuksen tilaa. Se kuvaa ihmisen hätään langenneena ja paratiisista karkotettuna eksyneenä orpona. Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.

Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.

Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat mm. epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.

Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen. (Katekismus, 15.)

Sydämen luopumista Jumalasta.

Jumalan lakia vastaan, on syntiä. "joko se ulkonaisesti sanoilla, käytöksellä ja töillä, eli sisällisesti sydämessä pahoilla ajatukslla, haluilla ja himoilla toimitetaan. Vaikka jotakin tehtäisiin tietämättä ja vastoin itse tahtoa, on se kuitenkin synti. Vielä myös, vaikka jotain heikkoudesta tehdään, ilman aikomusta syntiä tehdä, on kuitenkin sekin synti."

Usean vastaajan tavoin minäkin olen valistettu asiassa niin, että synti on sydämen vieraantumista Jumalasta. Tällä tasolla asiasta vallinnee kaikkien kristittyjen kesken aikalailla yksimielisyys.

Sitten kun otetaan askelia alaspäin siihen, kuinka itsekukin soveltaa tätä syntikäsitettä omassa elämässään, ei Raamattu enää kaikille riitäkään. Oman paremmuutensa osoittamiseksi muihin nähden ja omien itsekkäiden pyrkimysten toteuttamiseksi tarvitaan valtava määrä ns. tekosyntejä. Tässä suhteessa vl-liike ei taatusti ole siitä viattomimmasta päästä.

..kielessä on sukua eriämiselle ja kreikan kielessä tehdä syntiä on yhtä kuin "mennä ohi maalin", "olla osumatta pisteeseen". Piste on ikivanha Jumalan eli ykseyden symboli. Pisteellä ei ole alaa eikä ulottuvuuksia. Siihen sisältyy siis kaikki erotuksitta.

Koko tämä inhimmllismaallinen olemassaolo on syntiä. Ihminen on entinen Jumala, Jumala, joka on unohtanut oman jumaluutensa, koska hän samaistunut tähän harhaiseen inhimmillismaalliseen olevaan. Synnillä ei alunperin ole mitään moraaliin liittyvää. Synti on olotila, missä me maalliset ihmiset pakostakin olemme.

Kristinuskolle juuri syntikäsitteen väärinymmärrys on koitunut hyvin kohtalokkaaksi. Tuloksena on yhteiskunta, mikä neuroottisten syyllisyydentuntojen ahdistamina ja vainoamina pyrkii tavoittelemaan "hyvää ja välttämään "pahaa". Syntiä ei voi voittaa hyvillä teoilla, koska pahat teot jäävät silloin tekemättä, ja kokonaisuus(Jumala)jää vajaaksi. Synnin eli erottamisen tai jakautumisen voi voittaa, kun maallisen olemassaolon vastakohdat yhdistetään, mikä tarkoittaa, että meidän on torjuttava jako hyvään ja pahaan(älä syö hyvän- ja pahantiedon puusta).

Hyvä on sama kuin sopusointu ja paha on epäsointu. Paratiisin syntiinlankeemus ja Jeesuksen ristinsovitus ovat vastakkaisliikkeisiä siten, että jälkimmäinen kompensoi edellisen, jolloin vallitsee taas tasapaino eli harmoninen sopusointu. Sen takia Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa on luotu tiedonpuu, koska eriäminen ykseydestä eli Jumalasta on ihmisen olemassaololle väistämätöntä. Aatami(eriäminen Jumalasta) on kaikissa ihmisissä, samoin kuin Jeesus("minä ja Isä olemme (jälleen) yhtä"). He ovat ihmisen arkkityyppejä.

"Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla, niin kuin pienessä, niin suuressa." Ihmiskunnan historia toistuu joka ihmisen elämänhistoriassa, vaikkakin pienoiskoossa ja heikkona heijastuksena. Jokainen lapsi elää ensin onnen ja viattomuuden aikaa, jolloin kuolema ei vielä luo minkäänlaista varjoa hänen tiellensä. Mutta sitten hänelle tulee ennen tai myöhemmin kiusauksen hetki, toisessa tai toisessa muodossa, silloin hän syö hyvän ja pahan tiedon puusta, hänen silmänsä aukenevat, hänen onnensa kuolee ja hän karkotetaan paratiisista. Nyt alkaa työn aika, sekä sisäisen että ulkonaisen. Hän on nyt "kirottu", mutta hän on kirottu ainoastaan sikäli kuin hän itse pitää itseään kirottuna. Kukaan ei hänelle tahdo kostoa, kukaan ei häntä vihaa, vaan Taivas antaa hänelle niin kuin ennenkin runsaasti kaikkea armoaan. Mutta hänen omat silmänsä ovat sokaistuneet, hän näkee vain ohdakkeita, hänen sisässään on ristiriita. Mutta kohta kun hän käsittää, että "työ" ja ponnistus elannon ja vielä enemmän totuuden ja siveellisyyden saavuttamiseksi ei ole kirous vaan pikemmin siunaus, kun hän käsittää, että paratiisi on vielä olemassa je että hyvän ja pahan tiedon puu kerran on muuttuva "elämän puuksi", silloin hän kaikkien kärsimysten ja nautintojen keskellä voi nousta oman rajoituksensa yläpuolelle ja jo edeltäpäin riemuita suuresta elämännäytelmästä, joka aina uudistuen, aina kohoutuen ja kirkastuen kerran on päättyvä äärettömään sopusointuun ja autuuteen. Silloin hän ei kiroaa "syntiinlankeemusta" vaan tuntee sen ikuiseksi välttämättömyydeksi, joka ei ole onnettomuutta eikä onnea vaan kaikkien rajallisten tunteitten yläpuolella olevan sopusoinnun olennainen osa".

Tuo vimeinen kappale on lainattu teosofian www-sivuilta.

Aulis Zidbeckin kirjassa: "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"

1. "Synti ja Jumalan viha"

"Raattamaalle ja Lutherille synti ei merkitse ensisijassa aistillisuutta tai joitakin yksityisiä tuomittavia ja synnillisiä tekoja, vaan koko ihmisen mielialaa epäuskon tilassa. Luther kirjoittaa epäuskosta kaiken synnin päälähteenä havainnollisesti Roomalaiskirjeen esipuheessa: ”Raamatussa ei kutsuta synniksi vain ulkonaisia ruumiin tekoja vaan kaikkea, mikä vetää ja yllyttää ulkonaiseen tekoon, nimittäin sydämen pohjaa kaikkine voimineen. Mitään synnin ulkonaista tekoa ei tapahdu, ellei ihminen tule siihen kokonaan ruumiineen ja sieluineen. Erityisesti Raamattu katsoo sydämeen ja kaiken synnin juureen ja päälähteeseen, joka on sydämen pohjassa oleva epäusko. Sillä niin kuin usko yksin vanhurskauttaa ja antaa Hengen ja halun hyviin ulkonaisiin tekoihin, niin epäusko yksin tekee syntiä ja nostaa lihaa ja halua pahoihin ulkonaisiin tekoihin, niin kuin Aadamille ja Eevalle kävi paratiisissa. 1 Moos. 3).”
Epäusko on kaiken synnin juurena, mehuna ja voimana, jota nimitetään Raamatussa käärmeen eli vanhan lohikäärmeen pääksi, jonka vaimon siemen, Kristus polkee rikki, niin kuin Aadamille luvattiin. 1 Moos. 3).”


Koko luonnollisen ihmisentahto on turmeltu ja hänen elämänsä keskipisteeksi on tullut ihminen itse Jumalan sijasta. Luther tuskin kykenee löytämään kyllin voimakkaita sanoja kuvaamaan synnin tuottaman vahingon koko laajuutta. Ihminen ei vaan ole menettänyt yhteyttä jumalaan ja rakkautta häneen, vaan hän on muuttunut Jumalan vihamieheksi ja joutunut saatanan palvelukseen. Eikä synti ole vaan jotain tilapäistä, vaan se on ottanut haltuunsa ihmisen enimmän olemuksen, hänen sydämensä.

Luennoissaan psalmista 3) Luther sanoo: ”Synnin olemus on tahdon väärä suunta, se on ihmisen kaikkien sekä ulkonaisten että sisäisten voimien turmelusta, niin ettei mikään osa ihmisestä toimi moitteettomasti.” #Olemme syntisiä koko ihmissuku, ei siksi, että olisimme surmanneet ja varastaneet, vaan me teemme sellaista sen tähden, että olemme syntisiä, minä pilkkaan Jumalaa jne, koska minä jo ennen pilkkaani olen syntynyt syntisenä.”

Uskonpuhdistuksen syvällisimpiä totuuksia on juuri synnin todellisuuden ja syvyyden paljastaminen. ihmisen ja Jumalan välillä on synti ja sen aiheuttama syyllisyys. (Synti on jotain yleispätevää (objektiivista). Tältä kannalta se on samaa kuin Jumalan viha. Ihminen on synnin vuoksi Jumalan vihan alainen.

Ajatus Jumalan vihasta kuuluu niin erottamattomasti kristinuskon perusajatuksiin, että voidaan suorastaan sanoa, että tämän asian puuttuminen tai sen oikeassa yhteydessä löytyminen on tuntomerkki, josta nähdään, seistäänkö raamatullisella pohjalla vai ei. Kaikki synti on viimekädessä aina rikos Jumalaa vastaan Jumalan viha on jumalallisen pyhyyden vastavaikutus syntiä kohtaan. ”Synti on Jumalan vihan ilmenemisen ja esiintymisen aiheuttaja.”
Jumalan viha ei ole vain harhakäsitys, kuten on väitetty, vaan se on pelottava todellisuus, joka kohtaa uskottomia täydellä voimalla tuomiopäivänä. Jumala ei voi olla synnille suopea ja sen vuoksi hänen vihansa pysyy iäisenä ja peruuttamattomana sitä vastaan. Ja kuitenkin synnin vaikuttaman Jumalan vihankin takana on pyhä rakkaus, joka säälii vihan ja tuomion alaisia valmistaen ja tarjoten sovitusta.

Nämä ajatukset kuvastuvat selvästi Raattamaan parannussaarnoissa. Ne ovat samalla Lutherin ydinajatuksia. Eräs Luther-tutkija sanoo, että Luther juuri siitä syystä, että hän pani mitä suurinta painoa sovituksen objektiivisuuteen eli yleispätevyyteen, piti oppia Jumalan vihasta niin erinomaisen tärkeänä. ”Siitä, missä määrin käsitetään, että jumalallinen rakkaus ei ole itsestään selvää, että hänen syntisiin kohdistuva armahtavaisuutensa ei ole itsestään lankeavaa, vaan että syntisyyllisyyden täytyy ensin tulla poistetuksi - - - siitä, missä määrin tämä käsitetään, riippuu ninn hyvin synnintunnon kuin koko kristillisen uskon todellisuus.”

Niitä listoja me noudatamme ja niihin uskomme. Mitä muutakaan sitä voisi noudattaa. Pelkkä uskominen ei riitä, tarvitaan näyttöä että on tosissaan uskomisen kanssa. Siksi pitää armo ansaita joka päivä noudattamalla SRK:n "pitkää listaa". Jos ei onnistu sitä täyttämään, pitää käydä parannuksen askelille ja taas saa alkaa noudattamaan. Näin helppoa armon ansaitseminen on!