Hei!
Toivon, että edes joku jaksaisi lukea tämän! Toivon sitä todella paljon!
En tiedä oikein mistä aloittaisin, mutta aloitan kertomaan itsestäni. Olen 18-vuotias, melko ujo ja jollakin tavalla myös hyvin herkkä ja arka tyttö. Hyvin kokematon ja jotenkin tunnen itseni epäonnistuneeks sen takia.
Tässä jokin aika sitten, eräs poika, josta olen itse ollut jo kiinnostunut pitkään aikaa, otti minuun yhteyttä. Se oli suuri suuri yllätys, koska TIESIN pojan olevan VARATTU.
Aloimme kuitenkin tekstailla hyvin paljon, ja sekin tuntui jo todella mukavalta.
Eräänä päivänä, tämä poika pyysi mua kanssaan elokuviin. Mietin ensin pitkään, voiko kukaan ylipäätään pyytää MINUA johonkin.. lähdin kuitenkin. Elokuvan jälkeen tapahtui jotain niin ihanaa, etten osaa sitä edes kuvailla. Koin ensisuudelmani ja se kertakaikkiaan oli jotain taivaallista. Se tunne oli aivan käsittämätön, tunsin, että minusta välitetään ja että mullakin on jokin tarkoitus tässä elämässä... Poika oli aivan ihana koko illan ja halailtiin yms melko paljon, pidettiin käsistä kiinni ja näin...
Koko sen ajan toki TIESIN, että se poika seurusteli toisen tytön kanssa. Jotenkin en "uskaltanut" ottaa sitä toista tyttöö puheeks, kun se kaikki oli jotain unelmaa suurempaa!
Pari päivää myöhemmin, näin tämän pojan oman tyttöystävänsä kanssa. Mulle tuli aivan hirveä olo, ihan hirvee :/ Itkin, itkin ja vaan itkin, aloin taas vihata itseeni! Mulle tuli niin kertakäyttöinen ja hyväksikäytetty olo, tuskainen ja ihan hirveä...
Otin poikaan yhteyttä, ja kerroin että mua sattuu ja kysyin miks se teki niin, antoi ymmärtää jotain aivan muuta kun mitä todellisuudessa oli, kerroin miltä musta tuntuu... Poika ei osannu oikein ensiks edes pyytää anteeksi. Lopulta kuitenkin pyysi anteeks, ja pojan mielestä kaikki oli sen jälkeen hyvin!
Mulla on edelleen kauhea olo :((
Mua harmittaa aivan hirveästi se, että miks annoin niin tapahtua? miksen ottanu sitä toista tyttöö puheeks? miks annoin satuttaa itseäni?
JA KAIKEN LISÄKSI, jos se toinen tyttö saisi tietää tästä (jota ei toki saa, en halua rikkoa niiden onnea, ne on hyvin sulosia ja ihania yhdessä) mutta kuitenkin, tajusin että jos saisi tietää, olisin toisena osapuolena vastuussa tästä tytön pahasta olosta :`( Kaiken lisäksi olisin satuttamassa myös häntä :(((
Mua itkettää aivan hirveästi :`( Oon niin pettynyt itseeni enkä tiedä mikä mussa oli, ON vikana kun olen kuitenkin 18 ja näin onneton, vailla ketään, joka voisi minusta kiinnostua :((
Halusin purkaa tätä pahaa oloa, ja toivon teiltä kommentteja tähän tilanteeseen
Toivon, että edes joku jaksaisi lukea tämän! Toivon sitä todella paljon!
En tiedä oikein mistä aloittaisin, mutta aloitan kertomaan itsestäni. Olen 18-vuotias, melko ujo ja jollakin tavalla myös hyvin herkkä ja arka tyttö. Hyvin kokematon ja jotenkin tunnen itseni epäonnistuneeks sen takia.
Tässä jokin aika sitten, eräs poika, josta olen itse ollut jo kiinnostunut pitkään aikaa, otti minuun yhteyttä. Se oli suuri suuri yllätys, koska TIESIN pojan olevan VARATTU.
Aloimme kuitenkin tekstailla hyvin paljon, ja sekin tuntui jo todella mukavalta.
Eräänä päivänä, tämä poika pyysi mua kanssaan elokuviin. Mietin ensin pitkään, voiko kukaan ylipäätään pyytää MINUA johonkin.. lähdin kuitenkin. Elokuvan jälkeen tapahtui jotain niin ihanaa, etten osaa sitä edes kuvailla. Koin ensisuudelmani ja se kertakaikkiaan oli jotain taivaallista. Se tunne oli aivan käsittämätön, tunsin, että minusta välitetään ja että mullakin on jokin tarkoitus tässä elämässä... Poika oli aivan ihana koko illan ja halailtiin yms melko paljon, pidettiin käsistä kiinni ja näin...
Koko sen ajan toki TIESIN, että se poika seurusteli toisen tytön kanssa. Jotenkin en "uskaltanut" ottaa sitä toista tyttöö puheeks, kun se kaikki oli jotain unelmaa suurempaa!
Pari päivää myöhemmin, näin tämän pojan oman tyttöystävänsä kanssa. Mulle tuli aivan hirveä olo, ihan hirvee :/ Itkin, itkin ja vaan itkin, aloin taas vihata itseeni! Mulle tuli niin kertakäyttöinen ja hyväksikäytetty olo, tuskainen ja ihan hirveä...
Otin poikaan yhteyttä, ja kerroin että mua sattuu ja kysyin miks se teki niin, antoi ymmärtää jotain aivan muuta kun mitä todellisuudessa oli, kerroin miltä musta tuntuu... Poika ei osannu oikein ensiks edes pyytää anteeksi. Lopulta kuitenkin pyysi anteeks, ja pojan mielestä kaikki oli sen jälkeen hyvin!
Mulla on edelleen kauhea olo :((
Mua harmittaa aivan hirveästi se, että miks annoin niin tapahtua? miksen ottanu sitä toista tyttöö puheeks? miks annoin satuttaa itseäni?
JA KAIKEN LISÄKSI, jos se toinen tyttö saisi tietää tästä (jota ei toki saa, en halua rikkoa niiden onnea, ne on hyvin sulosia ja ihania yhdessä) mutta kuitenkin, tajusin että jos saisi tietää, olisin toisena osapuolena vastuussa tästä tytön pahasta olosta :`( Kaiken lisäksi olisin satuttamassa myös häntä :(((
Mua itkettää aivan hirveästi :`( Oon niin pettynyt itseeni enkä tiedä mikä mussa oli, ON vikana kun olen kuitenkin 18 ja näin onneton, vailla ketään, joka voisi minusta kiinnostua :((
Halusin purkaa tätä pahaa oloa, ja toivon teiltä kommentteja tähän tilanteeseen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et saa puhua itsestäsi tuossa muodossa, sinussa tuskin on mitään vikaa! Itse olen poika ja olen aina ollut yksin. Tietty on joitakin kavereita, mutta ei tyttöjä. Joskus jotkut vain ovat yksin ja toisilla taas tuntuu suhteita riittävän. Jotkut pärjäävät paremmin yksin, ja jotkut eivät.
On osattava nauttia siitä mitä on, tai on kokenut. Kaikki eivät välttämättä saa nuorena hyviä ihmissuhteita, mutta on koko elämä aikaa rakentaa sellainen. Tunnen montakin nuorta, joilla ei ole tyttö/poikaystävää. Meidänkin luokalta niitä löytyy. Et ole yksin tilanteesi kanssa.
Nykynuorissa, varsinkin pojat ovat omassakin kaveripiireissä sellaisia että saattavat harrastaa jotain yhdenillan juttuja, mutta kuka tietää, kenties ihastuksesi välit "sen" tytön kanssa alkavat rakoilla? Tai halusiko poika vain lohduttaa sinua ihan hyvää hyvyyttään, kun tiesi sinun olevan yksin... Kaikki on mahdollista...
Mutta kukaan ei halua, eikä saa haukkua sinua, kaikilla ei välttämättä ole kumppania, ties vaikka vielä jokupäivä sekin hetki koittaa?
Aivan varmasti joku kyllä välittää sinusta, kukaan ei ole täysin yksin.
Tsemppiä vaan, kyllä se vielä iloksi muuttuu!
minulla on poikaystävä ja minua pelottaa että se pettää mua,vaikka hän on sanonu että miks mä sua pettäisin silti se vaan tuntuu siltä kun en oo koskaan seukannu niin.netissä vaan ollaan juteltu,onneks se tulee mun luo ellei oo muuttanu mieltä,muista aatella että miltä sinusta tuntuisi, että jos poika pettäisi sinua jonkun toisen tytön kaa,se tuntuu varmasti hirveeltä,olen itse 14,ei sinulla ole vielä kiire tunnen yhen joka on 50 vuotias ja silti ilman miestä.yritä pärjätä!kyllä se oikee vielä löytyy=) aika sekavaa tää mun kirjoitus,yritä saada selvää.
Tosiaa sen pojan käytös tuntuu aika oudolle. Siis ku miettii tällai aika normaalina ja kaikkee muuta ku ujona, toisena 18vuotiaana tyttönä. Ku sanoit että se oli sun eka suudelma, tuli mielee, et johtuuko se vaan siit sun ujoudesta. Mut miks ajattelet ettei kukaa haluais sua? Pojan käytöksen ymmärtäs jos olisit sellane ns. "suosittu" joka miehen parkkipaikka. Mut kerta et oo, niin miks poika pyys leffaan just sut, jos siin ei ole mitää sellasta kyrpäotsassa- periaatetta. Ehkä siin sit on jotai vähä enemmä, siis sen pojan mieles? Jos se on ollu ihastunu suhu, ja jollai miehen helvetin kypsällä logiikalla halunnu pelata varman päälle ja kokeilla, että olisko siinä aineksia ja että kannattasko vanhaa (hyvää?) suhdetta lopettaa sun takia.
Tai sit se on vaan halunnu kostaa tyttöystävälleen jostai?
En tiiä, luulin et tollaset jutut olis jotai 13- vuotiaiden heiniä :D Mut jätkät tunnetusti mei tyttöjen tasoo alempana.
Tsemppiä sulle. Ja kyllä se prinssi viel sil valkoisella ratsullaan sun etee porhaltaa, kentien joudut iha rakentaa parkkipaikan niille sadoille valkoisille ratsuille talos taakse :P
Tosi kauniisti kirjoitettu
Tokihan sanotaan, ettei saisi olla jo varatun pojan kanssa jne. jne. En minäkään siitä kai tyttöystävänä pitäisi. Mutta tässä tilanteessa sinun ei pidä moittia itseäsi, miksi näin kävi. Kertomasi perusteella se poikahan sinut tähän suostutteli, et sinä. Ja tällaisessa tilanteessa, kukapa nyt ei olisi seitsemännessä taivaassa? Kukapa ei lähtisi mukaan, kenelle olisi vielä tällaisien ihanuuksien keskellä hitustakaan järjen hiventä päässään. Joten älä syytä itseäsi, rakkaus sokaisee. Ja poika sinua suuteli, etkä sinä luultavasti häntä? Sitä poikaahan tässä pitäisi moittia, ei sinua. Tunnut hyvin kultaiselta, koska tunsit tehneesi väärin tapahtuneen jälkeen. Näin ne kiltit ja järkevät ihmiset tuntisivatkin tuolloin. Älä syytä siis itseäsi. Seuraavalla kerralla et mene enää varatun pojan mukaan, tiedät sen nyt. Pidä pää pystyssä ja hymyile taas. Elämää ei voi elää kolhuitta.
Voimia sinulle. (:
Teidän kaikkien rohkaisevat kommentit on auttanu minua tosi paljon! kiitos