Ei vittu ku ei noita kavereita ole, niin tuntee itsensä kokoajan masentuneeksi ja opiskelu vaikeutuu. Onneksi sentään on koulua, koska jos olisi joku tyyliin kesäloma, niin olisi masentunut IHAN KOKOAJAN. Koulussa sentää saattaa joskus tuntua edes vähän seurallisemmaksi. Haluaisin kavereita. OIKEESTI! En ole aina ollu tälläinen. Haluaisin tavata muutaman vuoden takaiset ala-aste kaverit, mutta en usko, että heitä kiinnostaa sillä heillä on uudet piirit. Ylä-aste tyyppejä en oikeen koskaa oppinu tuntee nii hyvi et olisin saanu kavereita ja nyt lukiossa olen ihan yksin. (menin vuotta aikaisemmin kouluun). MITÄ KANNATAISI TEHDÄ? Mielestäni itsari on luovutus ja haluaisin kokosydämmestäni vielä yrittää. Varmaan kaikki ns muutaman vuoden takaiset kaverit vaan ihmettelisivät jos ottaisin yhteyttä. MITEN KAMALAA TÄMÄ VOI OLLA??
Kun ei vois keskittyä!
15-vuotias
7565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voithan sä ottaa niihin yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Kysellä jos joku vaikka lähtisi istumaan kahville sun kanssa jonnekin. Kyllä se kesälomakin lähestyy uhkaavasti. Kai sä olet yrittänyt mennä johonkin tyttö/poikaporukkaan mukaan siellä lukiossa? Ystäviä voi hakea netissäkin.
Sä olet vielä kovin nuorikin, joten elämässä ehtii tapahtua vaikka mitä mukavaa vielä.
Onko kellään kokemusta, että parin vuoden takaisista kavereista tulisi taas hyvät ystävät?
voi että kun tuli oikeesti paha mieli lukiessani sun kirjoitusta..älä missää nimessä ajattele edes itsaria!!! se jos mikä on virhe! sulla on vielä elämä edessä ja varmasti löydät sen innon elämään taas.sun täytyy yrittää etsii koulusta saman henkistä porukkaa kun itse olet..jos tuntuu siltä että luokassa on vain tiettyjä porukoita mihin sisälle eivät päästä niin se on niiden moka!! koska muistan itse ku olin yläasteella niissä tyttöporukoissa mihin ei päästetty ketää joka oli erilainen tai ihan vaan jos ei tykätty jostain ihmisestä..ja nyt jälkeen päin mietin miltä siitä yhdestä tytöstä on tuntunut kun me kiusattii ja jätettii se ulkopuolelle..lapset ja nuoret(en siis kutsu sua lapseksi=)) niin ne osaa olla todella ilkeitä toisilleen. olen siis jo 26v yksinhuoltaja 5v tytölle ja toivon että tyttöni ei koskaa kokisi hyljeksintää koulussa.. tais mennä hieman aiheen sivusta...=) mut ihan varmasti löydät vielä ystävän,ja voithan ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin ja jos ne ei halua olla yhteydessä niin se vain on sen merkki että ne ei oo koskaa ollutkaa sun todellisia ystäviä.iästäsi päätellen oot just hiljan aloittanu lukion eli aikaa on kyllä löytää kavereita!! mitkä on sun kiinnostuksen kohteet; liikunta,musiikki yms. niin haet jonnekki kerhoihin,eikö kouluis järkätä kaikenlaista puuhaa?? sekaan vaan!!!=) älä turhaa jännitä!! toivon kaikkea hyvää sulle ja koulu menestystä!! kirjoittele takas jos haluat =) P.S tiedän että koulu voi tuntuu tylsältä eikä kiinnostais yhtää nousta aamulla skoleen..mut usko mua,se kannattaa!mua ittee kaduttaa nyt ku ei ole järin hyvät paperit yläasteelta saati amiksesta.. stemppiä!! susa
Tuut kuule saamaan vielä paljon kavereita. Lukion jälkeen tulee useita eri elämänmuutoksia, joissa tapaa hirmuisesti uusia ihmisiä; uudet opiskelukuviot, duunipaikka, harrastukset ym. Olet vain nyt paskassa elämäntilassa, joka on väliaikaista. Yksinäisyys ei ole ikuista! :)
ihmettele miksi otat yhteyttä, voithan aina kokeilla ottaa yhteyttä. Rohkea uskaltaa ottaa riskin.
Jep,
Jos kaikki menee hyvin saan heistä taas kavereita ja sitten olisi kesää yksin. Kai nuorisojengiin aina yksi mahtuu lisää? Se vaatii vaan sitä ekan kerran rohkeutta...
mitä ihmettä tapahtu niille kavereille?