Kamalin lentokokemuksesi?

Kamalaa ei ole ollut koskaan, mutta kerran lensin Wienistä lumimyrskyssä Innsbruckiin pienellä potkurikoneella "pienessä" krapulassa. Matka oli niin kuoppainen, että tarjoilukaan ei pelannut ja mun maha meinasi nousta kurkkuun joka kuopassa. Onneksi ei kestänyt kauan se lento..;)

Kanarialle turistilennolla, jossa ei ollut jalkatilaa, omaa ruuuttuuaa eikä ilmaista ateriaa juomineen. Konekaan ei ollu jumpo.
Oli tosi karu lento vaikkei pitäskään valittaa sillä kohde itsessään oli vielä karumpi ku matka.
Siis pakettimatka kanarialle tammikuussa. Lämmintäkää ei ollut ku jotain 22 astetta ja vettä sato yhtenä päivänä.
Toivottavasti kukaan muu ei joudu samanlaiseen kurimukseen...

ja takaisin YK:n helikopterilla, näkyvyyttä sen verran, että lennettiin niin alhaalla, että rantaviiva oli koko ajan näkyvissä, jotta lentäjällä pysyi horisonttitietoisuus, sade piiskasi tuulilasia ja tuuli heitteli konetta ylös alas kuin jojoa. takaisin tullessa oli jo näkyvyyttä, mutta tuuli tempoi vielä kamalammin kuin mennessä.

Koneeseen otetaan eväät "kääntöpisteestä" ja niitä sitten tarjoillaan paluulennolla. Sattui vaan niin, että "salaattiannos" ehkä sisälsi jotain, joka pisti sitä syöneiden vatsat toimimaan. Vessat ei riittännet, puolella koneista olleilla oli vellit housuissa ennen Vantaata. Koneen ilmastointi ei pystynyt peittämään niitä "parfyymejä". Ikinä en syö salaatteja koneessa, tämän vaaran olen tiedostanut, ja tälläkin lennolla en syönyt sitä. Kyllä oli helpottunut olo Vantaalla, kun pääsin koneesta ulos, eikä ollut paskat housuissa. Ja se "raikas" ilma, sai kunnolla hengittää ! Tullin huumekoiratkin karttoi tätä koneellista. (PS. jätän lennon mainitsematta, ettei kenekkään tule pakomieltä olla matkustamatta sitä reittiä)

Se on ollut KLM:n lento Montrealista Amsterdamiin. Ruoat oli jo tarjoiltu (yölento) ja lentoemännät olivat vielä viinakärryjen kanssa tekemässä kierrostaan ennen nukkumaanmenoa. Kone oli juuri siirtymässä New Foundlandin päältä Atlantille, kun kapteeni sytytti turvavyövalon ja ilmoitti, että "olemme lähestymässä turbulenssirintamaa".

Tarjoilu oli juuri edennyt kohdalleni ja olin tilaamassa, kun emo vaan sanoi "sorry" ja lähti samantien kärryinensä verhon taakse piiloon. Eipä turbulenssia koskaan tullut mutta eipä tullut emokaan enää takaisin viimestelemään kesken jäänyttä tarjoilukierrostaan, vaan himmonsi valot matkustamosta. Kyllä silloin vitutti!

Tykkään aina tulla lentokentälle reippaasti etuajassa jotta saan varmasti ikkunapaikan, ja ehdin juoda vielä lähtökahvit kentälle saattajan kanssa (olen yleensä poissa kuukausia kerrallaan). Kerran sitten taas heräsin viideltä että ehdin kentälle mukavasti. Sain sen ikkunapaikan ja koneessa sitten asetuin paikalleni lähes takariviin ja otin lehdet ja kirjat esiin. Siihen viereen tuli mies istumaan, laitimmainen penkki oli tyhjä. Samaten ympärillä oli kolme kolmen istuttavaa riviä joissa jokaisessa istui kaksi matkustajaa.

Siinä sitten odottelin lähtöä ja aloittelin rentoutumista, kun eikös paikalle paukkaa joku akka kahden pikkulapsen kanssa ja alkaa kitistä että voi kun hän oli niin myöhässä kentällä ja ei saanut heille vierekkäisiä paikkoja, että eikö täällä voisi järjestellä että pääsevät samaan penkkiin.. Ja lentoemo siihen touhottamaan että juu varmaan tästä penkistä voivat herra ja neiti siirtyä muihin penkkeihin, kun eivät matkusta yhdessä. Mikäs siinä sitten auttoi muuta kuin kerätä kimpsut ja siirtyä toiseen penkkiin siihen taakse, jossa ei tietysti ollut kuin käytäväpaikka jäljellä. Siinä sitten istuin koko lennon vessaan parveilevien matkustajien tönittävänä ja kärryn kolhimana. Kyllä vitutti ja raskaasti!

Silloin päätin että kenenkään akan ja kakaroiden vuoksi en ikinä enää siirry, jos olen itse ollut ajoissa paikalla. Kyllä lapsiperheiltäkin voi odottaa jotain järjestelykykyä ja suunnittelua.