MIksi?

kummastunut kirjoitti:

täällä riehuvat kaikki täydelliset ja maailman parhaat äidit? heti kun joku kertoo omasta huonosta olostaan niin ollaan etteä oot hullu lapset huostaan heti! siis mä en tajua, eikö tää palsta oo niille vanhemmille jotka ovat väsyneitä eikä niille jotka omassa täydellisyydessään tulevat heitä haukkumaan? Ne jotka eivät oikeasti ole kokeneet hurjaa väsymystä ja epätoivoa niin ei ole mitään sanottavaa heille ketkä ovat. Itse koliikki lapsen äitinä voin aivan rehellisesti sanoa että olen ollut viimeisten kuukausien aikana niin väsynyt että on tullut iltaisin itkettyä itsensä uneen lopulta ja monesti on tuntunut että mitä helvettiä sitä on tullut tehtyä ja ajoittain pahimman huudon aikana tuntenut suoranaista vihaa lastani kohtaan vaikka hyvi olen ymmärtänyt että ei se ole poikani vika että häneen koskee. Hammasta purren olen kestänyt unettomat yöt ja kaikista parhaiten olen kaiken jaksanut tukevan mieheni avulla, mikään ei ole sen parempaa apua kun saa itkeä itsensä uneen hänen syliinsä. Eli voisin pyytää kaikkia täydellisiä äitejä joilla on täydellinen vauva ja elämä pitämään turpansa kiinni tääällä! minullekkin on tullut tutut ihmettelemään miten voin olla niin väsynyt että en jaksa kotiani kaiken sivussa hoitaa. Ihan totuuden merkeissä niille jotka eivät ole kokeneet raskaaksi kotiäitinä olemistä niin voin kertoa että kolme ensimmäistä kuukautta minun päiväni ovat aina alkaneet kuudelta aamulla ja loppuu kahdeksalta illalla, päivään sisältyy syöttämistä, kantamistä, hytkyttelyä ja paljon itkua, poikani ei nukkunut muualla kuin sylissä sekä päivällä ett yöllä ja yleensä heti hytkytyksen loputtua alkoi huuto taas. Minä huullun väsyneenä pyysin apua neuvolastani, mutta sieltä ei muuta sanottu kuin että pyydä joku hetkeksi vauvaa hoitamaan niin saat itse nukuttua ja missään vaiheessä ei todettu että pojallani voisi olla koliikki. eräässä vaiheessa en itse enää uskaltanut nukahtaa siinä pelossa että vauvani kuitenkin kohta herää, että turha sitä nukahtaa kun kohta joutuu taas heräämään ja se oli kamalinta että juuri kun itse nukahdit niin se huuto alkoi taas, enimmäiset 3kk meidän poika herätti äitinsä joka yö 0,5-2h välein. välillä oli viikkoja jolloin en voinut varmuudella sanoa, että olinko nukkunut ollenkaan ja silloinkin kun poika oli hoidossa että olisin itse saanut nukkua niin en osannut koska pelkäsin ettei hoitaja jaksa ja että poika pelkää koska minä en ole häntä lohduttamassa. Tällä tekstillä en halua valittaa vaan avata joidenkin niin täydellisten ihmisten silmiä sille ettei elämä aina ole niin ruusuista. Koskaan en ole mitään pahaa tehnyt pojalle vaikka olen ollut kuinka väsynyt, häntä rakastan maailman eniten, enkä kaikesta huolimatta voisi elää ilman häntä ja olen hänelle varmasti maailman paras äiti.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä