Miten te ihmiset hyvät toverit,joilla on paljon velkaa jaksatte
elää päivästä toiseen?
Millaisia selvitymiskonsteja/tarinoita teillä on?
Olen itse aivan lopussa velkojen kanssa, joiden kanssa olen painiskellut useamman vuoden.
Olen yrittänyt huolehtia itsestäni henkisesti ja fyysisesti näiden paineiden keskellä,
mutta välillä iskee epätoivo ja väsymys, etten enää
jaksa. Minulle ei ole tapahtunut raha-asioissa/työelämässä mitään hyvää seitsämään vuoteen. Joka viikko tulee perintäkirjeitä, joista pitäisi selvitä.
elää päivästä toiseen?
Millaisia selvitymiskonsteja/tarinoita teillä on?
Olen itse aivan lopussa velkojen kanssa, joiden kanssa olen painiskellut useamman vuoden.
Olen yrittänyt huolehtia itsestäni henkisesti ja fyysisesti näiden paineiden keskellä,
mutta välillä iskee epätoivo ja väsymys, etten enää
jaksa. Minulle ei ole tapahtunut raha-asioissa/työelämässä mitään hyvää seitsämään vuoteen. Joka viikko tulee perintäkirjeitä, joista pitäisi selvitä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ennen kuolemaani.Saan 600 euroa käteen,josta maksan vuokran,ruoan,ja kaikki,Tämä on aivan karmeeta,Ei tuollainen summa riitä millään,ja sitten sairastuin vakavasti,leikattiin,ja puoli vuotta joudun hoidoissa käymään sairaalassa,muttei ole varaa edes lääkkeihin,Anoin soskusta lääkkeitä en saa.
että lamavelalliseksi tuomitut onkin varmaan tarkoitus näännyttää, koska roistot pelkäävät kovia korvausvaatimuksia ja Koivisto kanssa. Toisaalta konklaavilaiset odottelevat Koiviston kuukahtamista, jotta ei saada häntä todistamaan muista. Takaan, että asia ei kuitenkaan jää tähän, koska lamavalalliseksi tuomittujen lapsilla on oikeus korvauksiin kaikista menetyksistään ja kaikista kärsimyksistään. Jokainen päivä, jonka Halonen salaa Koiviston konklaavin asiakirjoja, on naula heikäläiseten arkkuun ja pilaa Suomen mainetta oikeusvaltiona entisestään.
silmääni tuo kun kerrot, että käteen jää 600e josta maksat kaiken...vuokra, ruoka ym...
Kun asut vuokralla niin mikä mahtaa olla vuokrasi?
Sinähän saat asumistukea noilla tuloilla?
Asumistukea kuin joitain muitakin sosiaalisia etuja ei voi ulosmitata, eikä niitä oteta huomioon laskettaessa suojaosuutta.
Todella tiukoilla sinäkin olet. On kuitenkin hienoa,
että olet selvinnyt tähän päivään asti. Vaatii todellista luonteen lujuutta selvitä noin pienillä tuloilla vuodesta toiseen. Hienoa, että olet hengissä, vaikka kituuttamistahan tämä minullakin on. Minulla on vielä toistaiseksi koti pääni päällä ja perhe pysynyt kasassa, mutta en tiedä kuinka kauan.
Naureskeltiin tossa mieheni kanssa, että pitääköhän äipän lähteä tangomarkkinoille kilpailemaan, kun ei tässä elämässä ole meillä enää mitään muuta huvia, kun laulaminen ja naiminen.
Eiköhän pääsääntöisesti velkavangit ole aika loppu henkisesti ja usein myös fyysisesti. Vielä kun tähän kurimukseen on liittynyt monta vuotta jatkunut lässytys syrjäytymisestä, niin ei se ole tilannetta monenkaan osalta parantanut.
Itsellä on kaikki takanapäin ja muka nyt pitäisi nauttia elämästä???????Ei kykene! Katkeruus menetetyistä vuosista painaa yötä päivää mieltä ja ihmissuhteet pitäisi saada jonkinlaiseen kuntoon. Nyt olen kuitenkin luopunut siitäkin ajatuksesta, koska en ala enää elämään niitä kokemuksia läpi uudelleen, enkä selittelemään kellekkään mitään.
Menetetyistä mahdollisuuksista ja oikeuksistani olen valmis taistelemaan loppuun asti. On taas ollut lähtöajatuksetkin mielessä parin viikon ajan, niin paljon v...ttaa elämä, jolla ei ole ollut mitään merkitystä. Ja kaikki tämä vaan joidenkin isokenkäisten ideologisten päätöksien takia.
Itse koitan päästä sairaseläkkeelle ja velkasaneeraukseen. Jos natsaa niin jää eläkkeestä käteen noin 900 euroa. Sen jälkeen vaihdan maata, esim. Kaakkois-Aasiassa tuolla summalla elelee ihmisarvoista elämää. Kalustettu, siisti asunto on noin 100 euroa kuukaudessa, hyvä ja monipuolinen ruoka 100 euroa. Jää vielä 700 euroa elämiseen joka vastaa Suomessa helposti 2000 euron käyttövaraa.
Vissiin tarvitsisin terapiaa, että katkeruus alkaisi hellittää. Itkettää lasten lasten puolesta, kun on joutunut kotimaastaan lähtemään. Toisaalta näin on ehkä parempikin. Turhaan vaan kaataisin vielä heidänkin niskaan pahan oloni.
Ihmettelyähän tämä on aiheuttanut, mutta ei ole minkäänlaisia voimia alkaa selvittelemään menneitä asioita. Ehkä he sitten alkavat aikanaan kyselemään, miksi asiat ovat niin kuin ovat.
Tiedän että en ole ainoa ja velkakivi hiertää päättäjien kengissä vielä pitkään. Olihan minulla yrityksiä alkaa selvittelemään tilannetta, mutta virkamiesten taholta se ammuttiin oitis alas. Niin mikä lie pelko pistää viranomaisen kieltämään avun. Aivan kuin pelkäisivät paljastuksia.
Ei minullakaan katkeruus häviä. Olen kuitenkin vielä suht nuori 34-vuotias, joten olisi vielä koitettava
jaksaa taaplata tätä elämää ja otettava vastaan se mitä eteen tulee.
Ainut hyvä puoli näissä velka-asioissa minun kohdallani oli, että aloin harrastamaan taas kauan
kadoksissa ollutta harrastusta laulamista. Laitoin viimeiset rahani laulutunteihin. Joka kerta, kun käyn laulutunnilla olen täynnä tarmoa ja intoa elämään. Opettajani on vain kehunut minua (ei tiedä veloistani mitään). Lauluopettajani ehdotti minulle, että ottaisin osaa Tangokilpailuihin. Olen harjoitellut viimeiset kaksi kuukautta pelkkiä tangoja, kun ei minulla muutakaan tekemistä ole. Nyt ovat tangot alkanut sujumaan ja olen saanut ajatukseni pois veloista ainakin välillä. En tiedä johtaako laulu-urani mihinkään, mutta tarmoa minulla riittää. Entisenä yrittäjänä tiedän, että työtä haaveidensa eteen pitää tehdä.
Ainut asia mikä minua vaivaa, on pelko siitä, että raha-asiani revitään esille. Mitä neuvoisitte minua tekemään jos pääsen laulamisessa eteenpäin, miten saan itsetuntoa lisää, että jaksan taaplata täällä vielä ja elättään pienen poikani aikuiseksi, voisitteko antaa minulle vinkkejä?
Pieni poikasi ei peri velkojasi korkoja kasvamaan kuten vielä aikaisemmin oli laita ja jota ei ollut mitään mahdollisuutta estää. Siten voit katsoa poikaasi pientä poikaasi silmiin purskahtamatta itkuun.
Itse pidän meidän päättäjiä ja koko kansaa täydellisenä luuserisakkina, kun on sallittu kanssaihmisten tuhoaminen Koiviston konklaavin toteuttamalla kansanmurhalla. Hiirulaisille mitä hiirulaisille kuuluu.
Siinäpä se, millähän sitä jaksaa? Itselläni antoi paljon puhtia lapsen syntyminen reilu vuosi sitten. Laitoin exceliin kaikki velat ja ynnäilin hieman summia ja eräpäiviä. Huomasin katkeraksi totuudeksi sen, että nykyisin voudille maksamani lyhennys ei kata edes korkoja vaan summa kasvaa noin 50 centtiä joka päivä.
Onneksi tuo uusi laki velan venhenemisesta 15 vuodessa tiputtaa vuoden päästä isoimman raadon pois niskasta ja lopuista selvitään sitten maksamalla. Luottotietolaki astuu voimaan ja sen myötä nimi on kunnossa ehkä jo tämän vuoden puolella.
Yhden kaverin avulla ja henkisellä - ei siis taloudellisella - tuella on ollut iso merkitys. Koeta löytää lähipiiristäsi sellainen, mutta ole tarkkana kenelle uskoudut. Ne, joilla on aina mennyt helposti ja hyvin (pappa betalar jne.) ovat ensimmäisinä hylkäämässä. Mutta siitäkin oppii jättämään moiset silkkiperseet omille klubeilleen.
Hyvää kevättä, koetahan pärjäillä!
Kiitos kommenteistasi.
Mitä se luottotietolaki käytännössä merkitsee?
Minun on erittäin vaikeaa uskoutua veloistani kenellekkään, koska monet luulevat, että minulla on rahaa, vaikka todellisuudessa niin ei ole.
Päällisin puolin meidän perheessä näyttää siltä, että kaikki on HYVIN.
Osin siksi, etten ole koskaan uskoutunut raha-asioistamme kuin yhdelle ihmiselle.
Velkaneuvojalle en halua mennnä, koska siitä ei ole minun kohdallani mitään hyötyä.
Yritän psyykata itseäni joka aamu lukemalla positiivareiden mietelauseita ja uskomuksia siitä, että kyllä elämä vielä kantaa. Välillä toivo on hukassa, välillä puhkun intoa, että kyllä nämä asiat tästä järjestyvät, sitten tulee taas uusi este ja masennun.
Nousen kyllä ylös masennuksestani uudestaan, mutta on erittäin vaikea nousta, kun on pohjalla. Hitaasti hivuttamalla tänne tultiinkin, mutta toivoisin, että pääsisin tästä helvetin velkavankeudesta mahdollisimman pian eroon.
Osin kaikki on vielä vaikeampaa, kun itse olen aina ollut tarkka raha-asioissa ja mieheni taas ei välitä niistä tuon taivaallista. Minä murehdin niitä öisinkin, unetkin alkavat muistuttaa toisiaan.
Unissa on vain raha ja velat päällimäisenä, pankkijohtajia, ulosottomiehiä.
En saa niistä hetken rauhaa. Ulosottomies soittelee jatkuvasti ja utelee kaikenlaista, ties minkälaisia kysymyksiä, ihmettelee miten tulemme toimeen, kun ei ole tuloja. Sanoi, että mulla taitaa olla jotain pimeitä bisneksiä ja hah, perkele, kun olisikin, mutta, kun ei ole.
Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta on se niin,
että täällä ei selviä ilman rahaa. Sitä kuluu kaikkeen tänä päivänä. Mitä voit ostaa tänä päivänä esim. 20 €, et kovin paljoa.
Ruokakauppaan menee yleensä vähintään 30 €/kerta, eikä se riitä meidän perheessä oikeastaan, kun muutamaksi päiväksi, vaikka, kuinka yrität laskea tarkkaan ja tehdä halpoja ruokia. Kyllä köyhän elämä on ihan P...stä.
Lyö luuri korvaan. Eihän ole mitään takeita, että kyseessä on oikeesti edes ulosottomies siellä luurin toisessa päässä. Voihan se olla joku sairas häirikkö. Virkamiesten pitää lähestyä kansalaista kirjein, jotta niistä jää valituskelpoinen dokumentti ja todiste. Tämä on minun mielipiteeni. Tollainen soittelu aiheuttaa pahoinvointia ja pelkotiloja sekä masennusta yhteiskunnassamme. En yhtään hyväksy kotirauhan häirintää siltä osin.
Yksi voudinpaska rupesi kerran häiriköimään puhelimitse eikä älynnyt lopettaa vaikka tein selväksi, että tähän numeroon ei tarvitse soittaa. Laitoin soitonsiirron ja ohjasin puhelut mm. ongelmäjätelaitokselle, paikalliselle kaatopaikalle, teurastamoon ja hautaustoimistoon ym. Kummasti loppuivat yhteydenotot siltä suunnalta.
4-vuotta sitten sairastuin uupumukseen ja masenukseen, nyt kuntoutustuella 650e./kk., siitä lääkkeet ja terapia vie puolet.
Ulosottomies soitteli, että tulla käymään, sanoin etten jaksa, koska se on ihan simputusta siellä hypätä, tämän myönsi ulosottomieskin.
Älkää menkö vaikka kuinka pyytäisivät käymään, se ei ole rangaistavaa olla passiivinen.
Raha ei tee onneliseksi, mutta köyhyys tekee onnettomaksi.
Meidän kunnan ulosottomies on keski-ikäinen nainen,
joka saattaa soittaa minulle uhkaillakseen, jos en
vastaa hän soittaa mieheni kännykkään kertoakseen,
että on välittömästi otettava yhteyttä ulosottomieheen, milloin milläkin verukkeella.
Viimeisin, oli, kun hän soitti, että jos en vastaa puhelimeen, niin talomme pakkohuutokaupataan, vaikka olemme sopineet pankin kanssa asioista jo ajat sitten.
Lisäksi tämä kyseinen rouva utelee, miksi olen haltijana muutamassa autossa ja miten elämme. Mihin käytän rahaa, kuinka usein käyn lääkärissä
jne.
Lisäksi olemme yrittäneet myydä taloamme viimeisen vuoden, mutta emme ole vielä saaneet myydyksi. Tämä ulosottonainen soitti ja sanoi mielipiteensä, siitä miksei meidän talomme ole mennyt kaupaksi,vaikkei asia hänelle kuulu mitenkään, koska pankkilla on taloomme kuuluvat kiinnitykset suurimmaksi osaksi.
Tämä nainen saattaa soittaa myöhään illalla, todistaakseen, että hän on erittäin ahkera työntekijä ja hoitaa työtään myös virka-ajan ulkopuolella. On soittanut useamman kerran, kun olemme olleet menossa nukkumaan. Teidän ei tarvitse ihmetellä miksi olen niin väsynyt tähän tilanteeseen.
Tiedän, että hän hoitaa työtään, mutta jos tilallani olisi herkempi ihminen kuin minä, hän olisi varmaan tehnyt jo jotain itselleen tai olisi
mielisairaalassa. Minä olen selvinnyt sillä, kun olen ajatellut,että perkele en anna periksi yhdelle ämmälle.
vois ilmoittaa poliisille ja hankkia häntä vastaan lähestymiskielto ja potkut heti. Minusta voi. Vaikka moni luulee, ettei lait koske virkamiehiä, niin kyllä ne koskee. Puhelut on todennettavissa ulosottonaisen puhelinlaskusta. Toi on nimittäin sadistista häirintää ja vallan väärinkäyttöä. Jos sairastus, laita lääkärinlasku ulosottovirastoon.
Suivaannuin niin, etten pystynyt kirjoittamaan kunnolla.
Eli piti olla:
Eikö tollasesta ulosottonaisesta vois ilmoittaa poliisille ja hankkia häntä vastaan lähestymiskielto ja potkut heti. Minusta voi. Vaikka moni luulee, ettei lait koske virkamiehiä, niin kyllä ne koskee. Puhelut on todennettavissa ulosottonaisen puhelinlaskusta. Toi on nimittäin sadistista häirintää ja vallan väärinkäyttöä. Jos sairastut, laita lääkärinlasku ulosottovirastoon.
Hanki itsellesi maksullinen numero, johon maksaa soittaa vaikka 17,00 euroo minuutti ja sitten voitte jaaritella ulosottonaisen kanssa vaikka kuinka paljon. Näin saat velkaasikin leiken lyhennettyä ja ulosotto maksaa. Kavereita varten (jos niitä enää edes on) erillinen pre-paid. Se ulosottoeukko ei vaikuta niin älykkäältä että ainakaan heti hiffais että se puhuu sulle rahaa tilille.
Tollasen puhelinnumeron voisin ottaakkin, olen itsekkin huomannut, että ulosottomies ei tunnu välittävän mihin numeroon soittaa, sillä hän on soittanut alaikäisen poikani kännyynkin,
ei hän huomaisi, jos numero on maksullinen, hänelle
tuntuu olevan vain tärkeää, että pääsee utelemaan
elämääni keinolla millä hyvänsä, olenkin välillä tahallani jaaritellut ummet ja lammet, niin, että
hän on joutunut sanomaan välillä, että pitää jatkaa
muita töitä ja heippa.
On vaan niin vaikeaa, taistella virkamiehiä vastaan ja en ole luonteeltani sellainen, että
haistattaisin sille paskat puhelimessa, se ei ole minua. Sitten pelkään sitä, että jos en vastaa hänelle heti, hän aloittaa puhelinterrorin muuta perhettämme kohtaan. En tiedä täytyy kohta kysyä asiantuntijoilta, mitä minun pitäisi tehdä
asia hyväksi.
On tarpeeksi vaikeaa muutenkin ja olen sanonut ulosottomiehelle, että ei mulle rahat taivaasta tipu, kun hän on ehdottanut, että rikas appiukkoni maksaisi velkani tosta noin vain, heh.
Mitähän mun appiukon varat sille ulosottoakalle kuuluu, eihän ne ole mun rahoja.
Se ulosottonainen on sairas. Varo ja ota etäisyyttä. Jos hän on soittanut alaikäiselle lapsellesi, niin hän on lirissä.
Heippa taas. On tää kauheeta kun tästä katkeruudesta ei pääse eroon. Mulle tulee aina tietyissä tilanteissa aivan kaamea olo. Joka kerta iskee myös ajatus, että mitä jos lähtiskin pilvenreunalle istuskelemaan. Tilanne toistuu kun joudun jonkun virkamiehen kanssa tekemisiin ja asia jotenkin sivuaa 10 vuotta kestänyttä velkavankeutta.
Tiedän, terapian paikkahan tää on, mutta kun ei jaksa alkaa kelaamaan vanhoja asioita uudestaan läpi, on voimat ihan lopussa. Pienellä elääkkeellä ei paljon harrasteta mitään, eikä kyllä oo varaakaan, eikä kiinnostakkaan. Velkavankeusaika on tehnyt minusta täysin vieraan itselleni ja muille. On vähän alkanut pelottamaan miten tää kaikki päättyy.
No selittäkööt sitten viranomaiset lapsilleni ja lapsen lapsilleni. Kyllähän niillä selityksiä riittää.
Paitsi mun ulosottomies joka ei selitellyt, vaan syynäsi pankkitilit ja piti kiitettävästi tiedotusta yllä muille viranomaisille. Puhekyvyttömänä se ei osannut muuta kuin lähetellä lappuja ja jos määrättyyn aikaan ei soittanut sille, niin tililtä hävisi rahat tai tuli lappu käräjäoikeuteen. Sille ei sopinut mitkään järjestelyt, vaan koko perintärumba piti hoitaa kaikkein kovimpien säännösten mukaan. Sadisti.
Pitää nyt vaan yrittää unohtaa, vaikka itkettääkin. Ehkä taas tulee parempiakin päiviä. Olen taas joutunut menneiden asioiden kanssa tekemisiin ja aina se kymmenen vuotta palautuu, kuin eilinen päivä. Koitetaan pärjäillä.
Tuollainen puhelinhäirikköulosottohuora pitäisi polttaa elävältä ihan vaan varoittavana esimerkinä. Sairas paskiainen. Ja muistutukseksi, hallintolaki joka edellyttää virkamiesten noudattavan hyvää hallintotapaa ei koske ulosottoa. Onkohan lainsäätäjä arvannut, että sinne ulosoton henkilökunnaksi pesiytyy kusipäitä jotka eivät ymmärrä edes koko sanaa.
itse sain siihen lääkeitä, terapiaa ja lomaa.
Ensin ajetaan yhteiskunnan toimesta työttömäksi pyörimään kurssilta kurssille, paska koulutuksiin ja sitä kautta pienelle eläkkeelle ja koko aika perintäyhtiöt ja ulosotto ovat kimpussa. Viimeisenä niittinä massiivinen kaikkein kovempien säädösten mukaan suoritettu eläkkeen ulosotto, joka koostui lähinnä HUS:in poliklinikkakuluista.
Kiitos Suomi. Mitä helvetin väliä on ollut minun kouluttamisellani aikoinaan? Käsittävätkö päättäjät, että näitä asioita tullaan vielä veivaamaan pitkän aikaa. Toivon että mahdollisimman moni jaksaisi ajaa asiansa EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen, sinne muiden samanlaisten joukkoon, joita maasta nimeltä Suomi on siellä muutenkin pilvin pimein.
Lääkkeetkin on, mutta ne eivät auta. En voi alkaa elämään elämää puudutettuna lääkkeillä, niin kuin tiedän monen kohtalotoverini tekevän. Sitten jää vain se viimeinen vaihtoehto, jota nyt jo pelkään.
tuossa aloittajan tapauksessa ei ole kyse tavanomaisesta viranhoidosta vaan siinä täyttyvät kaikki henkilökohtaisen vainon kriteerit. Henkinen kidutus on tutkimusten mukaan jopa vaikutuksiltaan pitempiaikaisempaa ja vakavampaa pitemmän päälle kuin fyysinen. Tuonkaltainen henkinen kidutus, mitä toi ulosottonainen harjoittaa ei olisi demokratiassa mahdollista, mutta totalitaarisessa virkamiesvaltiossa se onnistuu, kuten saamme huomata.
Virkamiehenä nainen on ilkeä. Viimeksi sanoi pirullisesti, että kyllä sinulla on asiat todella huonosti, että miten olet päästänyt itsesi noin alas, minun täytyy kyllä todeta sinut kohta varattomaksi. No tottakai minä sen tiedän, mutta ei sitä tarvitse enää ROUVAN korostaa, että olen alhaalla, kyllä mä sen varsin hyvin tiedän itsekkin.
Ei ole oikein kannustavaa puhetta, jos ajatellaan sitä, että velallisella olisi halua sovitella kriisissä velkojaan. Jos olisi ollut joku toinen ihminen hoitamassa mun asioita, olisin ehkä ottanut asiat
asioina, enkä niin raskaasti, kuin nyt olen tehnyt, nyt on ollut psyyke kovilla.
Monta kertaa olen lähtenyt ajamaan autolla ja ajatellut,että nyt ajan seuraavan rekan alle. Joku
on kuitenkin estänyt. Onko se ollut sitten enkeli tai joku muu, en tiedä, mutta silloin, kun olen ollut heikoimmillani olen ajatellut, että sisimmissäni, että kyllä jokin kantaa minut tämän katastrofin yli. Lapsi on myös se, joka pitää kiinni elämässä, en halua, että hän kokee samaa kohtaloa, kun minä.
Tällaisia kiusallisia ihmisiä on ollut elämässäni monia. Olen yrittänyt sopeuttaa elämääni muutosten mukana ja koen, että välillä olen onnistunut, välillä en. On tässä katastrofissa jotain hyvääkin, olen oivaltanut tämän hetken tärkeyden.
No joo, lopetan nyt omalta osaltani tämän aiheen käsittelyn. On ollut huojentavaa huomata, että meitä velkavankeudessa eläviä on tuhansia muitakin. Joten,
en ole tässä maassa ainut velkojen kanssa painiva
velallinen.
Toivoisin kaikille velkojensa kanssa painiville
kaikesta huolimatta hyvää kevättä ja vielä parempaa
kesää! Koitan selvitä omien asioideni kanssa
ja koittakaa tekin jaksaa, palataan!
Kiitti itsellesi. Minä ja yritän päästä katkeruudesta eroon, että osaan kertoa lapsen lapsilleni menneet asiat oikein. Kyllä he niitä aikanaan kyselevät ja silloin mun pitää olla kunnossa, että voin olla esimerkkinä ja kertoa kuka kuppasi kenenkin rahoja.
Kyllä niitä parempia päiviä taas tulee. Älä suostu keskusteluihin sen ulosottonaisen kanssa. Hoida vaan velkasi ja lyö sille luuri korvaan. Eihän se selvästikään tiedä omia rajojaan, mitä virkamies voi ja saa tehdä. Sillä on ylisuuri ego verrattuna tollaiseen työhön.
Kevään jatkoja kaikille velkojen kanssa kärvisteleville. Mennään kuuntelemaan linnunlaulua, sitä ne eivät ainakaan voi estää.