Kirpeät pakkaset olivat viimein hellittäneet ja toiveet kesän saapumisesta jälleen tänäkin vuonna alkoivat pikkuhiljaa kutkuttaa mieltä piristäen, kun aurinko loi katseensa sisään lian peittämistä ikkunoista. Olin siivonnut koulun päättymisestä lähtien jonkun ihmeen siivouspiikin iskettyä lihaani aivan varoittamatta. Tiesin sen johtuvan Jakesta ja siitä kuinka hänen kuvansa oli täyttänyt mieleni kaikki nämä yöt ja silmät sulkiessani päivätkin. Vaikka toisin vielä viimelauantaina, bileitä seranneena päivänä luulin. Tuntui että Jake oli piilottanut ihastumisen siemenen suudellessaan pehmeillä huulillaan hellästi hampaideni rakoon ja nyt siemen oli alkanut versoa sisälläni täyttäen koko kehon. Vielä se ei kukoistanut. Ei - siihen tarvittiin jo paljon enemmän, mutta valloitti tilaa väsymättä leviten jokaisella ajatuksella koskien Jakea. Filosofoin innoissani elämän suurempaa tarkoitusta samalla kun pölyrätti heilui vauhdikkaasti täynnä intoa ja hymyillen rajattoman hölmöä ihastumisen hymyä.
Emme olleet pitäneet mitään yhteyttä sen jälkeen, vaikka Jake sai puhelinnumeroni mutta olikin vasta keskiviikko – joten ei se mikään ihme ollut. Kumpikin tarvitsi hieman aikaa kelata asioita..Jakekin sen jälkeen kun ihmeissäni lauoin kysymyksen ”Etkö sä ookkaan homo…mä ku ihan luulin niin?!” voi juku et sen jätkän ilme oli näkemisen arvonen. Se katto mua pyörein silmin ja kysy heti sen perään et ”Siltäx mä näytän?” . Vastasin tietysti kieltävästi, mutta kun se kysyi että miksi sitten, menin hiljaseks. Enhän mä voinu sille sanoa että Nelli väitti sellasta kun oli ihastunut muhun tai että kuulin vaan. Lopulta mä sitten änkytin jotain epämääräistä, että ”…no kun..aika monet on, siis baarimikot..!”. Jake repes nauramaan ja kerto sen olevan vain yleinen harhaluulo ” ..baarimikot on niin mukavia ja siksi sellanen huhu on laitettu liikkeelle...” No kyllähän mä tiesin sen olevan vaan huhu, mutta väitin etten tiennyt asiasta mitään, jotta voisimme unohtaa aiheen sillä jos Jake saisi tietää että Nellikin on kuvioissa, voisi tulla väärinkäsityksiä että minäkin olen lesbo..tai mitä vain! Kesken laittianluutuamisen mun kännykkä soi. Kuivasin kädet nopeasti jo valmiiksi likaiseen ”siivoustoppiini” ja ryntäsin kohti sinkkuelämää-tunnaria soittavaa älykapulaani. ”tuntematon numero”, luki näytössä. Joten rykäisin muutaman kerran matkalla takaisin huoneeseeni suljettujen ovien taakse siltä varalta, että se olisi Jake.
Vastasin koittaen kuulostaa kiireettömältä ja pehmeältä, mutta vastassa oli karsee kohina ja autojen aiheuttama liikenteenmelu. ”Moi, Nelli tässä! ..vastasithan sä?” kuului lopulta melun keskeltä. ”Ai moi! Miks sä soitat tuntemattomalla?” kysyin heti alkuun lievästä pettymyksestä johtuen. ”Ai tuntemattomalla, voi perhana – taasko mä oon sen unohtanu päälle, soitan sulle kohta!” kohina ja puhelu katkesivat yhtä-äkkiä ja jäin ihmeissäni kapula korvalle tajuamatta mistään mitään. Ennen kuin ehdin edes laskea kännyäni pöydälle, soi se jälleen. Tällä kertaa näytössä luki ”Nellie = b ” ..olisihan se pitänyt arvata – perus Nelliä, kaikki asiat on tehtävä heti jottei ne unohdu. Vastasin uudestaan yllättyen kohinan katoamisesta ja Nellin kirkkaasti kuuluvasta äänestä. ”Niin mitä sul oli?” kysyin melko tympeesti. ”Ei ku mä aattelin vaan et mitäs sä oot värkkäilemäs nyt tässä illalla?” Nelli kysy ja kuulin sen äänestä hehkulampun syttyneen sen päässä – niin täynnä tarmoa. ”En mä nyt tiedä – oon siivonnu koko iltapäivän, karsee siivousinto!” sanoin hymyillen ja olin varma että hymy kuului läpi äänensävystä. ”Kokeita?” Nelli kysy ja pyysin sitä toistamaan, koska en oikein ymmärtänyt mitä se sillä tarkoitti. ”Niin siis yleensä tulee karsee siivousvimma sillon ku kokeet painaa päälle ja pitäs uppoutuu kirjoihin. Muuten ei siivous kyllä normaalisti ainakaan mulle maita, väkistä raatamista!” se selkeytti ja nyt olin taas mukana jutussa ”Ei mul mitään kokeita ole…” sanoin ja kuulin kuinka Nelli kuuli äänestäni että joku oli nyt erityisen hyvin. ”Hei – mikäs sulla nyt niin piristää? Tilipäivä? Uudet kuteet, vai mitä???” repesin nauramaan materialistin arvauksille ”E-hei mitään sellasta….paljon parempaa!” mä sanoin. ”Hei mä alan olla jo niin utelias etten malta oottaa. Hyppää tohon seukkiin linkkuun niin lähetään käväseen kahvilla! Saat sit kertoo koko homman!” Nelli huudahti ja odottamatta vastaustani linja katkesi. Huokaisin syvään; mun siivouksethan oli vielä pahasti kesken. Olisin voinut soittaa Nellille takaisin ja perua tapaamisen, mutta päätin että elämän pitää olla extremeä ja heitin puhelimen sängylle. Vaihdoin nopeasti vaatteet, pöyhin hieman ponkkarille vedettyjä kiharoitani ja lähdin matkalla vain ohimennen käytävän peiliä vilkaisten. Tiesin olevani aivan räjähtäneen näköinen, mutta ei sen väliä – kyllähän kuppi kahvia räjähtäneeseenkin pärstään uppoaisi ja siellähän oli vain Nelli
Emme olleet pitäneet mitään yhteyttä sen jälkeen, vaikka Jake sai puhelinnumeroni mutta olikin vasta keskiviikko – joten ei se mikään ihme ollut. Kumpikin tarvitsi hieman aikaa kelata asioita..Jakekin sen jälkeen kun ihmeissäni lauoin kysymyksen ”Etkö sä ookkaan homo…mä ku ihan luulin niin?!” voi juku et sen jätkän ilme oli näkemisen arvonen. Se katto mua pyörein silmin ja kysy heti sen perään et ”Siltäx mä näytän?” . Vastasin tietysti kieltävästi, mutta kun se kysyi että miksi sitten, menin hiljaseks. Enhän mä voinu sille sanoa että Nelli väitti sellasta kun oli ihastunut muhun tai että kuulin vaan. Lopulta mä sitten änkytin jotain epämääräistä, että ”…no kun..aika monet on, siis baarimikot..!”. Jake repes nauramaan ja kerto sen olevan vain yleinen harhaluulo ” ..baarimikot on niin mukavia ja siksi sellanen huhu on laitettu liikkeelle...” No kyllähän mä tiesin sen olevan vaan huhu, mutta väitin etten tiennyt asiasta mitään, jotta voisimme unohtaa aiheen sillä jos Jake saisi tietää että Nellikin on kuvioissa, voisi tulla väärinkäsityksiä että minäkin olen lesbo..tai mitä vain! Kesken laittianluutuamisen mun kännykkä soi. Kuivasin kädet nopeasti jo valmiiksi likaiseen ”siivoustoppiini” ja ryntäsin kohti sinkkuelämää-tunnaria soittavaa älykapulaani. ”tuntematon numero”, luki näytössä. Joten rykäisin muutaman kerran matkalla takaisin huoneeseeni suljettujen ovien taakse siltä varalta, että se olisi Jake.
Vastasin koittaen kuulostaa kiireettömältä ja pehmeältä, mutta vastassa oli karsee kohina ja autojen aiheuttama liikenteenmelu. ”Moi, Nelli tässä! ..vastasithan sä?” kuului lopulta melun keskeltä. ”Ai moi! Miks sä soitat tuntemattomalla?” kysyin heti alkuun lievästä pettymyksestä johtuen. ”Ai tuntemattomalla, voi perhana – taasko mä oon sen unohtanu päälle, soitan sulle kohta!” kohina ja puhelu katkesivat yhtä-äkkiä ja jäin ihmeissäni kapula korvalle tajuamatta mistään mitään. Ennen kuin ehdin edes laskea kännyäni pöydälle, soi se jälleen. Tällä kertaa näytössä luki ”Nellie = b ” ..olisihan se pitänyt arvata – perus Nelliä, kaikki asiat on tehtävä heti jottei ne unohdu. Vastasin uudestaan yllättyen kohinan katoamisesta ja Nellin kirkkaasti kuuluvasta äänestä. ”Niin mitä sul oli?” kysyin melko tympeesti. ”Ei ku mä aattelin vaan et mitäs sä oot värkkäilemäs nyt tässä illalla?” Nelli kysy ja kuulin sen äänestä hehkulampun syttyneen sen päässä – niin täynnä tarmoa. ”En mä nyt tiedä – oon siivonnu koko iltapäivän, karsee siivousinto!” sanoin hymyillen ja olin varma että hymy kuului läpi äänensävystä. ”Kokeita?” Nelli kysy ja pyysin sitä toistamaan, koska en oikein ymmärtänyt mitä se sillä tarkoitti. ”Niin siis yleensä tulee karsee siivousvimma sillon ku kokeet painaa päälle ja pitäs uppoutuu kirjoihin. Muuten ei siivous kyllä normaalisti ainakaan mulle maita, väkistä raatamista!” se selkeytti ja nyt olin taas mukana jutussa ”Ei mul mitään kokeita ole…” sanoin ja kuulin kuinka Nelli kuuli äänestäni että joku oli nyt erityisen hyvin. ”Hei – mikäs sulla nyt niin piristää? Tilipäivä? Uudet kuteet, vai mitä???” repesin nauramaan materialistin arvauksille ”E-hei mitään sellasta….paljon parempaa!” mä sanoin. ”Hei mä alan olla jo niin utelias etten malta oottaa. Hyppää tohon seukkiin linkkuun niin lähetään käväseen kahvilla! Saat sit kertoo koko homman!” Nelli huudahti ja odottamatta vastaustani linja katkesi. Huokaisin syvään; mun siivouksethan oli vielä pahasti kesken. Olisin voinut soittaa Nellille takaisin ja perua tapaamisen, mutta päätin että elämän pitää olla extremeä ja heitin puhelimen sängylle. Vaihdoin nopeasti vaatteet, pöyhin hieman ponkkarille vedettyjä kiharoitani ja lähdin matkalla vain ohimennen käytävän peiliä vilkaisten. Tiesin olevani aivan räjähtäneen näköinen, mutta ei sen väliä – kyllähän kuppi kahvia räjähtäneeseenkin pärstään uppoaisi ja siellähän oli vain Nelli
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.