muutoksen aika (15)

hehku kirjoitti:

Hyppäsin linkussa istuvan auringonpaisteen viereen. ”Ihana nähä sua pitkäst aikaa, taisin olla lauantaina pikkasen turhanki hiprakoissani!?” Nelli hihitteli heti mun päästyä istumaan. ”Juups, siltähän se hiukka näytti, mutta noh – kerrankos sitä!” sanoin vastaten hymyyn hymyllä ja seurasin linkun ohi virtaavaa talojen loputonta nauhaa. ”Ehit sit vaik aikaa oli vaan kymmenisen minsaa, oon positiivisesti yllättyny!” Nelli naureskeli. ”Mistä moinen idea?” kysyin edelleen ihmeissäni siitä kuinka nyt olin jo kilometrien pässä kotoa. ”En mä tiedä..kuhan tuli sellanen fiilari et nyt pitää pikkasen irrotella ja lähtee kahville tai jotain ja sit kuin automaattisesti sun numba ilmesty näyttöön ja tässä sitä nyt ollaan..” Nelli tarinoi. ”Eihän tää nyt pilannu mitään sun suunnitelmia?” se kysy heti perään hetken hieman otsa rypyssä. ”No jos lukuun ei oteta puoleksi lainehtivaa lattiaa, tai vesisankoa keskellä mun huonetta, niin et suinkaan!” tsoukkeilin virnistäen ja Nelli virnisteli samalla tapaa takaisin.

Jäimme keskuskadulle ja jatkoimme matkaa jalan kohti uutta kantapaikkaamme, Cafe Arnicaa. Valoisa ja värikäs kahvila suorastaan kutsui luokseen jo kaukaa ja heti istumaan päästyämme Nelli aloitti utelun. ”No mikäs neitiä niin hymyilyttää ja ihan siivousvimmaa saa aikaan?? Alahan tarinoida!” se kehoitti ja päätin kertoa koko stoorin, sillä olimmehan nyt hyviä kavereita ja tällaiset asiat tuli jakaa hyvien ystävien kanssa. ”Sä kusetit mua sillon kerran..” mä alotin ”..mutta ymmärrän hyvin miksi ja annan anteeksi – unohdetaan!” Nellin kasvoille ilmestyi tiedottomuuden uurteet ja pohdinnallinen vakavuus. ”En kai mä sua oo kusettanu, mikä juttu?” se kysy ihmeissään. ”Sä sanoit sillon kerran että Jake on homo!” Hymy palasi Nellin kasvoille, tälläkertaa veikeänä ”..niin no mä nyt vaan halusin sen kiitään siitä sillon..ei se oikeesti..” se selitti, kunnes mä katkasin sen ”..ole homo, tiedän. Sain tietää viime perjantaina” Nelli naureskeli ”..no parempi myöhään kuin ei milloinkaan..hih!” kunnes sen ilme vakavoitui yllättäen täysin. ”..sait tietää?” se sano muitoillen toteamuksesta kysymyksen äänenpainollaan. ”Niin…” mä jatkoin kiinnittämättä kummemmin huomiota äkkinäiseen ilmeenmuutokseen ja jatkoin ”..me juteltiin sun parvekkeella vaik kuinka pitkään – enkä olis kyllä ikinä uskonu!” Nelli katsoi mua tuskin hengittäen ja mumisi hiljaa ”..niin uskonu mitä?”. Mä olin päässyt nyt niin vauhtiin ettei mikään mua enää pysäyttänyt ja selitin kuin puhekone kaiken loppuillasta..tai lähes kaiken, likaisia yksityiskohtia paljastamatta.

Nellin katse katosi lopulta kahvikupin pohjan kautta pöydän pintaan ja vasta nyt tajusin tehneeni suuren virheen. ”No, mikä sulle nyt tuli? Mehän…” mä koitin kunnes Nelli puolestaan keskeytti mut ”..Sovittiin että ollaan vain kavereita, niin tietty. Tämä nyt vain on tällasta..sorry!” sitten se nosti kättä heilauttaen päätä näyttäen kasvoillaan, ettei mikään ollut huonosti”. Hetken Nelli pysyi vaiti, kunnes katsoi vakavin silmin minun silmiini ja sanoi ”sä et ehkä usko, mutta se tyyppi on kaikkea muuta kuin mitä se antaa itsestään uskoa! Sun kannattis varoa sitä – mä pyydän että tekisit niin!”. Mun rajallinen pinna oli nyt venytetty äärimmilleen, joten hyppäsin ylös ja aloin huutaa Nellille täyttä kurkkua samalla takia päälleni kiskoen ”OLISIHAN SE PITÄNYT ARVATA! EI SUSTA OO KUNNON YSTÄVÄKSI – HETI KOITTAMASSA EROTTAA MEITÄ JA TUHOTA MUN ONNEA, VAIKKA SUN PITÄIS PÄINVASTOIN OLLA TUKENA JA ONNELLINEN MUN PUOLESTA. MÄ LÄHEN NYT, MULLA SÄRKEE SITÄ PAITSI PÄÄTÄKIN!” . Sen sanottuani ryntäsin ulos kahvilasta jättäen Nellin istumaan yksin ja suuntasin tieni bussipysäkille.

Matkalla puhelin soi. Kuin tilauksesta, se oli Jake. ”Moi, mitäs sinä – missäs ole?” se kysyi ja vastasin heti iloisemmalla äänensävyllä olevani juuri lähdössä kaupungista linkulla kotiin. Jake ehdotti että menisin sen luo, ja suostuin. Menin keskuskadulle etsien Jaken luokse menevän linkun pysäkkiä ja istuin kymmeneksi minuutiksi odottamaan. Odotellessani soitin kotiin, että menisin Ninnille ja saattaisin olla siellä yön yli, koska Ninni auttaisi minua kouluhommien läpikäymisessä. Vanhempani ymmärsivät jutun ja niinpä nousin kaupungin toiselle puolelle suuntaavaan linkkuun. Silmänräpäyksessä tilanne oli taas muuttunut aivan toiseksi ja sisälläni raivoava viha Nelliä kohtaan sai minut suunnittelemaan kuinka hyppäisin heti perille päästyäni Jaken kaulaan ja suutelisin tätä kiihkeästi – Ninnille oli näytettävä mikä oli todellisuus. Se oli minä ja Jake ja meidän suhteemme.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä