Tuossa kirjoittelin jokuaika sitten elämäntilanteestani ja hui kauhistus mitä negatiivista palautetta?!!?
Niin katkeran sävyisiä vastauksia että.. tosiasiat taisi satuttaa tai ainakin osua arkaan paikaan, vai? Kumma miten kaikesta alettiin minua haukkumaan, en kyllä ottanut niitä kuin huumorilla. Huumorintajulla pärjää pitkälti, mutta eihän nämä väsyneet äidit ja odottajat sitä ymmärrä. Kun ei mitään saada tehtyä ja joku tulee ja sekoittaa pasmat kun kertoo kuinka hyvin menee. Minulla menee hyvin, mikäs sitä kieltämään. Hyvin menee edelleen ja olen siitä hyvin HYVIN ylpeä. Harmi että teillä on nuin vaikeaa, mutta ainahan voi pyytää apua. Kyllähän sitä mielestäni järjestetään jos on tarve! Vai olenko väärässä? Miksi stressata itseään liikaa kun voi saada levätäkin.. tekee vaan asian eteen jotain
Niin katkeran sävyisiä vastauksia että.. tosiasiat taisi satuttaa tai ainakin osua arkaan paikaan, vai? Kumma miten kaikesta alettiin minua haukkumaan, en kyllä ottanut niitä kuin huumorilla. Huumorintajulla pärjää pitkälti, mutta eihän nämä väsyneet äidit ja odottajat sitä ymmärrä. Kun ei mitään saada tehtyä ja joku tulee ja sekoittaa pasmat kun kertoo kuinka hyvin menee. Minulla menee hyvin, mikäs sitä kieltämään. Hyvin menee edelleen ja olen siitä hyvin HYVIN ylpeä. Harmi että teillä on nuin vaikeaa, mutta ainahan voi pyytää apua. Kyllähän sitä mielestäni järjestetään jos on tarve! Vai olenko väärässä? Miksi stressata itseään liikaa kun voi saada levätäkin.. tekee vaan asian eteen jotain
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehei minulla ainakaan ole vaikeaa, ei ollenkaan.
Olen äiti ja vaimo päivät, illat ja osan yötä olen tyontekijä.
En tahdo että mieheni minut yksikseen elättää, enhän ole mikään alju.
Lapseni ovat iloisia, terveitä ja kauniita.
Mieheni on tyytyväinen, talomme siisti, ruokaa laitan jokainen päivä.
Minulle kuuluu hyvää siis.
Hienoa että sinullekkin kuuluu.=)
sun juttus on jo kuultu, mitä sä sitä enää jauhamaan. turha kerätä mitään säälipisteitä, kun menee niin hyvin. kun ei ketään kiinnosta.
menee mullakin hyvin, mutta ei mun tarvii sitä koko ajan toitottaa. kellä onni on, se onnen kätkeköön.
ihmettelen miten te äidit aina valitatte, että ette vauvan ja lasten takia saa/ehdi mitään aikaiseksi..!?
Meillä miehen kanssa sekasikiöperhe, hänen pari lastaan 3v tyttö ja 7 v poika meillä aina joka toinen viikko joka kuudes kuukausi ja sitten meillä yhteinen tyttö 3kk, joka mummollani hoidossa. Meillä ei tällaista ongelmaa ole ettei hommia saisi hoidettua!
Toinen äiti ei saa ruokaa laitettua, toinen siivottua, joku ei pääse vessaan(!?) ja yksi ei "ikinä" nuku. No ei teillä varmaan sit elämääkään ole.
Kyllä minä vaan ehdin/jaksan kotiruokaa laittaa vähintään 2 kertaa päivässä, meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti lenkkimakkaraa ilman kasviksia, vain raaka-aineet ostetaan, ei mitään valmisruokia! Leivät, pullat ja kakut haen itseleivottuna mummoltani.. mutta minäpä rakastankin ruoan laittoa että ehkä siinäkin yksi painava syy. Löydän ruoan laittoon AINA aikaa.
Siivota ehdin/ehdimme, vaik mies onkin töissä (karrikoidusti sanottuna vielä 24h/vrk yhtenä pvnä viikossa)Aikaa on lasten kanssa oloon, joskus iltaisin hetki, ehdin tehdä myös omia juttujani, kuten lukea naistenlehtiä, katsoa tv:tä (en kyllä kauheasti tykkää katsoa) kahvittelen ja biletän ystävieni kanssa...
Ehdin kyllä pitää huolta ulkonäöstäni, jo työni takia sillä olen supermalli. Ehdin liikkua autolla paikasta toiseen, meikata, laittaa tukan ja pukeutua hienosti juhlavaatteisiin vaikka joka päivä jos jaksan ja haluan. Ehdin soittaa "palvelijalle" joka vahaa minun sääret, värjää tukan, lakkaa kynnet, ehdin käydä kauneushoidoissa ja thai hieronnassa, nyppiä kulmakarvat ja muutaman muunkin kasvokarvan, sheivata alapään... Siis ihmettelen vain miten minä ehdin mutta muut eivät??
Vai olisiko näillä "saamattomilla" äideillä täsää osasyynä laiskuus... ei jakseta, ei viitsitä.. loppujen lopuksi ei edes kiinnosta..!?
On TOKI erilaisia lapsia, helppoja ja vaikeita, niinkuin meitä aikuisiakin, meillä nämä kaksi vanhempaa lasta ovat todella vaikeita tapauksia mutta selviämme kyllä. Eikä vaavikaan aina vaan paskanna, mutta emmehän me kukaan!Mies meillä pääasiassa tekee kotihommat ja hoitaa lastenhoidon. En siis keksi mitään syytä valittaa, ihan normaaleista asioista kuten väsymyksestä, ilottomuudesta, kiireestä.. nekin kuuluvaat elämään. Silti ajan käyttönsä voi myös suunnitella järkevästi.
Mieheni ex-vaimo on tätä tyyppiä joka valittaa ainaista miehenkaipuuta, rahapulaa, kiirettä, väsymystä, vapaa-ajan vähyyttä, yhdenillanjuttuja. Silti joka ainoa viikonloppu hän on ryyppäämässä, lapset ovat mummilla.. Mutta aina on rahaa ja aikaa ryypätä, ihmekös tuo jos väsyttää, aika ei riitä ja rahat vähissä!Haloo!!
Sitten kaikella oikeudella hän arvostelee minua, olen niin pinnallinen, esitän kaiken olevan hyvin, yritän olla jotain muuta mitä olen, olen mieheni pikku-huora (minä 23v, mies 58v ja ex-vaimo 51v,) Eli ikä-erommekin rassaa häntä, se siis tarkoittaa että olen huora...vaikkakin mieheni maksaa kaiken, vaatteeni, etelänmatkani yksikseni, kampaamoni ja yksityisen kaksioni helsingin keskussa (oman ajan paikka)...hohhoijaa, järki käteen leidit.
Ihmisten pattiin ottaa ilmeisesti se että saan paljon aikaan ja voin olla iloinen. En koko ajan stressaa ja valita, asiat voisi olla huonomminkin! Se vituttaa monia että olen kaunis ja nuori ja fiksukin vielä! Ajatelkaa;)
Voisi ottaa arvon neidit ja rouvat itteensä niskasta kiinni ja lähtee tekeen asioille jotain tai katsoa peiliin.. Huonot tyypit hakevat sympatiaa netistä.
Nyt tämä kuulostaa jo ihan toisten äitien parjaamiselta!
Et varmaan ole koskaan ollut väsynyt, oikeasti väsynyt?!
Tiedän yhden äidin jolla oli kolmen pienen lapsensa kanssa niin paljon tekemistä yötä päivää, että hän oli lopen uupunut! Yhteen aikaan hän ei muistanut edes puhelinnumeroaan, osoitettaan tai syntymäaikaansa!
Ihmettelet miksi jotkut voivat olla niin väsyneitä/laiskoja/saamattomia, että eivät ehdi/voi/pysty samaan kuin sinä. Muut eivät ole kuin sinä ja jokaisella on aivan erilainen tilanne kuin sinulla. Saisit hävetä!
Sinulla on sellainen tilanne, että saat tehdyksi paljon, mutta oletko koskaan ajatellut, että mitä jos oma lapsesi olisi ns. vaativa tapaus tai sairas? Ei siinä paljoa kynsiä lakata jos ei ole nukkunut pariin vuorokauteen!!
Oma kirjoituksesi oli/on muita halveksiva, ei ollenkaan positiivinen. Tai, että näitä lukiessaan (jos sattuu olemaan väsynyt) pärjäisi huumorilla!
Olet kirjoitustesi perusteella vahingoniloinen ja leuhka. Ja ikää on? Siis henkistä ikää?
Miksi stressata itseään liikaa? Pah! Jotkut eivät saa levätyksi! ja syitä siihen voi olla monia. Ja vaikka tekisi mitä niin se ei auta!
Tuttuni valvoi yhden lapsensa kanssa iltayön ja toisen lapsensa kanssa aamuyön ja kolmas imi välillä rintaa. Asiaan ei auttanut mikään ja apua pyydettiin!
Minä en ole ollut lasteni synnyttyä väsynyt. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että lapseni ovat ns. helppoja tapauksia ja olen saanut kodin, itseni ja muut asiat hoidettua juuri niin kuin olen halunnut, mutta ei minun tulisi mieleenikään ruveta sillä kehuskelemaan ja sen jälkeen ihmetellä muiden reaktiota. Olen auttanut muita äitejä!
Auta sinäkin!
Sä supervaimo ja -äiti! Jotain muuta jo! Kitooos!
että olet iloinen että sulla menee hyvin, niin mäkin. Mutta kerro miksi sitten kuulostat niin hyökkäävältä? Asiat voidaan kertoa usealla tavalla, valitset sen ivallisen, miksi?
täydellistä ihmistä nyt katso peiliin!!!!
Ettet sitten olisi ihan kunnon äiti.....
Huvinsa kullakin, mutta itse olen niin tyytyväinen elämääni, että muistan esim. ikäni joka päivä oikein. Ja mieheni iän..
Joo, en ole täydellinen, lähellekään sitä. Koti on välillä kuin "pommin jäljiltä" ja jääkaappi ammottaa tyhjänä. Kolmena päivänä viikossa lähden töihin klo 6 ja palaan klo 18, kaksi muuta päivää teen etätyötä. Silloin sitten yrittää saada jonkinlaista järjestystä taas taloon ja jääkaappiin ruokaa seuraavia päiviä varten.
Kaikki kolme lasta harrastavat, joten kuskausta riittää sekä iltaisin että viikonloppuisin. Itsekin on tullut lupauduttua mukaan pariin johtokuntaan, liikkuakin pitäisi jotta pysyy työkykyisenä, kuntosali on ehdoton! Minä hoidan meillä ruoka- ja vaatehuollon täysin, samoin lasten koulunkäynnin "seurannan".
Yöunet jäävät välillä todella lyhyiksi, ja väsymys painaa, samoin riittämättömyyden tunne. Päätetyötä tekevän selkä-niska-hartia -ongelmat ovat enemmän kuin tuttuja.
Vastapainoksi meillä on muutama aivan ihana ystäväperhe, joiden kanssa harrastetaan yhdessä ruoanlaittoa kun vaan on aikaa. Nämä ovat todellisia henkireikiä. Samoin yritämme silloin tällöin päästä kahdestaan jonnekin, vaikkapa teatteriin tai risteilylle, tai vain hotelliin yöksi.
Kaiken tämän vuodatuksen takana on se, että joku toinen voisi tästä jo valittaa, mutta itse olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Vaikka on kiireistä, en silti koe sitä rasittavana. Tällä hetkellä meidän elämämme vain nyt on tällaista, vuoden päästä voi taas jo olla toisin. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni siitä miten itse asioihin suhtaudut. Jokaisesta asiasta saa hankalan ja vaikean kun vain tekee sen sellaiseksi. Itse vain en ole sellainen ihminen joka stressaisi siitä että koti on sekaisin. Se saattaa olla sekaisin nyt ja huomenna, mutta sitten siivotaan kun on aikaa. Ei se sen kummallisempaa ole!
kun on pallit jalkojen välilsä, vaikkei pili toimiskaan!
kaippa sitä hyvinkin saa mennä.. ..kuhan muistaa varoo päätänsä jos tippuu korkeelta..
meilläkin menee kaikin puolin loistavasti..tai ainahan sitä toisois vaikka mitä lisää ja vonkuais tota ja tätä.. ..mut välillä ylös ja välillä alas..
elämä on..
onkohan tuo nimimerkkisi samanlainen käännöskukkanen kuin samanniminen tv-ohjelmakin?
Aika epätoivoista tuo hännännosto kuitenkin edelleen on, mutta kukas sen ellei kissa itse?
Porskuta vaan ja anna meidän tavisten rypeä mehuissamme ihan rauhassa, meillä kun on välillä vaikeaa ja seinät kaatuu päälle. Ukkokin on muu kuin unelmamies puolet ajasta ja lapset suoraan kauhuohjelmasta ja omat kyvytkin on niin kovin rajalliset..