Jake oli pysäkillä vastassa ja hymyili ikkunan läpi heti minut huomatessaan. Rajaton hymy palasi kasvoilleni ja astuin ulos linkusta. Jake tuli luokseni ja halasi minua hellästi. Vastasin halaukseen pidättyväisesti suunnitelmistani poiketen ja lähdimme mitään sanomatta käsi-kädessä kävelemään pitkin katulamppujen valaisemaa pyörätietä halki kerrostaloalueen. ”Kiva kun tulit!” Jake sanoi lopulta kääntäen samalla katseensa minuun ja hymyilin vastineeksi. ”Mulla oli sua jo pikkasen ikävä” se jatkoi ja puristi kättäni hellästi. ”Niin mullaki sua, oot täyttäny mun pään viimepäivinä” mä sanoin ja painauduin Jakea vasten nojaten pääni sen olkapäähän.
Saavuimme tumman siniparvekkeisen talon eteen ja Jake alkoi kaivaa avaimia taskuistaan. ”Here we go beib, onx sul kiire mihkään?!” se kysyi avatessaan ovea. ”Ei mulla mitään, vasta huomenna kouluun” sanoin ja virnistin likaisesti. Jake näytti ymmärtäneen vihjeen ja astelimme sisään ja portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Oven takaa avautui vaaleasisusteinen valoisa ja vaaleutensa vuoksi pienestä koostaan huolimatta tilavan oloinen kaksio. Riisuimme takkimme ja kenkämme eteiseen ja Jake toivotti mut tervetulleeksi matalaan majaansa. Sitten se poistui heti musiikin soimaan laitettuaan mun näkyvistä keittiöön huutaen perässään et ottasinks jotain kurkunkostuketta. Myönnyin ehdotukseen, sillä juuri nyt kurkkuani kuivasi erityisen paljon ja vatsaani täyttivät vain lukemattomat perhoset. Istuuduin olohuoneessa sohvalle ja katselin ympärilleni. Sivustalla oli suurehko akvaario sisältäen mitä värikkäimpiä kaloja, joiden suomut kimaltelivat kauniisti akvaarion lampun valossa niiden uiskennellessa innoissaan yhtä ja samaa ympyrää akvaarion laidasta laitaan – mä en sitten koskaan ole ymmärtänyt kultakaloja! Katseeni kiinnittyi myös seinäkoukussa roikkuvaan kitaraan ja pieneen sohvapöytään, jota koristi savinen patsas kuvaten jotain intialaista jumalaa.. käärmekäsin ja naisen vartaloin, vaikkakaan minulla ei ollut mitään sen tarkempaa käsitystä. Jake palasi käsissään kaksi korkeaa lasia ja aloimme juttelemaan niitä näitä lasien ääressä. Kysyin ihmeissäni miksei se ollut töissä tänäiltana, mutta se selitti ottaneensa vapaata ”flunssan” vuoksi. Hetken tunsin itseni todella tärkeäksi, Jake oli hommannut itselleen vapaan illan minun vuokseni. Ilta kului ja hiprakan pyörteissä lopulta rohkenin keskeyttää juttelumme kurottuen suutelemaan Jakea. Jake laski meidän molempien lasit pöydälle, kääntyi ja laski minut sohvalle puolimakaavaan asentoon vetäytyen samalla ylleni. Se suuteli minua pehmein huulin ja olin pyörtyä onnesta katsellessani syvälle sen ruskeisiin silmiin samalla tuntiessani sen kosketuksen kehollani. Hetkeä myöhemmin siirryimme makuuhuoneeseen ja suljimme oven hiljaa perässämme.
Lensin halki safiirinsinisen taivaan, läpi vaaleanpunaisten pilvien. Ohitseni vilisi planeettoja ja tähtiä kimaltaen auringon hymyssä. Maanpintaa koskettuani laskeuduin pysähtymättä korkkiruuvilla läpi maan eri kerrosten aina maapallon sulaan ytemeen, jonne jäin.
Maatessani lopulta poski painettuna Jaken paljaaseen rintaan, tunsin löytäneeni paikkani tässä universumissa ja itselleni suojelijan, prinssini komean. Suljin silmäni ja vajosin uneen, jossa jatkoin tutkimusmatkaani halki taivaan tähtenä avaruudessa. Tähtenä, jonka edessä välkkyi vain kuvia Jakesta ja yhteisistä hetkistämme ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Onnen pilvilinna vastaanottamassa asukkejaan ja majoittamassa heitä osaksi ikuisuutta.
Saavuimme tumman siniparvekkeisen talon eteen ja Jake alkoi kaivaa avaimia taskuistaan. ”Here we go beib, onx sul kiire mihkään?!” se kysyi avatessaan ovea. ”Ei mulla mitään, vasta huomenna kouluun” sanoin ja virnistin likaisesti. Jake näytti ymmärtäneen vihjeen ja astelimme sisään ja portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Oven takaa avautui vaaleasisusteinen valoisa ja vaaleutensa vuoksi pienestä koostaan huolimatta tilavan oloinen kaksio. Riisuimme takkimme ja kenkämme eteiseen ja Jake toivotti mut tervetulleeksi matalaan majaansa. Sitten se poistui heti musiikin soimaan laitettuaan mun näkyvistä keittiöön huutaen perässään et ottasinks jotain kurkunkostuketta. Myönnyin ehdotukseen, sillä juuri nyt kurkkuani kuivasi erityisen paljon ja vatsaani täyttivät vain lukemattomat perhoset. Istuuduin olohuoneessa sohvalle ja katselin ympärilleni. Sivustalla oli suurehko akvaario sisältäen mitä värikkäimpiä kaloja, joiden suomut kimaltelivat kauniisti akvaarion lampun valossa niiden uiskennellessa innoissaan yhtä ja samaa ympyrää akvaarion laidasta laitaan – mä en sitten koskaan ole ymmärtänyt kultakaloja! Katseeni kiinnittyi myös seinäkoukussa roikkuvaan kitaraan ja pieneen sohvapöytään, jota koristi savinen patsas kuvaten jotain intialaista jumalaa.. käärmekäsin ja naisen vartaloin, vaikkakaan minulla ei ollut mitään sen tarkempaa käsitystä. Jake palasi käsissään kaksi korkeaa lasia ja aloimme juttelemaan niitä näitä lasien ääressä. Kysyin ihmeissäni miksei se ollut töissä tänäiltana, mutta se selitti ottaneensa vapaata ”flunssan” vuoksi. Hetken tunsin itseni todella tärkeäksi, Jake oli hommannut itselleen vapaan illan minun vuokseni. Ilta kului ja hiprakan pyörteissä lopulta rohkenin keskeyttää juttelumme kurottuen suutelemaan Jakea. Jake laski meidän molempien lasit pöydälle, kääntyi ja laski minut sohvalle puolimakaavaan asentoon vetäytyen samalla ylleni. Se suuteli minua pehmein huulin ja olin pyörtyä onnesta katsellessani syvälle sen ruskeisiin silmiin samalla tuntiessani sen kosketuksen kehollani. Hetkeä myöhemmin siirryimme makuuhuoneeseen ja suljimme oven hiljaa perässämme.
Lensin halki safiirinsinisen taivaan, läpi vaaleanpunaisten pilvien. Ohitseni vilisi planeettoja ja tähtiä kimaltaen auringon hymyssä. Maanpintaa koskettuani laskeuduin pysähtymättä korkkiruuvilla läpi maan eri kerrosten aina maapallon sulaan ytemeen, jonne jäin.
Maatessani lopulta poski painettuna Jaken paljaaseen rintaan, tunsin löytäneeni paikkani tässä universumissa ja itselleni suojelijan, prinssini komean. Suljin silmäni ja vajosin uneen, jossa jatkoin tutkimusmatkaani halki taivaan tähtenä avaruudessa. Tähtenä, jonka edessä välkkyi vain kuvia Jakesta ja yhteisistä hetkistämme ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Onnen pilvilinna vastaanottamassa asukkejaan ja majoittamassa heitä osaksi ikuisuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.