muutoksen aika (17)

hehku kirjoitti:

Aamulla heräsin huomatessani käteni osuessa vapaalle patjalle Jaken olevan poissa. Nousin ylös etsien häntä, mutta turhaan – vaatteensakin olivat hävinneet lattialta ja minun vaatteeni nosteltu tuolin selkänojalle. Kääriydyin täkkiin ja lähdin peippailemaan asunnon muihin huoneisiin tarkistaen olisiko hän siellä. Toiveajatus, että löytäisin hänet kokkaamasta minulle upeata aamupalaa kariutui, kun saavuin tyhjään keittiöön, jossa oli vain pöydällä käsin kirjotettu lappu. Astelin lapun luokse ja huomasin sen olevan mulle. ”Hei beib ja huomenta! Tuli pikalähtö duuniin, enkä sit aatellu herättää sua.. no nyt sit heräsit ja sillai. Jos sul on nälkä, syö jotain ja lähe sit skoleen..ja – ai niin, kuuntele yks biisi cd:ltä, painat vaan cd:n päälle niin se tulee automaattisesti. Se on omistettu sulle, ja se laittaa sut tilanteen tasalle ja auttaa ehkä sua oppiin tunteen mut paremmin.. ..tai jotain. Mutta eipä tässä muuta. -Jake- ” . hymy levisi hyylilleni. Mikä onkaan romanttisempaa kuin että tyyppi omistaa biisin. Otin jääkaapista tuoremehupurkin ja siemaisin muutaman kulauksensuoraan suulta, jonka jälkeen kaadoin lopun lasiin ja puskin tyhjän purkin roskiin. Lähdin nopeasti lasi kädessäni kohti makuuhuonetta pukemaan vaatteita ylleni, sillä kello oli jo niin paljon että ensimmäiselle tunnille oli enää turha yrittääkkään ehtiä – toinen tunti oli sen sijaan otettava vakavasti tavoitteeksi. Jätin lasin olohuoneen pöydälle ja painoin ohimennen cd-soittimen päälle. Se rupesi pläräten etsimään muistiin ohjelmoitua biisiä. Juuri kun sain vedettyä housut jalkaani alkoivat laulun ensisäkeet kuulua. Kitaran rosoiset soinnut ennakoiden melko varmasti kotimaista biisiä. Laulun, jota en ollut ennen kuullutkaan. Saatuani vaatteet nopeasti ylleni alkumusiikin aikana poistuin makkarista ja menin olohuoneen sohvalle istumaan ja kuuntelemaan biisiä samalla tuoremehua lasista siemaillen.

”Mä en usko rakkauteen, mä en tahdo kuulla. Että sinä uskot niin, mä en tahdo luulla. Että tämä kestäisi, no viikon taikka kaksi. Mä en tahdo enempää siis tilaa jo se taksi! Minä olen tehnyt tätä useamman vuoden, tullut kotiin perjantaisin mukanani tuoden. Aina uuden naisen, vaikka juuri olen saanut. Mielestäni aikaisemman, jonka olen maannut. Yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin; Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin. Olen sulle kohtelias, mutta vain sen verran. Että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran. Tilaa jo se taksi…”

Istuin järkytyksestä lamaantuneena sohvalla tuntien vatsaani täyttävän suuren kiven kaltaisen tuskan. Kyyneleet kirposivat silmiini ja armotta välisoitto loppui lohduttomien sanojen alkaessa taas tulvia päin naamaa kuin läimäisyt tasaisena virtana tehden kipeää…

”..mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen. Uskon, että naisiin tulis suhtautuu kuin retkeen. Enkä usko sinuunkaan kuin viikon, taikka kaksi. Mä en tahdo enempää, siis tilaa jo se taksi. Yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin; Yksinäinen jos et tuu, ja jos sä sitten tuutkin… tilaa jo se taksi, tilaa jo ne taksi!” (Zen Cafe:Taksi)

…laulun loputtua cd-soittimen ohjelma sulki koneen, laulu oli siis juuri se minulle tarkoitettu. Silmät tulvien ja tuskasta ulvoen lähdin kumarassa kohti ovea, nappasin takin hengarista ja painuin puolijuoksua halki portaikon ulos asti. Heti ulos päästyäni kumarruin tiensivuun ja oksensin juomani tuoremehun, jonka lisäksi loputtoman määrän sappea. En ollut koskaan ennen voinut niin pahoin, eikä minua oltu koskaan ennen niin pahasti loukattu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä