Mie aina annoin tukkapöllyä.
Käytätkö väkivaltaa?
lapsiin
19961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei lapsiin saa käyttää väkivaltaa
taida moni uskaltaa vastata, ainakaan omalla nikillä jos olisikin antanut tukkapöllyä taikka näpäytyksiä. Joskus aikoinaanhan se oli ihan sallittua tai ainakaan siihen ei puututtu. Itse sain useinkin koivuniemen herrasta selkääni, syyt jäivät tosin usein hämäränpeittoon.
kotonani selkään antamisen takia en halunnut lyödä omia lapsiani; oli kamalaa katsoa kun velipoika sai niin usein piiskasta, - ja vain koska oli villi ja uhmakas lapsi :(
Päätin jo silloin ettei minun lapsiani lyödä, ja sen päätökseni olen pitänyt - halusin katkaista yhden sosiaalisen perimän - väkivallan perimän.
Isäni oli ollut väkivaltaisilla ja julmilla ihmisillä kasvattilapsena, sieltä se hänellä oli lähtöisin.
kamalta katsoa sitä piiskaamista, mutta erikoisinta minun tapauksessa tekee se että isääni ei koskaan lyöty, mutta hän taas mielellään antoi minulle opetuksia taikka piiskaamisia.
monta lasta,- jospa hänellä oli taloudellisia vaikeuksia, tai muita ongelmia - joskus ne purkautuvat väkivaltana syyttömiin lapsiinkin?
Oletko kysynyt asiaa isältäsi jälestäpäin, vai elääkökään hän?
25v sitten ja olin ainoa lapsi, joten en ole voinut kysellä mitään ja äitinikin oli sellainen että en edes viitsinyt isäni tekemisistä kysellä mitään. Tavallaan nämä asiat ovat tulleet minulle esiin vasta nyt.
piti vielä piiskata, no voi sun..sanonko mikä :/
Minä sain kerran piiskaa, niin etten tiennyt mitä sellaista olin tehnyt että siitä piti rangaista, - ja se epäoikeudenmukaisuuden tuntu ei unohdu ikinä.
Saimmehan me sellaisia ansaittuja kollektiivisia selkäsaunoja, ja niistä en ollut pahoillani niinkään...:)
Hyväähän ne olevinaan kyllä tarkoitti sillä piiskaamisellakin, ja olihan se tapanakin siihen aikaan - melko yleisestikin.
Onneksi tuosta hakkamisperinteestä päästäisiin, edes sen kieltävän lain myötä.
kysyä, käytitkö?
passaa hyvin käydä pöllyttelemään, - voipi välleen mummo jäähä toiseksi :))
Väkivaltaa, ei kyllä käytetä. Jollei sanallinen, ohjaus riitä, yritetään kyllä joskus, lahjontaa ja kiristystä.
lapsilleni annoin tukkapöllyä ja sormille luunapin, nuoremmat eivät saaneet pöllytystä eikä luunappeja. Lasten ollessa pieniä luin useita kertoja heille sadun siitä, kumpi sai mummon päältä takin pois, pohjatuuli vai aurinko. Tässä on oivallinen sadun viesti kasvatukseen.
ei riitä käytetään väkivaltaa.En koskaan olisi voinut käyttää minkäänlaista väkivaltaa Rakkainpiin ihmisiini, eli lapsiini.
Murrosoässä oli kaikenlaista kouhotusta, mutta niistä selvittiin puhumalla.
Vastustan ehdottomasti väkivaltaa. Sitä käyttää ihminen jonka ÄO on 0 eli nolla ja keskustelutaito ei riitä.Meillä puhuttiin, puhuttiin,puhuttiin ja puhutaan vieläkin, mutta usein puhelimessa....välimatkan takia......
Kaikki kolme tytärtäni opiskelee nyt Yliopistoissa, yksi heistä Ulkomailla.
Kotiarestia meillä muutaman kerran jouduttiin käyttämään ja se tepsi kyllä oikein hyvin.
Ylpeä Äiti
jos lapsesi selvisivät puhumalla murrosiän ja kaikki muutkin kommellukset, mutta mielestäni et voi syyttää toisien äo:ta nollaksi jos keskustelutaito ei riitä.
Lasten pahoinpitelyitä tapahtuu kaikissa sosiaaliluokissa.
Jotenkin myös kummastuttaa kirjoituksessasi se että tuot julki heidän opiskelunsa, millä ei ole mitään merkitystä pahoinpitelyn kannalta. Tarkoitan siis että ovatko saaneet selkään vai ei.
Mutta puhukaa edelleen se on hyväksi...
hän on ylpeä tyttäristään, ei ollut ensimmäinen kerta että niistä mainitsi, vaikkei aiheeseen liittyisikään. Suotakoon se hänelle. :)
enkä ruumiillista kuritusta missään muodossa enkä missään tilanteessa.
Lyömällä lapsi oppii lyömään ja rangaistusten uhka opettaa ovelammin salaamaan tekoja tai karttamaan vastuun ottamista. Rajat löytyvät keskustelemalla ja pienen lapsen kohdalla vaikka tiukasti syliin ottamalla. En ole rankaissut lasta, mutta tahallisilla väärillä teoilla on ollut luonnollisia seuraamuksia. Vapauteen liittyy vastuu, luottamus ansaitaan ja yhteisistä pelinsäännöistä sovitaan yhdessä, olivat tärkeitä periaatteita, jotka mielestäni toimivat ihan hyvin - ainakin keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden ilmapiirissä.
En ikinä voisi/ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa kasvatusmetodina, sillä opin jo lapsena syvästi halveksimaan moista toimintaa!
Joskus kyllä tuli korotettua ääntä, mutta isommissa asioissa keskusteltiin aina rauhallisesti.
Lempeän ja heikompiaan suojelevan (eläimet, kasvit, ihmiset) miehen pojastani kasvatin - hänellä on jo kaksi lasta ;D
En itse joutunut kokemaan väkivaltaa, enkä tietenkään muuta perinteitä huonompaan suuntaan.
Juuri kotiuduin "lasten" kyytimatkalta. Nuorin tytär kävi täällä hoidattamassa hampaansa, hain maanantaina epoosta (sivu 210 km,) ja tänään paluu jyväskylän lahden kautta espooseen poika hesaan konserttiin ja matkaa kertyi 660 km.n lenkki.
Perjantaina on jälleen konsertti ja poika on tyttärellä yötä, ja menevät kavereidensa kanssa yhdessä katsomaan keikkaa.
Perjantaiyönä siten pitänee hakea tampereelta kotiin, että poika ehtii lehdenjakoon loppuyöksi.
Mukavaa kun on tarpeen ja on aikaa tehdä jotain vielä heidän eteen, sillä koulu ja viikonlopputyöt ovat aivan tarpeeksi heidän kuormana ja panoksena tulevaisuuteen.
Valitettavasti joskus käytin ja se kovasti kaduttaa.
Huusin ja vähän otin äkkinäisesti syliini.
Ihan hyviä, tosi hyviä on tullut, mutta silti en anna itselleni anteeksi.
Sillä sellaisen kuvan annoin perheen isästä.
Valitettavasti usein on väsynyt ja kiireellinen, toivoo ratkaisuja liian nopeasti.
Ainoa pieni lohtuni on kun aina kun huusin, oli useita lapsia,
se olisi olut pahempaa jos olisin yhdelle huutanut.
Sitä se nyt vielä puuttuisi.