Joku minulla on, mikä? palan loppuun...

Nyt kun itse aikuisiällä sairastuin maseannukseen ymmärsin, että saman tyyppisiä oireita mulla oli jo suunnilleen sinun ikäisenä.
Ei siihen aikaan masennuksesta puhuttu ääneen, kaikki pistettiin vaan nuoruuden piikkiin.
Uskon, että niistä silloin hoitamattomista asioista jo jäi jotain painolasteja tonne alle ja kaikki sen jälkeen tulleet asiat sitten laukaisivat tilanteen.

Annan sen neuvon, että kävisit kouluterveyden-hoitajan juttusilla. Kun keskusteluapua on saatavilla, sitä kannattaa käyttää. Kerroit noista ahdistuskohtauksista ja syömishäiriöistä,
molemmat vaativat ammattilaisen määrittelemää hoitoa. Mutta aloita siitä terkkarista.

Mitään syytä itsesi vihaamiseen ei taatusti ole.
Vaikutat ikäiseksesi fiksulta ja järkevältä, olet tiedostanut, että jotain on pielessä.
Syyllisyyttä noista oireista tai tuntemuksista ei pidä kantaa. Sulla on kaikki edessä, vaikka nyt näyttääkin mustalta. Olet hyvä tyyppi ja tärkeintä on nyt saada sinut kuntoon.

Kerro jossain vaiheessa, miten asiat etenee, vaikka tähän samaan viestiketjuun. Olen hengessä mukana!

Hei Naperola! Tuo paha olosi erilaisine kielteisine tunteineen kertoo siitä, että sisimmässäsi on jotain haitallisia menneisyyden kokemuksia, jotka heijastuvat nykyelämääsi. Siksi sinulla ei ole syytä eikä oikeutta vihata itseäsi, vaan olisi tärkeämpää, että alat pyrkiä ymmärtämään itseäsi ja sitä mistä kokemuksesi juontuvat voidaksesi korjata niitä.

On monia lyhytterapiamenetelmiä, jotka auttavat. Mutta voi olla ettei sinulla ole mahdollisuutta sellaiseen. Siksipä laitan tähän sulle vinkin itsehoitomenetelmästä, joka on usein hämmästyttävän tehokas.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000023957305

Toivon, että jaksat kokeilla sitä sen verran, että huomaat miten hyödyllinen keino se on. Voit käyttää sitä sekä häiritsevien tunteiden neutraloimiseen, että myönteisten asioiden vahvistamiseen.

Voimia ja uskoa tulevaisuuteen sinulle!

Nyt on pari päivää mennyt hieman paremmin sen voimalla, että on niin paljon tekemistä (ja tämä on aina mennyt hyvä kausi - huono kausi -rataa). Minulla on huomenna bändin kanssa tärkeä esiintyminen, ja olen harjoitellut todella paljon :) Musiikin olen huomannut yleisestikin helpottavan.
Ihan hyvin menee, mutta kuitenkin pelkään milloin alkaa taas putki. Kaikki on niin pienestä kiinni, yksikin vastoinkäyminen ihmissuhteiden ym. osalta ja olen taas laatimassa 600 kcal dieettiä... Ja siitä se sitten lähtee.
Mutta juu, yritän kyllä kovasti päästä eroon tästä. Ja terkkarin puheille ensi kerralla kun huomaan etsineeni unilääkkeitä äitini lääkekaapista.
Minulle ei ole varsinaisesti tapahtunut mitään traumaattista tai muuta kamalaa, mutta olen katsonut sivusta kyllä äitini masennusta ja ongelmia vuosikaudet (hänellä on oikeita, ei itse aiheutettuja ongelmia). Ja vähän aikaa sitten tajusin hänen syövän mielialalääkkeitä. Runsasta tissuttelua hän myös harrastaa. En tiedä vaikuttavatko nämä mitenkään. Ei silti, hän hoitaa työnsä ja muun talouden pystyssä pitämisen oikein kiitettävästi.

en lukenut muita vastauksia. En ole ammattilainen, mutta tunnen itseni ja pari muuta ihmistä. Ja niiden perusteella voisin heittää pienen mahdollisuuden: maanis-depressiivisyys.

Äkkiseltään se kuullostaa varsinkin 14 vuotiaalle sellaiselta pähkähullun aivotoman ääliön diagnoosilta. Mutta ei maanis-depressiiviset ole mitään kummallisuuksia. Oireita on monenlaisia. tuota sairastavista voi olla helvetin vaikea huomata mitään. Ja niiden itsensäkin voi olla helvetin vaikea huomata mitään muuta kuin juuri tuollaista "jotain".

Sen verran kokemusta, että olen seurustellut sellaisen kanssa....(ja palaisin koska tahansa siihen, jos voisin.)

mielestäni sinun kannattaa mennä lääkäriin tai vaikka koulunterveydenhoitajan kanssa puhumaan, molemmilla on vaiti olo velvollisuus. voisin sanoa että sinulla on on masennusta, masennushan on sitä että mieliala on vuoristorataa, esittää toisille kaikkea muuta mitä ei oikeasti ole, masentunutkin voi olla välillä iloinen ja se on hyvä merkki että osaat välillä olla iloinen, se on merkki että et ole vielä kuilun pohajalla lähde vain hakeen nyt heti apua, niin et putoa sinne pohjalle. ihan oikesti!!!! itse en tajunnut minulla olevan jotain masennusta eli oloni oli suurpiirtei sama ku ny sinulla ja yhtäkkiä olin niin pohjalla, että jouduin sairaalahoitoon "hullujenhuoneelle" ja sitä kesti kolme kuukautta, nyt olen pysynyt just ja just pystys tapujen ja terapian avulla. jos haet apua heti, sinulla on paremmat ja nopeammat mahdollisuudet toipua. t.minkkilii

Viikonloppu meni hyvin, en tosiaan ehtinyt ajatella koko tilannetta ja oli oikein hauskaakin :) Toivottavasti kestää mahd. pitkään.
Tutustuin tuohon maanis-deppressiivisyyteen ja nuo manian oireet eivät kyllä osuneet minuun. Toimintakyky on hyvä iloisina hetkinä ja ajatukset aivan selkeät. Nämä huonot hetket tulevat yleensä iltaisin ja silloin toimintakyky kyllä on mennyttä.
Kertoisin vielä, että todistukseni keskiarvo on 9,7 ja musiikkiopistossakin olen erinomaisella tasolla arvosanojen mukaan. En sano nyt että olen huippuyksilö, vaan perfektionisti. Lisää stressiä kertyy tästäkin, tuntuu että minulta vaaditaan vain huippusuoritusta ja lisäksi vaadin sitä myös itseltäni vaikka verenmaku suussa. Syömisongelmani saattavat liittyä tähän...