Heippa heiii.
Voisitteko millääm olla avuksi ja kertoa mitä voisin tehdä auttaakseni parasta ystävääni.. Se on mun elämä. Eli sillä alkoi joskus viime keväänä oksentelu eikä kertonut siitä kenellekkään vaan aloin ihmetteleen ku se laihtu niin kauheeta vaihtia.. No, sitten se loppui kun kesä alkoi ja olin niin iloinen sen puolesta vaikka luut paistoivat läpi. Ei kuitenkaan sairaanloisen laiha ollut mutta liian.
Syksy sujui tietääkseni ihan hyvin hänellä eikä sellaista oksentelua tapahtunut enää. Mutta.. nyt kirjoitusten aikaan ja aikaisemmin tässä talvella se alkoi taas! Olin niin pettynyt ja masennuin itse siinä samassa... Itkettää koko ajan. Omatki ajatukset ihan hukassa;( mut MITÄÄÄÄ mä voin tehdä että se sais ajatukset muualle, keheen otan yhteyttäää tai jotain auttakaa! Salaako noin yleensä bulimikot kaiken? Syömisen, urheilun, kaiken?? Tiedänkö sittenkään kaikkea...? voi eeei!!
Kaverini kertoi, että kotona oleminen saa ajatukset pyörimään oksentelun ja muun sellaisen ympärillä, etää kotona oleminen vain pahentaa asiaa. Tuntuu siltä etten ole kuitenkaan tehnyt kaikkea voitavaani.. Kuitenkin jatkuvasti yritän olla tukena ja yrittää ymmärtää, sillä tiedän niistä asioista vähän liikaakin...
Oksentelu ei kuitenkaan ole (kai) ihan jokapäiväistä että onko siitä nopeat mahdollisuudet selvitä???
Kiitos kaikille, jotka jaksavat ymmärtää..
ps. oon miettiny aikoinaan näitä juttui kaverini kanssa aivan liikaa ja ajateltiin että ei me nyt koskaan jouduta tälläseen tilanteeseen et no worries!
Voisitteko millääm olla avuksi ja kertoa mitä voisin tehdä auttaakseni parasta ystävääni.. Se on mun elämä. Eli sillä alkoi joskus viime keväänä oksentelu eikä kertonut siitä kenellekkään vaan aloin ihmetteleen ku se laihtu niin kauheeta vaihtia.. No, sitten se loppui kun kesä alkoi ja olin niin iloinen sen puolesta vaikka luut paistoivat läpi. Ei kuitenkaan sairaanloisen laiha ollut mutta liian.
Syksy sujui tietääkseni ihan hyvin hänellä eikä sellaista oksentelua tapahtunut enää. Mutta.. nyt kirjoitusten aikaan ja aikaisemmin tässä talvella se alkoi taas! Olin niin pettynyt ja masennuin itse siinä samassa... Itkettää koko ajan. Omatki ajatukset ihan hukassa;( mut MITÄÄÄÄ mä voin tehdä että se sais ajatukset muualle, keheen otan yhteyttäää tai jotain auttakaa! Salaako noin yleensä bulimikot kaiken? Syömisen, urheilun, kaiken?? Tiedänkö sittenkään kaikkea...? voi eeei!!
Kaverini kertoi, että kotona oleminen saa ajatukset pyörimään oksentelun ja muun sellaisen ympärillä, etää kotona oleminen vain pahentaa asiaa. Tuntuu siltä etten ole kuitenkaan tehnyt kaikkea voitavaani.. Kuitenkin jatkuvasti yritän olla tukena ja yrittää ymmärtää, sillä tiedän niistä asioista vähän liikaakin...
Oksentelu ei kuitenkaan ole (kai) ihan jokapäiväistä että onko siitä nopeat mahdollisuudet selvitä???
Kiitos kaikille, jotka jaksavat ymmärtää..
ps. oon miettiny aikoinaan näitä juttui kaverini kanssa aivan liikaa ja ajateltiin että ei me nyt koskaan jouduta tälläseen tilanteeseen et no worries!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Olet ihana ihminen, kun noin välität ystävästäsi!
Minä sairastan bulimiaa ja ystäväni on ollut tukenani.. Hän on kuunnellut minua kun olen halunnut puhua, hän on ollut hiljaa kun sanat ovat loppuneet.. Hän on pitänyt minut kiinni elämässä!
Osoita ystävällesi kuinka tärkeä hän on sinulle!
Voisit myös lähteä hänen kanssaan yhdessä lääkärin vastaanotolle, jos hän on liian pelokas menemään yksin. Kysy haluaako hän sinut mukaasi. voitte aloittaa ihan vaikka terveyskeskuksen lääkäristä, sieltä kyllä ohjataan eteenpäin. tai kouluterveydenhoitajasta..
Kaiken tämän keskellä, muista elää omaa elämääsi! Sinäkin voit pahoin. Rakkaus ja ystävyys eivät ole sitä varten, että niiden avulla olisi oikeutettu tuhoamaan... Miten ylipäänsä masentunut voi auttaa toista masentunutta? Näe pienet onnen jyväset ja ala nauttia elämästä, vain sillätavoin voit osoittaa ystävällesikin mitä kaikkea ympärillä tapahtuu.
Voimia teille molemmille!
Kiitos oli ihana kuulla noin positiivista :)
Oon tosi huolehtivainen persoona ja välitän parhaasta ystävästäni ja poikaystäväni varmaan enemmän kuin itsestäni! Oon vaan niin turtunut välillä iltasin ja vaan itken.. ;/ voin itse jotenkin huonosti..mutta en aina käsite edes itse että miten! ja samalla paras ystävänikin voi.. Tavallaan olen ihannoinut häntä kun onkin yht äkkiä noin laiha ja on saanut varmaan mun ajatukset samalla pyöriin iha liikaa ruoan ja painon ympäril!
Alotin tos puoltoist viikkoo sit "kunnon" laihiksen et syön vaan puuroo hedelmii ja kasvisruokia tai sit kanasalaattia mut syön kumminki ihan nälkään et ei mulle voi ainakaan sairautta iskeä samanlailla..
Ja tosiaan, olen ehdottanut ystävälleni juuri että mentäiskö yhdessä vaikka lääkäriin tai jos tulisin sen mukaan vaikka jollekkin terapeutille tjn! Mut se vaan sanoo, et heti kun kirjotukset on ohi niin asiat muuttuu, et paineit ja jumitteluu himas ei oo enää sitte. voi voi kun harmittaa kun sille puhunu jo monen vuoden ajan kuinka itse haluan vaan tosi timmiin kuntoon ettei mitää läskejä roiku..tunsin itseni syyllisekse osittain :/
Kuinka kauan sulla on ollut bulimiaa ja kuinka se alkoi?? Ootko jo parantumaan päin..?
Mun sairastumisesta ei kukaan saanut tietää vuoteen. Mä laihduin kyllä tosi nopeasti ja muutuin kalpeaksi, mutta koska mä olin aina ollut liikunnallinen kukaan ei ihmetellyt kun mä sanoin meneväni lenkille ja vakuuttelin laihtuneeni stressin takia ja että tilanne kyllä korjaantuisi pian. Mä tosiaankin tein lenkkejä salaa, jopa yöllä! Söin "normaalisti" muiden läsnäollessa ja pakenin vessaan poistamaan ällötyksen. Yksin ollessani paastosin, yleensä join vain vettä. Valehtelin syömisistäni. Sitten kävi kuin kävikin niin että mun ystävä vaan näki mun läpi. Mä annoin varmaan alitajuisia vihjeitä tai jotain ja mä voin sanoa, että oli helpottavaa. Mä en olisi kyennyt pyytämään apua itse. Osa mua halusi sen järjettömän toiminnan loppuvan ja osa taas oli tyytyväinen siihen että hallitsin ja kontrolloin itseäni ja kroppaani niin tarkkaan. Vihdoinkin joku tiesi missä mentiin. Oli se ehtinyt jo ihmetellä mun ruokailuja ja sen jälkeisiä vessareissuja... oltiin silloin eri kouluissa, joten sen oli hankala vahtia mun syömisiä tai mitään. Mun ystävä teki mulle selväksi, että se mitä mä teen ei ole oikein. Lopulta me kai sovittiin että kun mua alkaa ahdistaa ja haluan oksentaa niin soitan sille. Me käveltiin välillä tuntikausia ja puhuttiin. Mietittiin mun oksentelun ja paastojen syytä. Miksi mä oikeen tein sen? Siitä teidänkin kannattais alottaa... Yritä saada sun ystäväs miettimään motiiveja. Onko se hyväksytyksitulemisen tavoittelua, syyllisyydentuntoa jostakin vai miksi hän tekee niin? Ole tukena, mutta muista että sinä yksin et ole vastuussa. Jos tilanne muuttuu koko ajan vain vakavampaan suuntaan, sun on parempi kertoa vaikka ystäväsi vanhemmille... Vaihtoehtona on myös psykologi. Jos ystäväsi käy vielä koulua, hän saattaa saada ilmaiseksi psykologin palveluita.(paikkakunnasta riippuen) Itseni kohdalla en voi sanoa sen auttaneen ratkaisevasti, mutta se sai minut pohtimaan mikä on oikeasti tärkeää...
En tiedä että oliko tästä nyt mitään apua ja tää tais olla melko sekavaa tekstiä... Mutta kuitenki...VOIMIA SULLE!:)
Siis voisin niin yhdistää tohon sun tekstiisi mun ystäväni..:) musta tuntuu että se ei oikeesti syö kotona mitää vaikka aina tankkaan siltä tietoja söitkö hyvin tänää jne. Sanoo aina kuitenkin että syö terveellisesti.. mutta on usein aika väsynyt. Käynyt "salaa" lenkilläkin olen aivan varma nimittäin puhutaan aina millon alotettais taas lenkkeilyt ja sanoo ettei oo varmaa vuoteen juossu ja kuiteski mun äiti näki sen juoksee jossai. (:D) :l
Voi vitsi ku mulla itsellänikin on vain vähän ongelmia.. Masentaa välil ihan liikaa, koska haluan laihtua - saada sellaisen omien unelmieni vartalon. Nyt tarkkailen itekin ruokaa joka päivä enkä syö mitää makeaa (paitsi hunajaa heh)..
Kiitos kun välitit vastaa :) Olen kyllä ajatellut puhua sen kanssa joskus oikein kunnolla kasvotusten mistä on oikein kyse ja niin ollaankin aina vain sovittu..mut ei vielä mitään tapahtunut. Se ei vaan halua puhua asiasta ja yrittää välillä vaihtaa puheenaihetta koska ei jaksa koko ajan kuulemma miettiä noit asioita!
Must tuntuu et musta ei ole mitääään hyötyä! Tuntuu oikeesti et kaikki mitä sanon menee korvast sisää ja ulos vaan. :/ Oon ollut sen tukena tän asian kanssa jo aika pitkää ja must tuntuu ettei mul enää löydy voimii auttaa sitä kun itelläkin nyt vähä ahdistunu olo omasta kropasta ja murheita.. :(
Ajattelin varaa itse ystävälleni ajan vaikka sitten psykologille joka on tohon asiaan perehtynyt...? Kehotin sitä kovasti menemään psykologille ja sanoi miettivänsä asiaa niin en uskoisi että pahaksi pistää jos alkaisin tekeen asian eteen nyt jotain??! :S
Haluun et kaikki on vaan niin kuin ennen! Tai kyl ne periaattees onki mut kumpikin kattoo koko ajan mitä syö... Ennen (pari vuot sit) syötiin vielä mielin määrin jätskiä ja karkkia ja haukuttiin sen jälkeen itseämme läskeiks kylläkin.. mut enivei nyt asiat mallilleen!
SUUR KIITOS sinulle:)
Tilanne saattaa mennä aika rankaksi jos yksinäsi yrität auttaa. Sun täytyy mennä sun oman jaksamisesi mukaan eteenpäin tässä jutussa... Mun isä sanoi joskus mulle kun yritin itsekin hieman masentuneena auttaa itsetuhoista ystävääni: "miten sä voit nostaa sun ystävän ylös kun itsekin makaat rähmälläsi maassa?" mun mielestä toi on melko kuvaavaa..:) Te taidatte molemmat tarvita hieman apua ja rohkaisua. Älä kanna vastuuta yksin! Ei se psykologi varmasti pahaa tekisi sullekaan, voisi antaa vinkkejä paremmin jaksamiseen..:)
Ja tuohon unelmavartalon tavoitteluun.. Millainen on unelmavartalo? Onko kukaan meistä täydellinen? Tässä meitä on palstallinen enemmän ja vähemmän sairaita ihmisiä, jotka tahtovat olla laihoja ja kukaan ei taida olla onnellinen yhteiselosta sairautensa kanssa..(korjatkaa toki jos olen täysin väärässä..) Ala etsiä hyviä puolia itsestäsi.. Mä ainakin olen ihan tyytyväinen mun peppuun ja huuliin.. ja silmätkin on ihan nätit..:) Sun vuoro!;)
jokaisen meistä täytyis opetella löytämään jotain kaunista.. toki se on hieman hankalaa aamuisin varsinkin kun peilikuva näyttää lähinnä harakanperseeltä!xD
Ja oikeastaan paastoaminen ja oksentelu ei pahemmin laihduta. Mulla putosi reilu kuusi kiloa ja paino pomppi kuin jojo. Nyt kun syön jo vähän kaikkea ja melko säännöllisesti,(valitettavasti elimistöni ei aina tunnista näläntunnetta) painoni on jämähtänyt paikoilleen ja painan vain muutaman kilon enemmän, kuin mitä alimmillani painoin paastojen ja oksentelun avulla. Syön myös namia muutaman kerran viikossa, joskus enemmänkin(varsinkin maanantaisin :D) ja siltikään painoni ei ole tästä enää noussut.. liikuntaakaan en ole ehtinyt harrastaa kovin säännölliset, kirjoitukset kun vähän verottaa tuota vapaa-aikaa..
Ja sitten vielä, Parantuminen ei käy silmänräpäyksessä. Minulle tuli tänään sovituskopissa elämääkin suurempi kriisi, kun housut olivat niin pinkeät päällä että vetskari ei mennyt kiinni... aikani housujen kanssa kamppailtuani tulin tähän tulokseen: "Paskat, eiköhän täältä löydy kokoa isompaa!" Miten mielettömän hyvä olo siitä tulikaan...:)
Taitaapi olla aika hipsiä nukku-masan luo kun aamulla töitä ja ajatus alkaa kokkaroitua epäselväksi...
Kaikkea hyvää ja voimia sulle ja sun ystävälle!:)
Moiks!
Voi oli niin kiva lukee taas noin kannustavaa ja tukevaa tekstiä!:) Varmasti saan kaverini toisiin ajatuksiin kunhan se vain suostuu olemaan mulle rehellinen ja yhteistyökykyinen kun on ystävä joka välittää ja haluaa parasta.
Ja tosta omasta ongelmastani omaa kroppaani kohtaan niin jep kyllä olen yrittänyt löytää hyviä puolia itsestäni mut sit mietin aina että voisin näyttää vielä paremmaltakin jos vain haluan! Nyt kun laihtunut pari kiloa parin viikon sisään niin olo jotenki helpottuneempi ja laihtuminen tyydyttää mieltä.. Mut aion päästä mun tavoitteeseen hinnalla millä hyvänsä, mutta kuitenkin syön suht normisti. Vähäntänyt kyllä ruoan määrää entisestään.. En haluu jämähtää tähän painooon nimittäin joten jatkuvasti urheiltava vaan!!!kääk.
Aivan, tiedän varsin hyvin että ei ole olemassa täydellistä vartaloa tai mitä vain, mutta kuitenkin jotkut saavat itsensä näyttämään sellaiselta täydelliseltä miltä itsekin haluaisin näyttää! :/ enkä todellakaan lopeta laihduttamista koska en jaksa enää elää tässä oravanpyörässä..
En ole sairas, mutta tahdon vain sen mitä olen aina halunnut.. :)
Kaikkea hyvää sullekin vaikka kuullostit voivan jo vallan mainiosti!! (:
No vittu auta sitä sun huoraa tai homoos vaikka millä mitalla saatana!!! etkö osaa saatana ite vittu auttaa sun kaverii???? Ps... ime mun munaa! :D