Haluaisin kysyä löytyykö saman ikäisiä kohtalo tovereita?? Täytän tänä vuonna 32 vuotta ja oon kuumeillu vauvasta jo kohta puol toista vuotta. Naimisissa olen pian ollut 3 vuotta. Ongelma on että minun mies on 5,5 vuotta nuorempi kuin minä ja opiskelee vielä n.2,5 vuotta, eikä halua ajatella lapsia ennenkuin on valmistunut ja saanut työpaikan. Olisi mukava kuulla onko kellään kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta ja ratkaisuja mihin on päätynyt. Apua kaipaava!
Neuvoja kaipaava!
kello tikittää
7595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mies yliopisto-opiskelija, aluksi sanoi että opintoja jäljellä noin 2 vuotta eikä halua sitä ennen perustaa perhettä. No 3,5 vuotta meni, käytin ajan hyödyksi opiskelemalla itsekin.. Otin asian sen jälkeen uudestaan esille, mutta ei, hänellä oli opiskelut venähtäneet ja ties kauanko vielä jäljellä. Asia ei myöskään tullut kuuloonkaan ilman riittävän korkeatasoista työpaikkaa, josta ei ollut mitään tietoa.
Tuossa vaiheessa tajusin hänen olevan todella urakeskeinen, kenties jonkinsortin ikiopiskelija. Oli myös todella raskauskammonen, aina kyselemässä oonko muistanu pillerin ja kyttäili kalenteria...
Lopulta kyllästyin tähän koska koin tulevaisuuden liian epävarmaksi hänen janssaan enkä muutenkaan halunnut enää lykätä useita vuosia sitä asiaa. Yhteistuumin emme nähneet muuta vaihtoehtoa kuin erota, intressit ja elämän suunnitelmat olivat niin eri maailmoissa..
Tuskallista se oli mutta katunut en ole!
Vuosi tästä erosta löysin nykyisen mieheni, myös minun tavoin perhe- eikä urakeskeisen. Heti seurustelumme alusta päätimme ettemme käytä mitään ehkäisyä, lapsia saa tulla kun on tullakseen!!
Kiitos vastausestasi. Olen harkinnut tätäkin asiaa ihan vakavasti koska ketään ei voi pakottaa mihinkään ja en halua että oman elämän tärkeimmät vuodet luisuu käsistä.jään odottelemaan vielä jos löytyisi enemmän saman asian kanssa kamppailevia. Vai onko ero ainoa/paras ratkaisu tässä tilanteessa.?
Hei. Tuo miesten jarruttelu tuntuu olevan aika yleistä. Itselläni vähän eri elämäntilanne, mutta samaa aihetta olen joskus tuskaillut. Ehdottaisin että puhuisit hänen kanssaan vakavasti (mutta riitelyä vältellen!) asiasta. Vaikka varmasti olet jo puhunut moneen kertaan, mutta puhu edelleen. Miehet eivät aina tajua naisen kellon tikitystä, mutta luulisi että hän ymmärtää, kun näkee kuinka tosissasi olet. Eihän elämäntilanne välttämättä ole yhtään sen "sopivampi" sitten myöhemminkään. Miehet tuntuu olevan aika peloissaan juuri taloudellisesta puolesta, kaiken pitäis olla "valmista". Ota selvää, ymmärtääkö hän tosissaan liian pitkän odottelun riskit. Onhan teillä sinänsä vielä aikaa, monet tulevat helposti raskaaksi vielä myöhemmminkin. Mutta itse olen sitä mieltä, että miehet pitää saada tajuamaan, ettei ole mitään syytä lykätä noin tärkeää asiaa hamaan tulevaisuuteen.
kiitos sinulle myös vastauksesta. olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoo ymmärtävänsä myös minua. mutta sanoo ettei voi asiassa auttaa koska ei ole valmis isäksi ja kasvattamaan lasta.et se on hänen kanta. en tiedä enää onko tässä muuta kuin yksi vaihtoehto..?
joka pitäisi selvittää jo ennen avioitumista on se, haluaako kumpikin tulevaisuudelta samoja asioita. Esim. lapsia. Jos miehesi sanoo olevansa vielä "vaiheessa" asian kanssa, ei mielestäni ole muita vaihtoehtoja kuin vaihtaa miestä. Ns. vahinkoraskautuminen tietysti toinen vaihtoehto, mutta tekee suhteelle varmasti hallaa.
Mies on siitä kummallinen olento, että se ajattelee päivän kerrallaan. Nainen katsoo enemmän tulevaisuuteen perheen suhteen. Miehelle on helpompaa lisääntyä, vaikkapa 60 -vuotiaana. Naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 35 -vuotiaana. Ota tai jätä.
Olen kolme vuotta sinua nuorempi, mutta mies myöskin samanlaisti 5 vuotta minua nuorempi, joka tuntuu aiheuttavan "ongelmia". Seurustelun alussa kävi selväksi että kumpikin haluaa lapsia, ja tehtiin suurpiirteisiä suunnitelmia sen suhteen. Sitten kun tuli sen aika että olisin ollut valmis, mies ei ollutkaan. Tilanne meni monen asian suhteen aika pahaksi ajan kuluessa ja ajauduimme lyhyeen asumuseroon. Sitten aloimme uudestaan rakennella yhteiselämää ja se lähti mukavasti käyntiin... Olen saanut taas sen käsityksen että ehkä lähiaikoina oltaisiin valmiit perheenlisäykseen. Elän toivossa... Kalenteria vähän kyttäillään muttei ehkäisyasioissa olla turhan tarkkoja. "Vahinko" voi sattua, mutta se olisi iloinen yllätys. Vielä ei kuitenkaan varsinainen yritys ole päällä. Saattaa se "vahingon sattuminenkin" olla melko epätodennäköistä...
Mielessä kävi miehen vaihtaminenkin siinä jossain vaiheessa, mutta se olisi melkoinen prosessi taas, ei ei ei ei...
olen syksyllä 30v. Olemme kyllä suht saman ikäisiä, mutta ei niin kuin ei. Ehkäisyä ei käytetä - keskeyttyä yhdyntää AINA (oli kierto, missä vaiheessa tahansa!). Mies haluaa tämän näin. Juteltu,itketty jne. vakavasti, huumorilla jne. Miehet kun haluvat olla vapaita vastuusta, minkä lapsi tuo tulleessaan (ymmärrän..mutta). oon itsekkin miettinyt miehen vaihtoa, mutta ei sekään niin yksinkertaista ole. On kuitenkin toimiva pitkä suhde - ei sitä tiiä millaisen löytäisi ja ehkä ei nyt heti uskaltaisikaan "aloittaa lapsen tekoa", kun ei uutta miestä tunne.. En minäkään jaksa odotella!
Parempia kevätmietteitä miehille..