hej kaikki!
haluaisin nyt miesten,ja miksei myös naisten mielipidettä...olen raskaana miehelle jonka kanssa olin yhden yön sängyssä.olemme kavereita ja samassa koulussa. hän tahtoi ehdottomasti abortin,minä päätin pitää lapsen. nyt olen jo rv 24,ja poikavauvaa odotellaan nyt yhdessä. hän päätti sitten olla hommassa mukana,mistä olen kovin iloinen. emme kummiskaan ole pari,vaikka minä kyllä haluaisin.
ongelma on nyt se,että aika usein meille syntyy riitoja.ja aina kun hän on minulle vihainen hän syyttää minua koko asiasta.että mun päätös se oli,ja bla bla. ja vaikka meillä on hyvät välit,niin hän on edelleen minulle katkera,ja hänen mielestä hänellä on oikeus olla.
onko se oikeesti näin?ONKO HÄNELLÄ OIKEUS OLLA VIHAINEN SIITÄ ETTÄ PÄÄTIN PITÄÄ LAPSEN?
ymmärrän että häntä voi ottaa päähän,mutta mielestäni tein oikein,ja hänellä oli toki mahdollisuus olla osallistumatta koko asiaan. itse halusi olla mukana?
sitten vielä mielipiteitä siitä,että onko teidän mielestä ok jos hän nyt tapailee muita nyt ku olen raskaana?hän kyllä sanoo että ei ole tekemässä sitä,mut suutuspäisään hän on taas sitä mieltä että saa tehdä mitä haluaa?mielestäni ei vaan ole sopivaa deittailla tässä tilanteessa.
rehellisiä mielipiteitä,kiitos:)
ollaan melko nuoria...21 ja 24 v..
haluaisin nyt miesten,ja miksei myös naisten mielipidettä...olen raskaana miehelle jonka kanssa olin yhden yön sängyssä.olemme kavereita ja samassa koulussa. hän tahtoi ehdottomasti abortin,minä päätin pitää lapsen. nyt olen jo rv 24,ja poikavauvaa odotellaan nyt yhdessä. hän päätti sitten olla hommassa mukana,mistä olen kovin iloinen. emme kummiskaan ole pari,vaikka minä kyllä haluaisin.
ongelma on nyt se,että aika usein meille syntyy riitoja.ja aina kun hän on minulle vihainen hän syyttää minua koko asiasta.että mun päätös se oli,ja bla bla. ja vaikka meillä on hyvät välit,niin hän on edelleen minulle katkera,ja hänen mielestä hänellä on oikeus olla.
onko se oikeesti näin?ONKO HÄNELLÄ OIKEUS OLLA VIHAINEN SIITÄ ETTÄ PÄÄTIN PITÄÄ LAPSEN?
ymmärrän että häntä voi ottaa päähän,mutta mielestäni tein oikein,ja hänellä oli toki mahdollisuus olla osallistumatta koko asiaan. itse halusi olla mukana?
sitten vielä mielipiteitä siitä,että onko teidän mielestä ok jos hän nyt tapailee muita nyt ku olen raskaana?hän kyllä sanoo että ei ole tekemässä sitä,mut suutuspäisään hän on taas sitä mieltä että saa tehdä mitä haluaa?mielestäni ei vaan ole sopivaa deittailla tässä tilanteessa.
rehellisiä mielipiteitä,kiitos:)
ollaan melko nuoria...21 ja 24 v..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä nuo miehen tunteet ovat täysin oikeutettuja. Hänethän on ajettu tilanteeseen, jota hän ei ole halunnut ja josta ei ole poispääsyä. Lisäksi lapsi tietää hänelle pelkästään elareiden muodossa vähintään 35000 euron kuluja.
Vaikka olen nainen kannattaisin parisuhdesopimuksia, jossa mies/nainen voisi jo ennen yhdyntää ilmoittaa ettei ole halukas isäksi/äidiksi.
on oikeutettua miehen puolelta. Hänet todella on ahdettu nurkkaan. Toivottavasti joskus kun kasvat aikuiseksi tajuat asian, häpeä edes vähän!
nainen saa tehdä kehollaan mitä haluaa siis hankkia lapsen milloin haluaa. Mutta turha sitten pyytää mieheltä mitään apua/tukea jos on itse yksin sen päätöksen tehnyt.
Käytittekö ehkäisyä?
Jokaisella on oikeus tunteisiin myös vihaan. Kyllä varmasti mies on katkera, mutta jos mies on oma-aloitteisesti mukana niin turha hänen on sinulle kiukuta. Päätös abortista on kuitenkin naisen. Jos haluat lapsen niin teit oikein etkä ilmeisesti ole painostanut miestä.
Miehellä on täysi oikeus seurustella kenen kanssa vaan, ettehän ole pari. Katsele sinäkin ympärillesi ;)
Suurempi ongelma lienee se, ettei hän osaa päättää kantaansa ja jäädä tai lähteä...lopullisesti. Kahden vaiheilla seilaaminen on raskasta. Tilannetta ei paranna se, että olette henkisesti vielä kypsymättömiä. Teidän iässänne minä(kin) kuvittelin osaavani ja tietäväni kaiken, mutta ei se ollutkaan niin... Lapsien tekoon ryhdyin vasta varttuneemmalla iällä (32 v.), kun kapakoissa notkuminen ja kukasta kukkaan meno ei enää kiinnostanut. Asiaa tietty auttoi se, että löysin sen tietyn ihmisen.
Monet 21 ja 24 - vuotiaat ovat täysiä aikuisia, mutta tosin tuon aloittajan "miesystävä" ei tunnu olevan.
Pahaa oikein tekee katsoa kolme-nelikymppisten vanhempien vastuutonta remuamista. No ainakin opettavat jotain lapsilleen, nimittäin aukomaan pulloja silloin, kun vanhemmilla ei enää oikein koordinaatio pelaa.
Vielä pahempaa tekee katsoa keski-ikäisiä, jotka tajuavat lasten lähdettyä kotoa, että elämä on menossa ohi. Otetaan avioero ja ryhdytään teineiksi. Kasvava trendi, josta saamme lukea päivittäin lööpeistä.
Mielestäni lapsesi isällä on täysi oikeus tapailla muita, koska ette ole yhdessä ja varsinkin sen takia kun olet tehnyt väärin.
Mieheltä pitäisi kysyä haluaako hän lapsen ennen kuin itse teet sen "viimeisen" päätöksen.
Ja sinullehan se ei kuulu jos hän vaikka jonkun kanssa touhuaisi sängyssä tai sitten vaikka seurustelisi
Tottakai hänellä on oikeus olla vihainen, miksi ei olisi. Ja jos olette kaveripohjalta yhdessä, niin miksi hän ei saisi tapailla muita, en ymmärrä.
No tuossa tilanteessa kun toinen haluaa abortin ja toinen taas pitää vauvan, ei kompromissia oikein löydy, vaan aina toinen pettyy, Älä suotta pyytele anteeksi, vaan ole iloinen lapsesta. Miehellä on kyllä oikeus tapailla muitakin ja ehkä kannatta varautua siihen, että hän ei haluakkaan osallistua lapsen elämään.
ole oikeutta olla vihainen varsinkaan kun ette edes ole yhdessä.
Hänellä oli mahdollisuus välttyä tulemasta isäksi (EHKÄISY),jälkeenpäin on turha kiukutella.
Päätös pidätkö lapsen vai et kuuluu sinulle.
Voin melkein kuvitella miltä tuntuu suunnitella lapsen "rahoittamista". En kuitenkaan sanois että on oikeutettua olla vihainen.
Molempien vahinkohan tuo on, mutta maksajaksi jää lopulta lapsi. Riitaisat vanhemmuussuhteet voi olla tosi vaikeita ymmärtää lapsen mielellä.
Vaikuttaisi että yrität saada tätä yhden yön ritaria koukkuusi.
Jos teillä ei kemiat pelaa henkisellä tasolla, on varmaan parempi ettette asustele yhdessä, ellei päätös ole rehellisesti yhteinen. Koska ette kerran seurustele, voi mielestäni tuo orhi laukata tammoissa minkä mielii (suositan kuitenkin kumiukkoja mukaan).
Suunnitelkaa tuo elatuspuoli vaan valmiiksi ja sitten keskityt rauhassa niihin äitiyden ihanuuksiin, pinnasänkyihin, vakuutuksiin ja potkupukuihin.
Sulla on mielialat takuulla aika sekaisin nyt, ja toivon että vanhempasi tai joku kaverisi on siinä tukena kun sitä tarvitset. Olisi tietty toivottavaa että "Don Juan" alkaisi siihen tukihenkilöksi jos ei sitten oikeaksi isäksi.
Ette te niin kovin nuoria kuitenkaan ole...
Voimia ja parempaa jatkoa tulevaan.
Itselleni kävi naisena samoin vuosia sitten, vaikka ehkäisyä käytettiin. Yritin estää miestä saamasta mitään tietoa raskaudestani - olisi ollut hänelle helpompaa niin, koska tiesi ettei lapsia tahtonut ja muidenkin syiden vuoksi. Tosin helppoa ei tuokaan olisi ollut, mutta tilanne oli tukala, koska en hennonut millään pientä ihmistaimea tuhota. Lopulta sukulaiseni meni kielimään tulevan pienokaisen isälle, että tästä oli tullut isä. Tämä tapahtui 2 päivää lapsen syntymän jälkeen. Mies kävi 2 kertaa lasta tapaamassa ja päätti ettei halua häntä elämäänsä. Hyväksyin päätöksen jollaista olin odottanutkin. Elatusapuja en ole häneltä vaatinut enkä vaadi, isyyden tunnustamistakaan en. Jos lapsi tahtoo isona ottaa isästään selvää, voi sitten itse tehdä sen. Nyt on lapsella miehenmallia nykyisestä ihanasta kumppanistani sekä vaaristaan, ja onnellinen on lapsi.
Minun sympatiani ovat miehen puolella. Vaikeassa tilanteessa, jos nainen ei kykene elämää tuhoamaan, on miehelle annettava oikeus päättää haluaako hän edelleenkään lasta elämäänsä vaiko ei. Ja elatusapujen vaatiminen vastentahtoisesti isäksi ajautuneelta, joka ei edelleenkään isyydestä nauti, on mielestäni väärin.
Ja on aivan hyväksyttävää että lapsesi isä tapailee ketä haluaa, deittailee, koska ei ole tekstistäsi päätellen millään tavoin sitoutunut sinuun.