paremmin mummuuni. Olin tosi pikkuinen tyttö, kun mummu kuoli, ja hänen miehensä kuoli jo paljon ennen syntymääni. Olisin halunnut siis tutustua ukkiinikin ja äitini veljiin, jotka kuolivat sodassa.
En muista mummustanikaan siis juuri mitään. Toinen ukkini kuoli melko pian mummun jälkeen muistaakseni, hän puhui niin sekavasti vanhoilla päivillään, etten ymmärtänyt mitä hän puhuikaan. Sekosi käsittääkseni sotien takia vähän. Olisin halunnut tutustua häneenkin paremmin.
Onko täällä muita, jotka eivät ole ehtineet tutustua isovanhempiinsa, setiinsä, enoihinsa tai täteihinsä?
Itse kun lapsen, ehti äitini nähdä hänet muutaman kerran, isäni vain kerran. Lapsi oli vuoden vanha kun he kuolivat. Ei jäänyt muita muistoja kuin valokuvat ja se minkä kerron omalle lapselleni. Jotenkin todella surullista. :(
En muista mummustanikaan siis juuri mitään. Toinen ukkini kuoli melko pian mummun jälkeen muistaakseni, hän puhui niin sekavasti vanhoilla päivillään, etten ymmärtänyt mitä hän puhuikaan. Sekosi käsittääkseni sotien takia vähän. Olisin halunnut tutustua häneenkin paremmin.
Onko täällä muita, jotka eivät ole ehtineet tutustua isovanhempiinsa, setiinsä, enoihinsa tai täteihinsä?
Itse kun lapsen, ehti äitini nähdä hänet muutaman kerran, isäni vain kerran. Lapsi oli vuoden vanha kun he kuolivat. Ei jäänyt muita muistoja kuin valokuvat ja se minkä kerron omalle lapselleni. Jotenkin todella surullista. :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
neili kirjaimia huomaamattani, enkä sitten huomannut että yksi sana jäi kokonaan puuttumaan.
Takoitin että itse kun sain lapsen, ehti äitini nähdä vain muutaman kerran hänet ja isäni vain yhden kerran, se kerta kesti 2 viikkoa, olimme vanhempieni luona kesälomalla.
saanut tavata kumpiakaan isovanhempiani. Äitini äiti eli vielä kun olin nuori, mutta hän ei halunnut tuntea meitä, koska äiti meni naimisiin vääräuskoisen eli ei-lestadiolaisen kanssa.
Isäni vanhemmat kuolivat ennen syntymääni.
Ajattelen, että olen jäänyt paljosta vaille. Äitini kanssa olisin halunnut jutella enemmän, nyt kun minulla on aikaa, mutta nuorempana oma perhe-elämä vei kaiken ajan ja asuimme kaukana kotiseudustani.
en ole tuntenut ollenkaan isovanhempiani..Äidin puolelta kuolivat jo,kun äitikin oli pieni lapsi..
Olen monesti ajatellut,kuinka ihanaa olisi ollut,kun olisi ollut mummola..
tässä asiassa. Ihmettelen ettei tämän enempi ole jäänyt ilman isovanhempia, vaikka näin korkeassa ikäluokassa keskustelemme. Luulisi että sota esimerkiksi olisi vienyt useammilta isovanhemmat, mutta ilmeisesti niin ei sitten olekkaan.½
meilläkään mummoja eikä ukkejakaan, kaik oli mänt; paljosta luulen jääneeni paitsi.
ollut jos ois olleet kaikki elossa sillon kun jo jotain ymmärsinkin ja pystyisin muistamaan heidät nyt. Varsinkin mummu, joka kuoli nukkuessani huoneessani kylässä ollessaan, aina muistan kun kävin äidille kertomassa että "mummu putosi sängystä". hän kuoli silloin. En ole enää vain varma, putosiko oikeesti, vai kuvittelenko sen vain niin? Muuta en mummusta muista, en mitään edes mitä hän olisi sanonut, olin noin 3v. korkeintaan 4v. Ja kuten sanoin, ukki oli kuollut jo ennen syntymääni, en yhtään tiiä millanen ukki oli.
oli kuollut jo 30 -luvulla, ja mummoni ennen sitä, eli ei ole mittää muistikuvia tietenkään, vain joitain kerrottuja tarinoita heistä, ja biblia :)
puhunut vanhemmistaan, tais olla hänelle yhtä kova paikka kuin minullekin omien vanhempieni kuolema, vieläkään en pysty heistä itkemättä keskustelemaan.
he kuolleet yhtäaikaa jossain onnettomuudessa, ja paljonko vanhempiesi kuolemasta on aikaa?
vuoden välein, isä täysin odottamattomaan sydänkohtaukseen ja äiti rintasyöpään. :(
noina vuosina.