Hei äidit!
Mikä on teidän mielestä optimaalinen ikäero lapsilla jos olisi kyse kaksi lapsisesta perheestä?
Itsellä ei ole vielä ensimmäistäkään lasta, mutta tykkään haaveilla ja suunnitella. Kaksi lasta sopisi meidän perheeseen parhaiten. Mutta millaisella ikäerolla? Heti perään molemmat vai muutaman vuoden ikäerolla?
Mitä mieltä olette jos saisi ihan vapaasti päättää?
Ja kyllä ymmärrän ettei lapsia noin vain hankita tms, mutta ainahan voi mielikuvitusleikkejä leikkiä!! Voihan se olla etten saa lapsia ollenkaan tai sitten tulee kolmoset ekalla kerralla :D
Mikä on teidän mielestä optimaalinen ikäero lapsilla jos olisi kyse kaksi lapsisesta perheestä?
Itsellä ei ole vielä ensimmäistäkään lasta, mutta tykkään haaveilla ja suunnitella. Kaksi lasta sopisi meidän perheeseen parhaiten. Mutta millaisella ikäerolla? Heti perään molemmat vai muutaman vuoden ikäerolla?
Mitä mieltä olette jos saisi ihan vapaasti päättää?
Ja kyllä ymmärrän ettei lapsia noin vain hankita tms, mutta ainahan voi mielikuvitusleikkejä leikkiä!! Voihan se olla etten saa lapsia ollenkaan tai sitten tulee kolmoset ekalla kerralla :D
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja siskolla oli 4 ja puoli vuotta ikäeroa ja se oli liikaa ainakin siksi että meidän persoonatkin oli ihan erilaisia eikä tultu yhtään toimeen keskenään.
Kai se riippuu myös siitä tuleeko tyttöjä vai poikia vai molempia.
Sitten taas miehen siskolla on lapset joilla on vajaa vuosi ikä eroa ja se on ollu ihan äly rankkaa sille äidille. Tai niin se ainakin asian kokee. Mennyt vähän ekan vauva aika ohi kun oli jo paksuna ja kaksi vaippa ikästä yhtä aikaa jne.
Tosin nyt vähän vanhempana niistä on seuraa paremmin toisilleen.
Alle vuosi ikäeroa, se on todella vähän, siinä on äiti tullut raskaaksi melkein heti synnytettyään. On kyllä varmaan huisin raskasta ollut kahden noin pienen kanssa. Ja sisaruksethan menevät samalle luokallekin.
Joku kaksi vuotta voisi olla hyvä, näin itse ajattelen. Toisaalta minulla itselläni on 7 vuotta vanhempi isoveli ja se oli varsinkin nuorempana aivan ihanaa. Hän oli idolini ja teini-iässä piti huolta sillai sopivasti, järkkäili kyytiä kotiin yms.
Menevät samalle luokalle ainoastaan, jos ovat syntyneet samana vuonna! Todennäköisesti eivät mene...
Meillä kahdella lapsella alle 11kk ikäeroa ja ovat syntyneet eri vuonna. Ovat siis koulussa eri luokilla. Kaikki lapset kun eivät synny tammi-helmikuussa..
Kahdella muulla lapsella ikäero 1v 4kk ja heillä on yksi "luokka" välissä.
Ihmeen musta-valkoisesti monet ajattelevat...
Aloittajalle sanoisin, että jos voisin vielä tehdä toisin niin kaikki lapset olisivat mahdollisimman pienellä ikäerolla. Kaikille se ei sovi (minulle olisi sopinut) enkä siksi halua antaa varsinaisesti neuvoja asiassa.
Sekin vaikuttaa, että haluaako olla pitkään kotona vai palaako mahd. pian työ-elämään. Silloinhan olisi hyvä päästä välillä töihin(päivittämään tietojansa).
tulee tuollainen 3,7 vuotta ikäeroa. En koe että se huono tai hyvä. Tulleet molemmat raskaudet yllätyksenä, mutta toivottuina. Itselläni siskoon 9 v ja veljeen 6 v ikäeroa, siten että olen nuorin. Jotenkin siihenkin tottui, enkä sitä silleen kokenut harmillisena. Tietenkin joskus toivoin että olisi sisko samanikäinen. Muutoinkin olin niin eri puusta veistetty sisarusteni kanssa että vasta nyt vanhemmiten meillä loistavat välit.
Minulla oli ensimmäisen ja toisen välillä puolisentoista vuotta.
Sitten kaksi vuotta kolmanteen.
Ja jälleen kaksi vuotta neljänteen.
Neljä vuotta viidenteen.
Kaksi vuotta kuudenteen. (Hän tosin kuoli jo vauvana)
Kaksi vuotta seitsemänteen.
Sitten pitkä tauko miehen kuoltua.
Eli yhdeksän vuotta kahdeksanteen.
Ja vuosi yhdeksänteen.
Meillä ideaalille vaikuttaa tuo kaksi vuotta; lapset leikkivät keskenään hyvin , mutta eivät vielä osaa olla mustasukkaisia eikä toisaalta äidillä ole turhan rankkaa.
Toisaalta niinkuin joku aiemmin jo samassa ketjussa sanoi; kaikki lapset ovat yksilöitä. Se mikä on ideaali yhdelle, voi olla painajainen toiselle. Ja sama toisin päin.
mihin se yksi kuoli?
Istukka irtosi ja vauva syntyi siksi ennen aikojaan.
itse en ole samaa kokenut mutta tuntuu silti pahalta sinun puolesta...
Pahoitteluni.
Tuli kyyneleet silmiin.
Ja tuo pieni unensärkijä tuossa, voi miten olen niin onnellinen pienestä vauvastamme.
Tsemppiä ja jaksamista ja onnea meille kaikille ihanille äideille!
Lapset kehittyvät niin nopeasti, että jo vuoden ikäero haittaa leikkejä ainakin tuonne 9 ikävuoteen asti. Lapsilla voi olla myös täysin erilaiset luonteet ja kiinnostuksen kohteet, jolloin heille on toisistaan lähinnä riesaa. Siskollani ja minulla oli 1,5 v ikäeroa ja tappelimme jatkuvasti.
Kyllä meillä lapset leikkivät keskenään, vaikka olisi muutaman vuoden ikäero.
Tottahan kaikki olemme yksilöitä, mutta jatkuva riita ei kuulosta ihan normaalilta.
Vanhimmilla lapsillani on 1v 4kk ikäeroa ja he olivat pienenä keskenään mitä parhaimmat kaverit, vaikka ovat vielä tyttö ja poika.
lapset ovat tulleet noin neljän vuoden ikäerolla,itse koen että se on hyvä juttu ollut.
Meillä kukaan ei ole ollut mustasukkainen toisistaan tai vauvasta,he ovat innolla hoitaneet vauvaa äidin tai isän apuna.
Ja myös kaikki lapseni leikkivät keskenään hyvin yhdessä...
lapsilla on ikäeroa kaksi ja puoli vuotta ja se on minun mielestä ehdoton minimi. Hyvin menee leikit yksiin ja välillä ristiinkin... Toisen ja kolmannen lapsen välillä on reilu neljä vuotta. Tuskin koskaan tulee olemaan ns. leikkiseuraa toisilleen. Tiiä sitä, jää nähtäväksi.
Lapset on Jumalan lahjoja ja lasten tuloa ei mitenkään olla yritetty estellä. kaikki otetaan vastaan jotka meille suodaan, tällä hetkellä esikoiset täyttäneet juuri 1v 2kk ja kuopus on ihan lilliputti vielä, 3 kk vanha.
Eli ensin tuli kaksoset, ja sitten tuo kolmas :) Hyvä ikäero näin, TOKI onhan tämä aika häsellystä mutta kun pahin aika menee ohi niin lapset saa toivottavasti toisistaan elinikäiset ystävät :) Lapset kaikki v. 2006 syntyneet(Martta ja Hilda tammikuun 7. päivä ja Reetta joulukuun 2. päivä), ja saattaa olla että pääsevät kouluikään joutaessaan samalle luokalle kaikki kolme ;) )
Onhan se hyvä että kukin lapsista saa olla oman aikansa vauvana, ja saa sen huomion mikä kuuluukin saada, sillä uuden vauvan syntymä on pois siltä edelliseltä vaippapöksyltä.
Minusta olisi vääryys sitä pientä 1 vuotiasta kohtaan että perheeseen tulisi heti toinen muksu vaatimaan äidin omaksi.
Näin olen ainakin itse ajatellut, ja paras ikäero mielestäni on vähintään sen kolme vuotta.
meillä on puolitoista kahden vanhemman välillä ja se on aika passeli kyllä. Siinä vaatteiden kierrätettävyys kyllä voi olla ongelma jos sellaista haluaa tehdä.. Ovat hyvät kaverit nytkin toisilleen. Tosin tyttöjä molemmat. Eka vuosi on kamala, mutta sitten aika sujuvaa.
Kun sitten seuraavilla on kolme vuotta niin niillä oli silloin toisen vauva-aikaan kamalaa kränää jatkuvasti kun toinen sotki leikit jne. Eli vanhempi oli jo tavallaan iso leikeissään ja touhuissan ja toinen ihan onneton. Vielä kun toinen oli poika niin eihän siitä mitään tullut. Isoin taas jo vähän osasi joustaa ja suvaita, tosin luonnekkin vaikuttaa. Paljon epäsopua soviteltavana ja käytännön järjestelyjä arjen sujumiseksi.
Nuorimmainen on viisi vuotta nuorempi edellistä. Veikka oli aivan onnessaan vauvasta ja apuna ja ymmärsi että vauva menee joissakin asioiss aedelle vaikka pieni oli tavallaan itsekkin. Aika vaivaton ja huoleton ikäero. Isot jo niin isoja, että hoitoapua oli liikaakin ja siksi piti sääntöjä olla aika tiukasti vauvan suhteen. Nyt isompana isosiskot on kivoja ja vie mukanaan vähän sinne ja tänne..
Kaikessa on puolensa ja kaikissa tulee huonoja aikoja ja helppoja hyviä aikoja. Kahden pienen kanssa on kuitenkin taloudellisesti helpointa jäädä kotiin jos haluaa, hoitomaksut tosin sitten aikanaan taas on ihan järkyt.
Meillä ikäeroa 33 minuuttia, ihan sopiva ikäero :)
Alunperinkin suunniteltiin, että tehdään kaksi niin pienellä ikäerolla kuin vain mahdollista, ja näin sitten kävi... ;) Joskus saa sitä, mitä tilaa..
sain ensimmäiset lapset(olivat kaksosia) 19 vuotiaana. Sauraava lapsi syntyi kun he olivat 3v 8kk. Sit seuraava syntyi kuuden vuoden päästä. ja nyt odotan lasta syntyväksi kesällä, eli ikäeroo edelliseen tulee melkein viisi vuotta. Minusta ikäerot ovat hyvät,(eli 4v,6v,5v) olen kerrennyt paneutuun jokaiseen lapseen hyvin...paitti että nyt tunnen itteni 32 vuotiaana vanhaksi jo...:( ja kun ajattelen että olen noin 50 v kun tämä nuorin on 18v...
Onhan se että kun tekee esim parin vuoden ikäerola lapsia,niin silloin on rankkaa hetken kun lapset oaat pieniä, sit helpottaa, ite tässä mietin että olisinkohan jaksanut noin....
Jumalalla ei näisä hommisa oo kyllä mitään osaa eikä arpaa...ellet kutsu omaa miestäsi sellaisella nimellä!