Pääsykokeisiin pitäisi pian alkaa lukemaan, mutta en tiedä miten ihmeessä saan liimattua perseeni tuoliin ja kirjan eteen. Olen löytänyt itseäni kiinnostavan alan, samoin myös n. 1 500 muutakin hakijaa, jotka pyrkii kyseiseen opinahjoon... Olen käynyt avointa yliopistoa ym. kun en ekalla yrittämällä päässyt sisään, mutta joku tökkii. Kirjoituksiin jaksoin lukea ja hyvin luinkin, kirjoitin e:n paperit ja olin tyytyväinen. Sen jälkeen olen varmaan ajatellut että "noniin, nyt on työ tehty", enkä sitten jaksa enää panostaa muuhun. Tentteihin lukiessa vessareissut venyy puolen tunnin mittaisiksi ja vaikka mitä "tärkeää" muuta tekemistä löytyy. Väärä ala ei voi olla kyseessä, koska yritin päästä toiseenkin kouluun, näin vaihtoehto kakkosena, ja sama juttu lukemisen kanssa. Eikä muu ala edes koskaan ole kiinnostanut.
Ajattelin pyytää kotiväkeä hommaamaan lukon tyhjään vaatekaappiin ja sulkemaan minut sinne kirjojen kanssa yksin, mutta kun valmennuskurssillekin ilmoittauduin niin se tuskin onnistuu:P
Olisiko kenelläkään toimivampia ideoita??
Ajattelin pyytää kotiväkeä hommaamaan lukon tyhjään vaatekaappiin ja sulkemaan minut sinne kirjojen kanssa yksin, mutta kun valmennuskurssillekin ilmoittauduin niin se tuskin onnistuu:P
Olisiko kenelläkään toimivampia ideoita??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika monella on sama ongelma, joskin syyt ovat erilaiset.
Ehkä sinun kannattaisi ottaa hetkeksi ihan rehellinen tauko asiaan: ei pääsykoekirjojen vilkuilua, ei avoimen kursseja, pyrkisit pitämään lukemiset sun muut asiaan liittyvät kokonaan poissa niin ajatuksista kuin jokapäiväisestä elämästä. Tauon pituus on vähän ihmiskohtaista, mutta ei se vuodenkaan irtiotto ole minusta pahasta. Paussilta palatessa voi into löytyä taas ihan eri tavalla -- tai sitten voi olla, että sen aikana elämään on tullut jotain muuta kiintoisampaa. Pidä vaikka viikon parin täystauko, ja katso auttaisiko se yhtään.
Tulipa tuosta kirjoittamisesta sun muusta mieleen (vaikka se ei nyt tähän liitykään), että monet tekevät ensimmäisen yrittämäkerran jälkeen virheen aloittaessaan seuraavaan kokeeseen valmistautumisen suunnilleen heti hylsykirjeen saapumisesta. Vuodessa ehtii väsähtää aika totaalisesti, jos joka päivä pyörittelee lukusuunnitelmia sun muita mielessä. Tietysti riippuu tosi paljon yksilöstäkin: kelle sopii, kelle ei.
Valmennuskurssi tuo varmaankin jonkinlaista ryhtiä lukemisiin ja valmistautumiseen; yleensäkin lukupiirit ja muu samanhenkiseen yhteisöön hakeutuminen auttaa vireen pitämisessä yllä.
Vaatekaappiin sulkemista en kannata. :D
Pyrkiessäni oikeustieteelliseen tein itselleni päiväohjelman, johon merkitsin lukemis- ja vapaa-ajat sekä muut pakolliset kuviot. Noudatin alkuun ohjelmaa hyvinkin tunnollisesti, mutta lukemisen alkuun päästyäni siitä ei ollut enää apua, kun päivät venyivät muutenkin yli 12 tuntisiksi. Tein pääsykoekirjoista ennen luku-urakan aloittamista myös erinäisiä kaavioita, mutta myöhemmin ne herättivät kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia ajankäytön vuoksi.
Vaikeinta oli vaatimustason hahmottaminen. Motivaatiotaso pysyi hyvänä melkein koko ajan, koska olin asettanut itselleni TAVOITTEEN. Ja aina silloin kun huomasin notkahduksen, palasin takaisin ennaltasuunniteltuun päiväohjelmaan. Pääsin sisään toisella yrittämällä.