Vuosi sitten abiturienttina oli vielä suuret suunnitelmat tulevaisuudelle. Kun kysyttiin, että missä näen itseni ensi keväänä, oli minulla tarkka vastaus kysymykseen... No, yllättäen en päässytkään opiskelemaan - mihinkään. Siis vuosi ei mitään edessä, ilman työkokemusta tai pätevyyttä mihinkään.
Ja nyt se työttömyyden kylmä ydin on koettu: Minun kaltaisilleni fiksuille, ahkerille nuorille ei ole tarjolla mitään muuta kuin siivoustyötä, vaikka siihenkin usein vaaditaan kokemusta. Puoli vuotta sitä tein paskalla palkalla ja työajoilla ja nyt tuli loppu. Sanokaa vaan ylimieliseksi, mutta yhtään vessanpönttöä en siivoa alle seitsemällä eurolla tunnissa.
Tuntuu siltä, että lukion käynti oli aivan turhaa. Kyllä tuntuu pahalta kun amiksen käyneet kaverit naureskelevat, kun heillä on paljon paremmat työpaikat ja käyntiin lähteneet urat jo nyt, ja minulla ei ole minkäänlaista koulutuspaikkaa edes tiedossa!
Hirveen avuton olo, kun ei pysty pitämään itsestään huolta, eikä ole minkäänlaisia takeita tulevaisuudesta. Jos muutan nyt pois kotoa, niin tulen jäämään siivoojaksi lopun elämääni. ´
Ja nyt olen ne realiteetit ymmärtänyt - opiskelemaan otetaan vain todella pieni prosentti ja paikkoja karsitaan koko ajan. Tuskin tulen pääsemään opiskelemaan haluamaani alaa. Luulin menestyväni pääsykokeissa keskimääräistä paremmin, mutta olen vain keskiverto ja nyt minulla on edessä sama kohtalo kuin monilla lukion käyneillä tutuilla. Heistä vain harva on päässyt opiskelemaan.
Kai se on pakko mennä amikseen, jos ei tänäkään keväänä korkeakoulupaikkaa irtoa.
Ketään muita, jakakaa kokemuksia :)?
Ja nyt se työttömyyden kylmä ydin on koettu: Minun kaltaisilleni fiksuille, ahkerille nuorille ei ole tarjolla mitään muuta kuin siivoustyötä, vaikka siihenkin usein vaaditaan kokemusta. Puoli vuotta sitä tein paskalla palkalla ja työajoilla ja nyt tuli loppu. Sanokaa vaan ylimieliseksi, mutta yhtään vessanpönttöä en siivoa alle seitsemällä eurolla tunnissa.
Tuntuu siltä, että lukion käynti oli aivan turhaa. Kyllä tuntuu pahalta kun amiksen käyneet kaverit naureskelevat, kun heillä on paljon paremmat työpaikat ja käyntiin lähteneet urat jo nyt, ja minulla ei ole minkäänlaista koulutuspaikkaa edes tiedossa!
Hirveen avuton olo, kun ei pysty pitämään itsestään huolta, eikä ole minkäänlaisia takeita tulevaisuudesta. Jos muutan nyt pois kotoa, niin tulen jäämään siivoojaksi lopun elämääni. ´
Ja nyt olen ne realiteetit ymmärtänyt - opiskelemaan otetaan vain todella pieni prosentti ja paikkoja karsitaan koko ajan. Tuskin tulen pääsemään opiskelemaan haluamaani alaa. Luulin menestyväni pääsykokeissa keskimääräistä paremmin, mutta olen vain keskiverto ja nyt minulla on edessä sama kohtalo kuin monilla lukion käyneillä tutuilla. Heistä vain harva on päässyt opiskelemaan.
Kai se on pakko mennä amikseen, jos ei tänäkään keväänä korkeakoulupaikkaa irtoa.
Ketään muita, jakakaa kokemuksia :)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ois kannattanut mennä tosiaan amikseen. Ihan liian suuri osa ikäluokasta valitsee lukion. Ei ole mitenkään mahdollista korkeakouluttaa yli puolta ikäluokasta. Duunareille on sen sijaan aina töitä, eikä se siivousala pahimmasta päästä ole.
Ja luulen, että sinä johonkin pääset kuitenkin. Olet vain liian valikoiva opiskelupaikkojen suhteen, et ole valmis muuttamaan esimerkiksi Lappiin tai jonnekin muulle perähikiälle opiskelemaan.
Ensi keväänä haet kaikkiin paikkoihin ympäri maata. Jok' ikisestä yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja amiksesta lähtien. Sitä paitsi amis se vaan tienaa enempi.
näinhän se on. Ja varmasti haenkin...
Mutta yhtään helsinkiä peremmälle en muuta. Ja suuntahan oli pois suomesta...
Liian suuri osa valitsee lukion ihan vain siitä syystä, ettei tiedä, mitä haluaa tehdä. Siitä syystä minäkin valitsin. Kovinkaan moni 15-vuotias ei vielä tiedä, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä ja lukiossa saa kolme vuotta lisää miettimisaikaa. Onhan siinä toki sen verran, että pitää valita, mitä kursseja kirjoittaa ja mitä lähtee sitten jatkossa opiskelemaan, mutta kuitenkin tulee valittua niitä aineita, mistä pitää ja suurin osa ihmisistä kuitenkin tahtoo tehdä työkseen sellaista, mistä pitää.
Jos pitäisi valita vaikka vasta 18-vuotiaana, mihin kouluun menee, lukioon menevien määrä olisi luultavasti huomattavasti pienempi.
mutta ylioppilastutkinto ei tosiaankaan merkitse tänäpäivänä mitään muuta kuin mahdollisuutta pyrkiä jatko-opintoihin. Vaikka pääsisit opiskelemaan unelmiesi alaa, niin monesti kesätyöt tarkoittaa silloinkin hanttihommia huonolla palkalla. Nyt vähän nöyryyttä peliin! Tulevaisuudessa kun haet sitä "kunnon" työpaikkaa, niin kaikenlaiset siivoushommat ym. ovat cv:ssäsi parempi kuin ei mitään!
Kävin lukion,mutta minulle oli selvää jo ennen lukion loppua,että pidän välivuoden.
Koska asun pienellä paikkakunnalla työpaikkoja on vähän,mutta muutama todella hyvä...Olen ollut lähes vuoden töissä pienessä yrityksessä ja hyvin menee...palkka ei ole kummallinen,mutta saan kuitenkin säästettyä rahaa opintoja varten...
Hain 4 ammattikouluun sekä talouskouluun,jos sinne vaikka edes pääsisi...Halu on jo kova mennä opiskelemaan,vaikka työstäni pidänkin...
Välivuosi on ollut minulle todella hyödyllinen,olen "löytänyt" itseni,saanut itsevarmuutta ja intoa tulevaan opiskeluun...Tsemppiä sulle...
Noin tulee sullekki käymään: http://www.kuvaton.com/kuvei/tulevaisuuden_suunnitelmat.jpg