vanhenen! Vaikka järki sanoo että se on ihan luonnollista että ihminen vanhenee mutta en silti jaksa sitä omalla kohdallani hyväksyä.
Miten teillä muilla on, onko tai onko ollut samankaltaisia tunteita ja menevätkö ne joskus ohitse?
Miten teillä muilla on, onko tai onko ollut samankaltaisia tunteita ja menevätkö ne joskus ohitse?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tunnetta vaikka jo pitäisi 50 lasissa,mieli kun nuorella varsalla, ja tekis vaan naapurin puolelle mieli vihreää ruohoa popsimaan, se kun maistuu kuulemma paremmalta. Sinulle sanoisin, että olet jo luovuttamassa kun tuollaisia pohdiskelet.PS: OSTA MOPO JA ANNA PALAA.
pitää hommata heti huomenna jos se kerta tekee ihmisen taas nuoreksi..nuoreneeko tätitkin..?:)))
Sisäisen "mopon" uudelleen löytämistä, ja sitten kun se on löytymässä niin eikun sinne oikeaan mopo kauppaan. Voin vakuuttaa että se vaikutus on todella nuorentava. Uskon että tätikin nuorenee.
ne tunteet menee ohi, on ihan mukava vanhentua.
Silloin kun olen 90 vuotiaan isän seurassa tunnen itseni nuoreksi, mutta pian kymmenvuotias pojanpoika palauttaa maan pinnalle sanomalla: "ei sun kanssa viitsi pelata mitään pleikkaripelejä kun sä oot niin vanha etkä voita koskaan".
Meneppäs nyt sinne peilin eteen ja ole hetki tai pitempikin itsesi kanssa kahden,tule sitten kertomaan tänne että onko mukavaa vanhentua.
peilin eessä katselin arvostelevasti itseäni..olin noin 5-6 vuotta sitten vielä kaunis nainen mutta miten sitä on niin päässy rupsahtamaan ihan yhtäkkiä..enhän minä nyt ruma ole vieläkään mutta kun posket on alkanu roikkumaan ja kaksoisleuka tullu hohoijaa..ei jaksa hyväksyä millään:(
vuodet edessä ,hhhhee
mikä on väistämätöntä -ja viela sama kaikille- on paras hyväksyä. Ruikutus ja vaikerointi mättää.
Elämä helpottuu kummasti ja energiaa vapautuu johonkin tärkeään, kun lopetat nuo kauhistelut.
en ole fiksu kun tämmösiä mietin, ehkä en olekkaan...ajattelin vaan että ovatko muutkin tunteneet niin, että jos se on joku ohitsemenevä ajanjakso ihmisen elämässä joka menee aikaa myöten ohi..
vanheneminen vaan kuoleminen. Jos nyt naamavärkki muuttuu ryppyseksi ja muuten keho tekee tenät, sillä mitään merkitystä ole, mutta kuolemisen pelko on iso juttu.
Minä taas ajattelen että kaikkia raihnaistuminen, rypistyminen, voimien häviäminen, askelten lyheneminen, vastuista vapautuminen, elämän hiljentyminen ja kaikki ne luopumiset mitä nyt sitten tuleekaan vanhenemisen myötä, pikkuhiljaa kypsyttävät luopumaan lopulta koko elämästäkin niin että kuoleminen lopulta ei uhkaa juuri mitään. Ottaa vain kädestä kiinni.
ajattelen, että "saisi lähteä elämästä kylliksi saaneena".
Kuulkaas nyt "siskot":
Elämän ei pidä olla, vain matkantekoa
hautaa kohti, tarkoituksena saapua
turvallisesti perille viehättävässä ja
hyvin säilyneessä kropassa.
Ehdottomasti mielummin sivuluisua viinilasi
kädessä ja suklaapatukka toisessa, vartalo
totaalisen loppuun kaluttuna ja huutaen: jihuu
mikä kyyti.
Hyvää ja myönteistä naistenpäivää!
tommosta jaksa miettiä. Mitä sä sitten jaksat?
Noi niiku yleisellä tasolla, vai jaksakko sitäkää?
Fakta homma, joka vuosi sitä vanhenee, mulle se ei oo mikää probleema. Enkä mä sitä sure, että vanhenen. Hulluahan se olis ittestää selvää asiaa yrittää muka toppuutella.
erittäin hyvin, aivan loistavasti jos saa kehua.
Olen rakastunut itseäni 25 vuotta nuorempaan mieheen, hän haluaisi mennä naimisiin kanssani ja tehdä lapsia mutta kun tunnen itseni niin vanhaksi hohoijjaa
tämä lukeminen,pyrskähti nauru ja tekarit lensi jonnekkin.
Pitää laittaa valot,kallista sähköö menee tollasten valehtelijoiden takia.
ja saattaapa käydä vielä niinkin, että tulee aika jolloin joka päivä tapaat ainoastaan uusia, mielenkiintoisia ihmisiä, joita et ole ennen nähnytkään.