Olen kohta 19v nuori nainen ja 1,5 vuotias poikani on huostaanotettu ja sijoitettu äidilleni yli sadan kilometrin päähän. Tämä kaikki alkoi siitä kun asuin silloisen mieheni kanssa yhdessä ja olin raskaana, joten olin itsekkin alaikäinen.
Mieheni oli väkivaltainen ja minusta tehtiin useampi kiireellinen huostaanotto, joiden seurauksena myöhemmin minut sijoitettiin ensikotiin mahani kanssa. Kun synnytin, sain muuttaa äitini luokse koska hän itse oli muuttamassa kauas siltä paikkakunnalta jolla ex-mieheni asui. Lapseni ollessa vähän alle vuoden ikäinen minun oli tarkoitus jatkaa koulua, joka oli jäänyt kesken odotuksen takia joten oli aika muuttaa sille alueelle, jossa ex-miehenikin asui. ensimmäinen este oli se, että sossut eivät kustantaneet takuuvuokraa kyseiselle paikkakunnalle vaikka pitäisi. Jouduin siis viimetingassa muuttamaan silloiselle miehelleni lapsen kanssa asumaan kun ei muualle päässyt. Kävin koulua ja mieheni hoiti lasta sen aikaa. Tähän voin lisätä että kamalaa lapselleni joka joutui katsomaan sivusta kun mieheni hakkasi minua, kadun koko ikäni sitä virhettä jonka oikeastaan "jouduin" tekemään. Liftasin joka aamu kouluun kun ei ollut rahaa, tälle laitettiin aika äkkiä stoppi kun sossut tulivat ja veivät lapseni taas minun äidilleni. Puhuttiin avohuollon tukitoimenpiteestä.
Myöhemmin sain toiselta kunnalta takuuvuokrarahan ja muutin kouluni viereen omaan asuntoon, kaksioon. Ajattelin että saan pojan asumaan siihen kanssani vaan kuinkas olikaan. Sossut päättivät tehdä tässä vaiheessa huostaanoton ja sijoittaa lapsen minun äidilleni jolla myös on pieni vauva. Asuin siis opiskelijana kasiossa pienellä asumislisällä kun ei ollut enää muita asuntoja, rahat menivät lähes täysin pelkkään vuokraan. Juuri ja juuri sain sen lisäksi puhelinlaskun maksettua. Nyt olen muuttanut yksiöön kun toivo lapsen takaisinsaamisesta alkoi jo hiipua eikä rahaa yksinkertaisesti ollut. Huostaanoton syy: väkivaltainen isä, on poistunut kokonaan kuvioista ja minulla on kaikki hyvin. Siihen nähden haluaisin jo oman lapsen takaisin kun tapaamisoikeus on kerran viikossa ja kuljen 150 kilometriä yhteensuuntaan jo peukalolla. Tukea ei anneta matkoihin vaikka sitäkin pitäisi, mutta tämän huostaanoton pitäisi jo purkaantua. En todellakaan tahdo odottaa siihen että kouluni kolmen vuoden päästä loppuu ja saan lapseni vasta sitten takaisin! Turhaa tämä jo on, varsinkin kun kaikki osapuolet kärsivät.
Mieheni oli väkivaltainen ja minusta tehtiin useampi kiireellinen huostaanotto, joiden seurauksena myöhemmin minut sijoitettiin ensikotiin mahani kanssa. Kun synnytin, sain muuttaa äitini luokse koska hän itse oli muuttamassa kauas siltä paikkakunnalta jolla ex-mieheni asui. Lapseni ollessa vähän alle vuoden ikäinen minun oli tarkoitus jatkaa koulua, joka oli jäänyt kesken odotuksen takia joten oli aika muuttaa sille alueelle, jossa ex-miehenikin asui. ensimmäinen este oli se, että sossut eivät kustantaneet takuuvuokraa kyseiselle paikkakunnalle vaikka pitäisi. Jouduin siis viimetingassa muuttamaan silloiselle miehelleni lapsen kanssa asumaan kun ei muualle päässyt. Kävin koulua ja mieheni hoiti lasta sen aikaa. Tähän voin lisätä että kamalaa lapselleni joka joutui katsomaan sivusta kun mieheni hakkasi minua, kadun koko ikäni sitä virhettä jonka oikeastaan "jouduin" tekemään. Liftasin joka aamu kouluun kun ei ollut rahaa, tälle laitettiin aika äkkiä stoppi kun sossut tulivat ja veivät lapseni taas minun äidilleni. Puhuttiin avohuollon tukitoimenpiteestä.
Myöhemmin sain toiselta kunnalta takuuvuokrarahan ja muutin kouluni viereen omaan asuntoon, kaksioon. Ajattelin että saan pojan asumaan siihen kanssani vaan kuinkas olikaan. Sossut päättivät tehdä tässä vaiheessa huostaanoton ja sijoittaa lapsen minun äidilleni jolla myös on pieni vauva. Asuin siis opiskelijana kasiossa pienellä asumislisällä kun ei ollut enää muita asuntoja, rahat menivät lähes täysin pelkkään vuokraan. Juuri ja juuri sain sen lisäksi puhelinlaskun maksettua. Nyt olen muuttanut yksiöön kun toivo lapsen takaisinsaamisesta alkoi jo hiipua eikä rahaa yksinkertaisesti ollut. Huostaanoton syy: väkivaltainen isä, on poistunut kokonaan kuvioista ja minulla on kaikki hyvin. Siihen nähden haluaisin jo oman lapsen takaisin kun tapaamisoikeus on kerran viikossa ja kuljen 150 kilometriä yhteensuuntaan jo peukalolla. Tukea ei anneta matkoihin vaikka sitäkin pitäisi, mutta tämän huostaanoton pitäisi jo purkaantua. En todellakaan tahdo odottaa siihen että kouluni kolmen vuoden päästä loppuu ja saan lapseni vasta sitten takaisin! Turhaa tämä jo on, varsinkin kun kaikki osapuolet kärsivät.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitä on sinun itsesi haettava siltä sosiaalilautakunnalta, jonka alaisuudessa se on tehtykin. Yleensä ho:n purkuun vaaditaan tiettyjä asioita. Sosiaalityöntekijä on velvollinen sinulle kertomaan, mitä ne ovat ja miten ho:n purussa edetään.
Sijaisäitikin ihmettelee miksei pureta,Soskujohtaja myönsi ettei ole syytä miksi lapsi on huostassa,mutta silti ei pureta,
ei pitäisi enään olla ongelmia missään...
elämäsi ei varmasti tule olemaan. Huostaanoton purkamisen hakeminenhan kestää jonkun aikaa. Joissain kunnissa tehdään vanhemmuuden arviointi esim. Perheneuvolassa. Siitä on jossain täällä palstalla. Eläminen lapsen kanssakaan ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta jos se on, mitä tahdot, toivotan sinulle sydämestäni onnea.
ja hoitaa siellä itse lastasi?Vai eikö hän tue sinua? Viralta se joka määräsi tuollaiset tapaamistrajoitukset!
Sen verran tiedetään aikuisina ihmisinä lakipykäliä, että ei se varmasti ihan noin mennyt, eihän?
Taisit ite tehä pahemmankin mokan...
muut epäilys heträä oliko se juuri äidin äiti joka vaati huostaanottoa vai mistä syystä sossut osasivat tulla tekemään huostan. Omalla kohdallani oma mies meni sossulaan vaatimaan lasta äidiltä pois. siinä riitävät perustelut!
mutta mieheni äiti sen sijaan teki, soitteli sossuille jatkuvasti ja teki kaikki ilmiannot milloin mistäkin.
dementointunut anoppi ! sama täällä!