En ymmärrä miksei syöpään keksitä jo lääkettä.. Tai kyllähän niitä lääkkeitä on, mutta silti niin moni kuolee syöpään joka vuosi.
Itselläni oli parisen vuotta sitten rintasyöpä. Kasvain oli laadultaan aika paha. Joka päivä sairaalassa ollessani mietin, että näenköhän enää seuraavaa päivää. Kipu oli sietämätön ja sanoin miehellenikin, että en jaksa enää. Nyt olen toipunut syövästä ja olen voinut aloittaa normaalin elämän. En olisi varmaan jaksanut ilman rakasta miestäni.. Onneksi hän oli vierelläni, yöt ja päivät.
Itselläni oli parisen vuotta sitten rintasyöpä. Kasvain oli laadultaan aika paha. Joka päivä sairaalassa ollessani mietin, että näenköhän enää seuraavaa päivää. Kipu oli sietämätön ja sanoin miehellenikin, että en jaksa enää. Nyt olen toipunut syövästä ja olen voinut aloittaa normaalin elämän. En olisi varmaan jaksanut ilman rakasta miestäni.. Onneksi hän oli vierelläni, yöt ja päivät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minullakin on aika paha luokitus rintasyövässä,Sytostaatti hoidot alkamassa viikon kuluttua,minulla on lapset,mutta yksikseni saan sairastella,tuntuu,että miten jaksan bussilla kulkea hoidoissa,taxiin ei ole vapaa,edes Kelataxiin.Kyllä minäkin ajattelen,että paljonkahan on aikaa ?Silti yritän nähdä kaikkea kaunista luonnossa,ja ympärilläni,
antaa uskoa meille perässätulijoille, jotka vasta siirrymme hoitoputkeen!
ihan toiseksi kun saa kuulla sairastavansa syöpää.
Minun lääkärini sanoi minulle että miksi olen niin kauhuissani. Nykyään verisuonitauteihin ja sydänsairauksiin kuolee paljon enemmän ihmisiä. Useat syövät sensijaan ovat täysin parannettavissa.
Miksi ihmiset eivät silloin kauhistu kun kuulevat verisuonikalkkeutumisista yms.
Hieman se helpotti oloa.
Muistan kun kuljin hoitoihin myöskin bussilla. Katselin maisemaa ja ihmisiä ihan eri lailla kuin ennen. Minun maailmani oli silloin ihan eri maailma kuin muilla ympärilläni. Olin tietävinäni kuolevani kohta. Muut ympärilläni saisivat jatkaa. Nähdä kevään, kesän, talven vaihtuvan. En minä.
Sitten hoitojen jatkuessa mieliala vähitellen muuttui. Nautin joka päivästä. Satoi tai paistoi, oli helle tai pakasti. Minähän elin.
Toivon sinulle jaksamista. Ihan varmasi helpottaa kunhan pääset aloittamaan hoidot. Vaikka ne olisivat rankkojakin. Aurinko odottaa siellä tienpäässä !
Kerro ahdistuksestasi lapsillesi. Jos he ovat aikuisia, ehkä he osaavat auttaa. Saattaa tietenkin olla että he kokevat tilanteesi vielä pelottavampana kuin sinä itse. Mutta toivon ettet joudu yksin tätä suurta elämänmuutosta läpikäymään.
Jaksamista !
muuttunut.On niinkuin minut olisi napattu pois jhmisjoukosta.2lastani on aikuista,pienin vasta 10 v, Pienin pelkää eniten minun kuolevan,Olen hänelle kertonut,että menen hoitoon,ja paranen,Kyllä aikuisia lapsianikin ahdistaa,On vaan pakko jaksaa,ja eiköhän se tästä,