analoginen tekniikka

Joka toinen juova päivittyy 50 kertaa sekunnissa. Koko kuva päivittyy siis 25 kertaa sekunnissa. Digilähetyksessä on ilmeisesti sama taajuus, mutta tuosta lomituksesta en tiedä.

Digiton kirjoitti:

Joka toinen juova päivittyy 50 kertaa sekunnissa. Koko kuva päivittyy siis 25 kertaa sekunnissa. Digilähetyksessä on ilmeisesti sama taajuus, mutta tuosta lomituksesta en tiedä.

Normaalissa televisiossa, nykyinen analoginen ja digi-tv, käytetään lomiteltua (50i) kuvaa. Välkkymättömän ja tasaisen liikkeen saavuttamiseen käytetään 50 hertsin kuvataajuutta. 50 kuvaa sekunnissa vaatii paljon taajuuskaistaa, joten sen sijaan otetaankin vain vuorotellen joka toinen juova kuvasta. Eli näytteitä otetaan kuvasta 50 kertaa sekunnissa, mutta pystyresoluutio on vain puolet täydestä tv:n tarkuudesta.

Kun kuvassa on vähän liiketta ovat parilliset ja parittomat juovat "ikään kuin samasta kuvasta", joten tarkkuus on täysi 576 juovaa. Mutta kun kuvassa on liikettä ovat parilliset ja parittomat juovat "eri kuvista", koska juovat on "kuvattu" eri aikoina. Eli kun kuvassa on paljon liikettä tarkkuus kärsii. Tämä ei haittaa kovin paljoa, koska silmä ei pysty havaitsemaan tarkasti liikkuvia kohteita.

Kuvasta siis otetaan parittomat tai parilliset juovat 50 kertaa sekunnissa. Liike pystytään esittämään tarkemmin kuin ottamalla kokonaisia kuvia 25 kertaa sekunnissa.

TV:ssä voidaan myös esittää progressiivista (lomittelematonta) kuvaa (25p). Tämä siiretään ja näytetään kuin lomiteltu kuvakin, eli parittomat ja parilliset juovat piirretään vuorotellen, mutta nyt parilliset ja parittomat juovat on kuvattu samalta ajan hetkeltä. Usein mainokset ovat progressiivisia (25p) eivätkä ne tarvitse esim. tietokoneella toistettaessa lomittelun poistoa.

HDTV-kuva voi olla joko 50p (1280*720) tai 50i (1920*1080). Pikseleitä esitetään siis sekunnissa joko 1280*720*50=46080000 tai 1920*1080*25=51840000.

Kuvan kirkkaus ja kuinka läheltä kuvaa katsotaan vaikuttaa kuinka sujuvaksi ihminen kokee kuvan ja kuinka helposti välkkyminen on havaittavissa. Esimerkiksi elokuvateattereissa riittää 24 (24p) kuvaa sekunnissa. Putkitelevisioissa 50 hertsin välkkyminen ei häiritse liikaa, mutta esim. tietokoneen näytöissä on käytettävä suurempaa virkistystaajuutta, koska yleensä kirkasta, paljon valkoista sisältävää, kuvaa katsotaan suhteellisen läheltä.

Taulutelevisiot eivät piirtävät koko kuvan kerrallaan toisin kuin putkitelevisiot, jotka piirtävä paritommat ja parilliset juovat. Tämän vuoksi lomitellun kuvan lomittelu on poistettava. Lomittelua ei voi poistaa "blendaamalla" juovia yhteen, jolloin 50i kuvasta tulee 25p, koska tällöin menetetään osa liikeinformaatiosta. Näyttämällä erikseen parilliset ja parittomat juovat suurennettuna koko näytölle, säilyy liikeinformaatio, mutta tarkkkuus laskee ja kuvassa voi esiintyä värinää pystysuunnassa. Adaptiiviset lomituksen poistomenetelmät käyttävät molempia menetelmiä painottaen kuva sisällön mukaan sopivaa menetelmää. Lomittelun poistamiseen on myös muita kehittyneitä menetelmiä. Se mitä meletelmiä ja miten käytetään taulutelevisioissa en tiedä. Jos joku tietää, niin kertokaa.

Yksinkertaista juttua lomituksesta löytyy esim. osoitteesta http://www.100fps.com/. Tosin kehittyneempiä menetelmiä ei ole esitelty.

i ja p kirjoitti:

Normaalissa televisiossa, nykyinen analoginen ja digi-tv, käytetään lomiteltua (50i) kuvaa. Välkkymättömän ja tasaisen liikkeen saavuttamiseen käytetään 50 hertsin kuvataajuutta. 50 kuvaa sekunnissa vaatii paljon taajuuskaistaa, joten sen sijaan otetaankin vain vuorotellen joka toinen juova kuvasta. Eli näytteitä otetaan kuvasta 50 kertaa sekunnissa, mutta pystyresoluutio on vain puolet täydestä tv:n tarkuudesta.

Kun kuvassa on vähän liiketta ovat parilliset ja parittomat juovat "ikään kuin samasta kuvasta", joten tarkkuus on täysi 576 juovaa. Mutta kun kuvassa on liikettä ovat parilliset ja parittomat juovat "eri kuvista", koska juovat on "kuvattu" eri aikoina. Eli kun kuvassa on paljon liikettä tarkkuus kärsii. Tämä ei haittaa kovin paljoa, koska silmä ei pysty havaitsemaan tarkasti liikkuvia kohteita.

Kuvasta siis otetaan parittomat tai parilliset juovat 50 kertaa sekunnissa. Liike pystytään esittämään tarkemmin kuin ottamalla kokonaisia kuvia 25 kertaa sekunnissa.

TV:ssä voidaan myös esittää progressiivista (lomittelematonta) kuvaa (25p). Tämä siiretään ja näytetään kuin lomiteltu kuvakin, eli parittomat ja parilliset juovat piirretään vuorotellen, mutta nyt parilliset ja parittomat juovat on kuvattu samalta ajan hetkeltä. Usein mainokset ovat progressiivisia (25p) eivätkä ne tarvitse esim. tietokoneella toistettaessa lomittelun poistoa.

HDTV-kuva voi olla joko 50p (1280*720) tai 50i (1920*1080). Pikseleitä esitetään siis sekunnissa joko 1280*720*50=46080000 tai 1920*1080*25=51840000.

Kuvan kirkkaus ja kuinka läheltä kuvaa katsotaan vaikuttaa kuinka sujuvaksi ihminen kokee kuvan ja kuinka helposti välkkyminen on havaittavissa. Esimerkiksi elokuvateattereissa riittää 24 (24p) kuvaa sekunnissa. Putkitelevisioissa 50 hertsin välkkyminen ei häiritse liikaa, mutta esim. tietokoneen näytöissä on käytettävä suurempaa virkistystaajuutta, koska yleensä kirkasta, paljon valkoista sisältävää, kuvaa katsotaan suhteellisen läheltä.

Taulutelevisiot eivät piirtävät koko kuvan kerrallaan toisin kuin putkitelevisiot, jotka piirtävä paritommat ja parilliset juovat. Tämän vuoksi lomitellun kuvan lomittelu on poistettava. Lomittelua ei voi poistaa "blendaamalla" juovia yhteen, jolloin 50i kuvasta tulee 25p, koska tällöin menetetään osa liikeinformaatiosta. Näyttämällä erikseen parilliset ja parittomat juovat suurennettuna koko näytölle, säilyy liikeinformaatio, mutta tarkkkuus laskee ja kuvassa voi esiintyä värinää pystysuunnassa. Adaptiiviset lomituksen poistomenetelmät käyttävät molempia menetelmiä painottaen kuva sisällön mukaan sopivaa menetelmää. Lomittelun poistamiseen on myös muita kehittyneitä menetelmiä. Se mitä meletelmiä ja miten käytetään taulutelevisioissa en tiedä. Jos joku tietää, niin kertokaa.

Yksinkertaista juttua lomituksesta löytyy esim. osoitteesta http://www.100fps.com/. Tosin kehittyneempiä menetelmiä ei ole esitelty.

Analogisissa videokameroissa taidetaan juovat "kuvata" pyyhkäisemällä samalla tavalla kuin ne piirretäänkin putki-tv:ssä. Eli esimerkiksi parittomat juovat eivät ole tarkalleen samalta ajanhetkeltä, vaan juovat on pyyhkäisty järjestyksessä.