ei tämä elämä tästä miksikään muutu, päivästä toiseen sama vanha ahdistus surullinen olo
yksinäisyys palaa, ujon oloisesti liikun koetan miellyttää teeskentelen sekoilen ei mitään tarkoitusta.
kaikki muut osaa puhua, mä takeltelen en osaa ehdi muodostaa järkeviä lauseita mielessäni.
menköön muut pitämään hauskaa, elämään katsomaan bändejä, mää saisin painua jonnekin
hevon kuuseen, enhän ole koskaan osannut luoda suhteita naisiin, olenkohan itse nainen vai joku epäsukupuolinen,
hartiat jalat ja naamakin näyttää monesti ihan pojalta, perse ja reidet on paksut. yhtä yksinäisyyttä aina. lapsuuden kuu-
meilu, kumma olo näössä päässä, pelko, huimaava olo, pelko oksennuksesta. ujostelu, vaikeus
toimia isossa ryhmässä melussa. outo huono olo ennen lähtöä luokkaretkelle niin ala kuin ylä-asteella. kiusaaminen
yläasteella eristäminen, jota en myöntänyt kiusaamiseksi itselleni, kauheaa ajatellaki näen yhä silmissä kun jökötän
siinä tolpan vieressä muiden nauraessa. olin ihan outo itsellenikin masentunut, ahdistunut.varmasti omituinen
muiden silmissä aivan kiusaajien sanoin, mutta niin se vain oli. aikaisemmilta vuosilta paljon vaikutti tuo lapsuuden
kuumeolo, sen jälkeen aivoihini tuli jäi vikaa.isukon masennuksen uhkailun seuraaminen häpeä, herkkyys kaikki
yhdessä. niiin nyt koen elämäni täysin turhaksi olen muiden vaivana. en osaa mitään kohta olen taas työttömänä tai hikisessä
työpaikassa jossa revitään viimeisetkin mehut väsyneestä kropasta. haluaisin mennä jonnekin korpeen juosta syvälle
metsään olla täysin yksin erakkona, ilman kenenkään vaatimuksia. unohtaa kaikki nämä mediamaailmat naisten muoti
hömpötykset. olen synkkä, en innostu oikein mistään. nuoruuteni meni täysin hukkaan, olin aina sairas yksin näkö suttuinen.
nyt tahtoisin itkeä, itkeä maata vain paikoillani, yksin, yksin. olen varmaan syntynyt väärään aikaan olen niin vanhan aikainen.
olen ainut nuori ja näin mietteliäs.
yksinäisyys palaa, ujon oloisesti liikun koetan miellyttää teeskentelen sekoilen ei mitään tarkoitusta.
kaikki muut osaa puhua, mä takeltelen en osaa ehdi muodostaa järkeviä lauseita mielessäni.
menköön muut pitämään hauskaa, elämään katsomaan bändejä, mää saisin painua jonnekin
hevon kuuseen, enhän ole koskaan osannut luoda suhteita naisiin, olenkohan itse nainen vai joku epäsukupuolinen,
hartiat jalat ja naamakin näyttää monesti ihan pojalta, perse ja reidet on paksut. yhtä yksinäisyyttä aina. lapsuuden kuu-
meilu, kumma olo näössä päässä, pelko, huimaava olo, pelko oksennuksesta. ujostelu, vaikeus
toimia isossa ryhmässä melussa. outo huono olo ennen lähtöä luokkaretkelle niin ala kuin ylä-asteella. kiusaaminen
yläasteella eristäminen, jota en myöntänyt kiusaamiseksi itselleni, kauheaa ajatellaki näen yhä silmissä kun jökötän
siinä tolpan vieressä muiden nauraessa. olin ihan outo itsellenikin masentunut, ahdistunut.varmasti omituinen
muiden silmissä aivan kiusaajien sanoin, mutta niin se vain oli. aikaisemmilta vuosilta paljon vaikutti tuo lapsuuden
kuumeolo, sen jälkeen aivoihini tuli jäi vikaa.isukon masennuksen uhkailun seuraaminen häpeä, herkkyys kaikki
yhdessä. niiin nyt koen elämäni täysin turhaksi olen muiden vaivana. en osaa mitään kohta olen taas työttömänä tai hikisessä
työpaikassa jossa revitään viimeisetkin mehut väsyneestä kropasta. haluaisin mennä jonnekin korpeen juosta syvälle
metsään olla täysin yksin erakkona, ilman kenenkään vaatimuksia. unohtaa kaikki nämä mediamaailmat naisten muoti
hömpötykset. olen synkkä, en innostu oikein mistään. nuoruuteni meni täysin hukkaan, olin aina sairas yksin näkö suttuinen.
nyt tahtoisin itkeä, itkeä maata vain paikoillani, yksin, yksin. olen varmaan syntynyt väärään aikaan olen niin vanhan aikainen.
olen ainut nuori ja näin mietteliäs.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvää flowta,kyllä sinä tosissas oot
miksei kukaan ota tosissaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000024528262
Kirjoitin tuonne juuri samantapaisen kirjoituksen hieman eri sanoilla omasta tilanteestani. Olen myös samaa mieltä tuosta työttömyys-/työjutusta. Kumpikaan ei helpota.