Elikkäs seuraavanlainen tilanne:
lapsi asuu äitinsä kanssa, isä ei ole aidosti kiinnostunut lapsestaan, väittää kyllä rakastavansa mutta teot ovat aivan toista. tapaamisista on sovittu kirjallisesti yhteishuoltajuutta otettaessa, nyt n. puolen vuoden aikana tilanne huonontunut entisestään, isä ollut lapsensa kanssa n. 3,5 tuntia... vaikka olisi pitänyt olla n. 3,5 viikkoa ainakin... ei ota yhteyttä lapseen/kysele lapsestaan, äiti ei ole tapaamisia jarruttanut mutta mikään aika ei tunnu isälle kelpaavan! nyt äidin pinna on kiristynyt siinä määrin että haluaa yksinhuoltajuuden vain lapsen parhaaksi ja elämän helpottamiseksi. ja ainoa tie saada yksinhuoltajuus on oikeusteitse. kysyisinkin niiltä joilla kokemuksia on mitä asioita on käytetty todistamaan tilannetta oikeudelle, ja miten asiat on toteen näytetty?
ja kiitos vain asiallisia vastauksia!
lapsi asuu äitinsä kanssa, isä ei ole aidosti kiinnostunut lapsestaan, väittää kyllä rakastavansa mutta teot ovat aivan toista. tapaamisista on sovittu kirjallisesti yhteishuoltajuutta otettaessa, nyt n. puolen vuoden aikana tilanne huonontunut entisestään, isä ollut lapsensa kanssa n. 3,5 tuntia... vaikka olisi pitänyt olla n. 3,5 viikkoa ainakin... ei ota yhteyttä lapseen/kysele lapsestaan, äiti ei ole tapaamisia jarruttanut mutta mikään aika ei tunnu isälle kelpaavan! nyt äidin pinna on kiristynyt siinä määrin että haluaa yksinhuoltajuuden vain lapsen parhaaksi ja elämän helpottamiseksi. ja ainoa tie saada yksinhuoltajuus on oikeusteitse. kysyisinkin niiltä joilla kokemuksia on mitä asioita on käytetty todistamaan tilannetta oikeudelle, ja miten asiat on toteen näytetty?
ja kiitos vain asiallisia vastauksia!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihan ensimmäiseksi mitä siitä yksinhuoltajuudesta olisi hyötyä..
Se on aika pieni apu tuossa tilanteessa, ja tapaamisiinhan se ei edelleenkään vaikuta mitenkään.
Ainoa missä pääsee hieman helpommalla, on passin hakeminen, muussa eroa yhteishuoltoon ei yksinhuoltajuudella oikeastaan ole.
Ja onko se taas oikeuteen menemisen arvoista?
Pankkitilin avaamiseen tarvitsee molempien huoltajien nimen,
koulun oppilastietolomakkeeseen tarvitsee molempien huoltajien nimen, piti palauttaa kouluun seuraavana päivänä ja toinen huoltaja asuu 200km päässä, että ei muka vaikeuta mitään yhteishuoltajuus!!!
Toinen huoltaja on vaan sitä mieltä että HÄNELLÄ ON OIKEUS yhteishuoltajuuteen, mutta lasta tapaa 1 kerran vuodessa! Siinä meillä yhteishuoltajuutta!
:( Noi on just niitä veemäisiä tilanteita, joita itse jotenkin alitajuisesti pelkään, vaikka asiat tällä hetkellä saadaan exän kanssa jotenkuten pyörimään. Huomisesta kun kukaan ei tiedä ja ihmisen mieli on muuttuvainen.
Jotenkin tuntuisi reilulta, että jos etävanhempi ei tapaa lastaan, eikä osallistu tämän elämään mitenkään (muuta kuin mahdollisesti elatusmaksuin), häneltä 'otettaisiin pois' yhteishuoltajuus. Eli ellei lapsi-etävanhempi -suhdetta olisi niin ja niin moneen vuoteen käytännössä ollut, lähivanhemmasta tulisi yksinhuoltaja ja tällaiset käytännön asiat helpottuisivat.
Tili avattu, kouluvuosia jo yhteensä lapsilla 10v takana, eikä ikinä ole toisen huoltajan nimeä tarvittu..
Toiselta huoltajalta voi myös pyytää kouluun "lupalappu" jonka turvin lähivanhempi voi asiat hoitaa..
kulostaa ihan hyvältä. Se on varmaan ihan pätevä niissä vähemmän virallisissa papereissa. Toisaalta, jos toinen huoltaja asuu kaukana, koululla on hyvä olla siitä tieto. Oppivat sitten antamaan lappunsa ajoissa - ja niinhän se pitäisi ollakin, jos jostain tärkeästä on kysymys.
Meillä toinen erovuosi menossa, vielä ollaan yhdellä allekirjoituksella yleensä pärjätty.
tarvittaisiin laput koulusta vuotta aikaisemmin kotiin allekirjoitettavaksi, kun tapaamisia on nyt ollut tasaisesti kerran vuodessa ja postissa en laita mitään kun niistä ei ikinä tiedä tulevatko takaisin vai "häviävätkö". Yksi hyvä keino on laittaa allekirjoitettavat lastenvalvojalle ja hän pyytää allekirjoituksen, niin ei toinen huoltajakaan ilman hyvää syytä voi olla kirjoittamatta...
Yritin tiliä avata, mutta olisi pitänyt antaa laajat käyttöoikeudet myös toiselle, kiitos ei...
tarkoitin, että ellei etä ole lapsen elämässä mukana, niin yhteishuoltajuus pitäisi jotenkin 'automaattisesti' siirtyä lähivanhemmalle noitten asioitten helpottamiseksi.
Mä sain lapsille avattua tilin ihan ilman etän allekirjoitusta. käy kokeilemassa useampaa pankkia, ellet vielä käyny.
tilin samaan pankkiin kuin itselläni on, mutta avasin loppujen lopuksi omalla nimelläni ja laitoin lapselle käyttöoikeuden, vaihdetaan sitten täysi-ikäisenä omalle nimelle, jos ei tilanne muutu...
Millä tavalla tilanne muuttuisi jos oikeustappelun jälkeen saisi yksinhuollon? Ehkä kannattaisi käyttää energiansa ja rahansa johonkin järkevämpään.
Tosiaan yhteishuolto vr yksinhuoltoon ei ole niin merkityksellinen muutos että sitä kannattaisi oikeusteiste harkit.Ensinnäkin kallista ja siellä kyllä kaivetaan kaikki esille tarvittaessa, teidän molempien elämästä ihan sosiaaliviranomaisten olosuhdeselvitystä myöten.Ei tosiaankaan automaattisesti, mutta riitaisissa tilanteissa kaikki keinot sallittuja.
Millä perustelet, ettei isä ei ole aidosti kiinnostunut lapsestaan?Oletan että teillä huonot välit lapsen isän kanssa?Ehkäpä isä on omalla tahollaan epätoivoinen tilanteesta ja on luovuttamassa riitaisuuden vuoksi, siksi ei tavannut lastaan ja sinä katsot sen välipitämättömyydeksi, voiko olla mahdollista?
aikana ole tavannut lasta kuin pari kolme tuntia niin onkos se äidin vika. Katsos kun isää ei voi pakottaa lasta tapaamaan. Kyllä minä ainakin tekisin tuossa tapauksessa sellaisen johtopäätöksen ettei isää kiinnosta lapsi.
juuri sinunlaiselle tarkoitettu nappi, paina sitä ja ah´olet yksinhuotaja.
No, leikki leikkinä, joku jo on kirjoittanut, että jos lähdet hakemaan oikeuden kautta yksinhuoltajuutta; "kummin kaiman" tekemisetkin vedetään mukaan, pahimmillaan.
Toki voit kysellä suoraan, josko isä olisi lämpenevä ajatukselle yksinhuoltajuudesta.
Toisaalta sinua, kirjoituksesi
perusteella, "nyppii" nykyinen olotila; ei mene ns. hallitusta ja/tai ohjatusti. Anna ajan kulua, jompaan kumpaan homma kumminkin kallistuu.
Mitä tulee siihen yksinhuoltajuuteen; ainoa "haitta" on lähinnä viranomaisten kanssa toimiminen, esim. passin haku. Mutta siihenkin on olemassa "työkalut" että passin saa, ei ole kiveen kirjoitettu, että toisen huoltajan suostumus tarvitaan.
Ja yksi kysymys: Ihan "veivaamisesta" päätellen, onko isä kotimaista alkuperää ? ? ? ? Tuli vaan mieleen mahdollisen oleskeluvan turvaamisesta johtuva toiminta.
Sulla lienee kokemusta tosta passihommasta?
Alkuun ex-puoliso yritti kieltäytyä, mutta muutaman keskustelun jälkeen, ymmärsi vain ja ainoastaan viivyttelevänsä, selvää asiaa. Joten "lupalappu" tuli ja lapset saivat passinsa.
perustelee ettei allekirjoita passihakemusta? Luulisi jo lapsiakin vituttavan tuollainen etävanhempi joka tekee kiusaa.
Koska passi-asia kuuluu poliisille, mielestäni poliisin tulisi pyytää kiusaatekevältä vanhemmalta allekirjoitus hakemukseen / oikeudenkestävän perustelun kieltäytymiseensä.
On väärin pompottaa lastensuojeluviranomaisia/ yhteishuoltajia passi-asian kanssa, koska jokaisella ihmisellä pitää olla matkustuslupa, jopa alaikäisellä, ilman suurempia huoltajuusriita-vaikuttimia.
Toinen vaihtoehto on anoa yhteishuoltolapselle oma passi, joka on säilössä nimismiehenkansliassa, josta sitä voi käydä tarvittaessa - selvityksineen, lainaamassa ja virkavalta informoi yhteishuoltajia ;D
Vai onko niitä ollenkaan; Vaikeutetaan vaan periaatteessa toisten elämää tai yksinkertaisesti ainoa elonmerkki etävanhemmasta on elatusmaksu.
Tai eroprsessin käyminen vaikeuttajan omassa päässä on kesken tai annetaan isku iskusta ja parhaasta kaksi.
Kuten huomaat, selityksiä sun muita syitä tosiaan löytyy.
Moi
mulla oli suunnilleen samalta kuulostava tilanne. Oikeudessa sain yksinhuoltajuuden. Asiaa auttoi tarkka päiväkirja, johon olin merkannut kaikki mahdolliset yhteydenotot koskien lasta puolin ja toisin sekä tapaamiset (näitä ei mulla ollut kyllä sivunkaan vertaa...).