Pystyttekö kuvittelemaan minkälaista elämä on laman jälkeen (Globaali Lama v. 2007-2017)...Itse kuvittelen että silloin olen ehkä jo maksanut kuplaasuntoni. Elinkaarivarallisuuteni meni kupla-asunnon oston myötä pakkasen puolelle useilla sadoilla tuhansilla euroilla. Olen ajatellut että se ei ole niin paha sillä joutuivathan suuret ikäluokatkin sota-ajan lyömiksi ja heidän elinkaarivarallisuutensa myös väheni siitä mitä se olisi voinut olla ellei olisi Toinen Maailmansota tullut ja sotakorvauksien kautta Suomen taloustilanne huonontunut vrt. Ruotsi joka ei ole ollut sodissa ja siellä asuntotilanekin on parempi..
jatkan taas tätä analysointia jos haluatte...
jatkan taas tätä analysointia jos haluatte...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sua ja sun varpaita nam
Itselläni tämä menee näin:
Vaimoni painostuksesta ostin omakotitalon vuoden 2007 kesällä arvostetulta asuinalueelta Etelä-Suomesta. Hinta oli 250 t€ ja neliöitä hulppeat 130 + autotalli. Omaa pääomaa oli kertynyt 50t€, joten pankin kanssa lainatistkillä esitin varakasta.
Molemmathan olimme töissä. Vaimoni siivoojana rakennuksilla ja itse hyvällä palkalla Elcon-Flextrobitillä (keksitty) suunnittelijana. Kaikki oli OK ja elämä hymyili. Laina ajaksi oli sovittu 30-vuotta, jotta rahaa riitti autoon ja etelänmatkoihin. "on se mukava maksaa omaa" Aina lainaa lyhentäessämme ajattelimme.
Vuoden 2008 alussa alkoi persianlahdella uusi kriisi. Iran lopetti öljyntoimitukset ja tynnyrin hinta kipusi heti yli 100 USD. Korot nousivat yli 6 %. Laina-aikamme meni 40-vuoteen. Kävimme pankissa ja sovimme suuremmasta lyhennys erästä. Lopetimme matkailun.
2008 lopussa korkovaikutus oli tiputtanut rakennustyömaiden kannattavuutta, joten vaimoni jäi työttömäksi. Rakennus-yrityksiä ajettiin alas (vapaaehtoisesti ja pakolla). Taloja meni kaupaksi kohtuullisesti, mutta kaikki pelkäsivät ostaa. Ajattelimme vaimon kanssa niitä etelän matkoja ja laitoimme talomme myyntiin. hintapyyntö 280 t€ (välittäjä suositteli 250 t€).
2009 kesäkuussa talo yhä myynnissä. Nyt hintapyyntö oli 240 t€. Naapurissa samanlainen hintaan 230 t€, mutta sielläkin näytöllä hiljaista.
2009 lopulla Nokia vähentää työvoimaa Suomessa markkinaosuuksien pienetessä. Kannattavuutta haetaan nyt Intiasta. Alihankkijat joutuvat irtisanomaan. Joudun YT neuvottelujen alle. Pomo ehdottaa palkan alennusta. Haen paikkoja muualta, mutta ei ole. Tyydyn 500€ alennukseen.
Istumme vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä syöden eilistä mäkkäriannosta. Tiesin sen olevan viimeinen pitkään aikaan. Halukkaasti ahmaisin viimeisen palan. Vaimolla kohta 500 pv ansiopäivärahaa täynnä. Rahat ei enää näytä riittävän. Joudumme neuvottelemaan pankin kanssa lisävakuuksien antamisesta yleisen hintatason laskun vuoksi. Annan auton pantiksi. Appiukko takaa lopun lainan. Alennamme talon hintapyyntöä 190 t€. Pakko myydä ! (naapurin talo meni tuolla hinnalla aika pian).
2010 alussa rahat on loppu. Talo ei kertakaikkiaan mene kaupaksi. Kukaan ei uskalla/kenelläkään ei ole vara ostaa. Vaimo ottaa avio-eron ja muuttaa kotiinsa asumaan. istun yksin keittiön pöydän ääressä. Syön kylmää eilistä hernekeittoa. Energiayhtiö katkaisi sähköt, juuri kun laitoin purkin mikroon. Itsetuhoisia ajatuksia ...
Pääsen tuon yli. Lopulta 2010 kesällä saan talon kaupaksi 150 t€ ja pidän saatua hintaa aika hyvänä vertaillessa yleistä tasoa. Entisen appiukon takamaa lainaa läi jäljelle vielä 45 t€ 8% korolla ja laskeskelin, että saan sen maksettua yksiön vuokran ohessa ennekuin jään eläkkelle. Olen hiljaa tyytyväinen ja otan taas siivun kotiviiniä.