eikä tarvitsisi paljoa maksaakaan. 100 euroa riittäisi. Pentu on sakemannin ja lapinkoiran sekoitus, vahinkopentu ja kaunis kuin mikä.
Jos olisin terve, ostaisin heti, mutta koska olen jo aikoja sitten päättänyt että tämä nykyinen on viimeinen koirani, niin se päätös pitää.
Tarkoitus ei ole kaupitella koiraa, eikä omistaja sitä muille myisikään. Pointti on se että kyllä sekarotuisestakin voi tulla hienon näköinen ja ainakin vielä pentuna tosi haluttava. Siihenköhän ne ihmiset niin usein lankeekin???
Jos olisin terve, ostaisin heti, mutta koska olen jo aikoja sitten päättänyt että tämä nykyinen on viimeinen koirani, niin se päätös pitää.
Tarkoitus ei ole kaupitella koiraa, eikä omistaja sitä muille myisikään. Pointti on se että kyllä sekarotuisestakin voi tulla hienon näköinen ja ainakin vielä pentuna tosi haluttava. Siihenköhän ne ihmiset niin usein lankeekin???
Vastaukset 23
Vanhimmat
sillä kaikki pennuthan on syötävän suloisia ja siinä ihastuksen sekamelskassa useimmiten unohtuukin se tosiasia, että jokaisesta suloisesta pennusta kasvaa aikuinen ja se pentuaikainen suloisuus haihtuu. Siis se ulkoinen suloisuus...jokaisesta koiranomistajasta itsestään kuitenkin riippuu, kasvaako sille koiralle se sisäinen suloisuus/kauneus vaiko ei.
Mutta kun tässäkin tapauksessa katsoo myöskin niitä kahta koirassa olevaa rotua, voisi se muodostaa oivan kohteen jollekin niitä ominaisuuksia tarvitsevaa.
rumaa koiranpentua?eipä taida,eläinlapset ovat kaikki jollain tavalla niin suloisia =)
myönnettävä, että on. Olen nähnyt tosi ruman pennun, kaksi kk. vanhan.
En ikinä olisi sitä ottanut vaikka olisin ilmaiseksi saanut.
nähnyt niin rumaa pentua etteikö siinä jotain söpöä olisi =)
Voin uskoa että just sakemanni lapinkoira pentu on syötävän suloinen! onhan kumpikin rotu "lapsena" tosi hellyyttävä. On varmaan aikuisenakin hyvännäköinen koiruus.
Johonkin esim. laps perheeseen mainio koira, ja säänkestävä ulkoilua harrastavalle ihmiselle.
Siinä on muuten kaksi rotua, joista pidän todella paljon....haluaisin ..mutta kun sakemannini kuoli, niin päätin että isoa koiraa en enää ota, ja päädyin kääpiö rotuun.
samanlaiset mielipiteet näiden rotujen ja koirien suhteen. Siinä tulevat esille sellaiset hyvät puolet joita esim. erämies jo varmasti arvostaisi.
Kaikki muut pennut menivätkin kuin kuumille kiville, useat juuri pohjoissuomeen ja itärajalle.
Tälläinen sekoitus on esimerkki hyvästä perus-koirasta, jos sekarotuisen haluaa.
kaunis, liikunnallinen, lempeä, omapäinen, uskollinen, helppo kouluttaa (ehkä), kotilaumallensa pyyteettömästi omistautuva hurtta (hyvässä mielessä)
alkukantainen ulkomuoto.
Ja jos koiraa haluava ihminen on vieläsaman luonteinen kuin esim. itse olen, tarkoittaa sitä että en käy näyttelyissä enkä pennuta, niin eikö yksi vaihtoehto silloin ole nämä vahinko pennut.
Kyllä niitäkin suomessa läytyy.
Eri asia on sitten se millä nämä todellakin erottaa siitä tehtailusta.
Mulle ei tulis koskaan kukaan tekemään tuollaista tarjousta! Jäis varmaan takaraivoon pyörimään ja pesiytymään ajatus.....kunnes hakisin ihanuuden itselleni...päätökseni ei varmaan pitäisi..jos nokan eteen kannettaisiin ehdotus ;DD
Viimeisen sakuni jälkeen vannoin ( lähes ) sormet raamatulla ettei ikinä enää koiraa.
Vannominen loppui lyhyeen kun kasvattaja soitti että nyt olisi tarjolla taas. Sanoin ensin etten ota mutta lähdin kuitenkin katsomaan.
Voit varmaan arvata miten kävi.
Neljä vuotta sitten rakas saku-narttumme jouduttiin lopettamaan 14-vuotiaana takapään halvaantumisen takia. Vähän aikaa mietin etten ota mitään koiraa..kunnes löysin itseni tutkimassa eri rotujen ominaisuuksia...sakua en enää ottaisi, ajattelin, niin maailman paras rotu kun onkin. Työn takia saatujen selkä.ja polvi "vammojen" vuoksi iso-koira ei tullut kysymykseen. Otin pikku-koiran, onhan se ihana,,mutta ei ehkä niin kiintynyt minuun ,kun toivoin (ryhtyi isännän koiraksi)...aika mammsselli on sakuun verrattuna!
kuitenkin sakusi, ennen kuin se perussairaus iski.
Mitä rotua tämä nykyinen on???
..Perhoskoira!
että on päätynyt isännän koiraksi.
Sehän menee vähän niin että saku on naisen koira, koska se on puolustava ja paimentava. Nainenhan useimmiten sitä vartijaa tuolla kovassa maailmassa tarvitsee.
Perhoskoira sitävastoin tarvitsee juuri sitä suojaa ja se katsoo että silloin nainen ei yksinkertaisesti riitä.
Ei millään pahalla; sinähän voit olla vaikka minkälainen karateka.
jos minulle tuota koiraa tarjottaisiin... On kyllä juuri niistä roduista, mistä seuraava koirani tähän perheeseen tulee....
Tiedän tasan tarkkaan ja siksi olenkin pahoillani, etten enää voi koiraa ottaa enkä tätä kaupitella.
on todella kauniita, ja voin vain kuvitella miten nätti ilmestys sakun ja lapinkoiran sekoitus voi olla. Minä olen aina ollut siitä outo, että vaikka koiranpennut kieltämättä ovat syötävän suloisia, niin aikuinen koira miellyttää minua enemmän, odotin omankin koiran kohdalla kovasti että siitä tulisi aikuisen näköinen ja minusta se on kauniimpi nyt kuin pentuna.
Ei voi yleistää suuntaan eikä toiseen, mutta omalta kohdalta on pakko sanoa, että kaikkein "älykkäimmät" (silleen miten ihminen nyt älykkyyttä mukamas mittaa) tuntemani koirat ovat olleet sekarotuisia. Ja voi rietas miten kauniita. Parhaiten nyt tunsin naapurin koiran joka muistutti hyvin paljon lapinkoiraa mutta oli vähän isompi ja jotenkin "uljaampi". Se oli (ja on varmaan vieläkin) koira joka oikeasti luki ajatuksia. Taisi olla sakemannia siinäkin.
Voin kuvitella että tuohon oisi helppo rakastua. :) Luoja varjelkoon minua ainakin vielä tämän kevään kaikenlaisilta houkutuksilta, olipa ne yksi- tai monirotuisia.
löytyy kyllä koirista melko lailla. Mun eka sekarotuiseni oli huipulla sen suhteen. Vaikka olin lapsi, tai ehkä juuri siksi, mulla on niin hyviä muistoja siitä ettei paremmasta väliä.
Mihinkään koiraani en ole ollut pettynyt, joskin välillä toiset tuntuvat olevan viisaampia kuin toiset. Sekarotuisista täytyy kyllä sanoa, että ne jotenkin lukivat helpommin ihmistä ja ihmiset niitä, verrattuna näihin rotukoiriin. Vai johtuuko tuo tunne ainoastaan siitä, että nämä sakut vaativat jo pitempää pinnaa ja enemmän kärsivällisyyttä.
se johtuu mutta minulle on yhä selvemmin tullut ihan sama tunne, ne lukevat hyvin ihmistä ja ihmisen on helppo lukea niitä kuten sanoit, ja siitä kai tulee tavallaan se tunne että koira on jotenkin "älykäs". Saksanpaimenkoiriin minäkin jouduin alussa vertaamaan ihan kaikkea, kun en minä juuri muita koiria edes tuntenut. Mutta nämä vuosien varrella ympärillä pyörineet sekarotuiset ovat olleet jotenkin niin mutkattomia, luonnollisia koiria, eri lailla kuin useimmat ympärillä pyörineet puhdasrotuiset, vähän vaikea selittää. Vai onko se sitten niistä omistajista kiinni, ovatko ne omistajat itse mutkattoman rehtejä ja luonnollisia? Siitä olen ihan varma että mihinkään suuntaan ei voi yleistää, en ainakaan minä voi oman pienen maailmani perusteella. :D
voi yleistää eikä pidäkään. Minähän puhuin vain omista tuntemuksistani niin kuin sinäkin. Joku toinen saattaa ajatella taas aivan päinvastoin.
sit ilmottelet jos ei oo mynniskää?
Mä tässä jo päätin että olen vastaamatta teille kusipäille, mutta kyllä tämä vaatii jo hiukan kysymistä.
Minähän nimenomaan sanoin että pentu ei ole myynnissä täällä. Sitä kaupattiin mulle, mutta en ottanut tarjousta vastaan.
Kerroin nimenomaan mikä aloituksen pointti oli.
Onko liian vaikea lukea tai ymmärtää???