Kysymys Kyösti Rothille?

Kehäraakki kuvittelet olevasi... turhan vaatimaton ilmaisu.

On totta, ettei sota yhtä miestä kaipaa(?) Toisaalta, voiko olla hauskempaa näkyä kuin harmaapäiset walloittavat wanhukset estradilla rollaattorien kera. Lähetysompeluseurat voisivat tykätä! Jos ei ääni oikein aukea, haitanneeko tuo, jos yleisölläkin on kuulemisen kanssa hieman vaikeuksia? Ei kai tilanne vielä ole niin paha, että esiintyvät taiteilijat pitäisi kantaa yleisönsä eteen. (vitsi vitsi) Vakavasti puhuen, mikä ihmeen kehäraakki on 50-kymppinen ihminen?? Palataan asiaan, kun mittari alkaa tikittää 80.

Mustarastas kirjoitti:

On totta, ettei sota yhtä miestä kaipaa(?) Toisaalta, voiko olla hauskempaa näkyä kuin harmaapäiset walloittavat wanhukset estradilla rollaattorien kera. Lähetysompeluseurat voisivat tykätä! Jos ei ääni oikein aukea, haitanneeko tuo, jos yleisölläkin on kuulemisen kanssa hieman vaikeuksia? Ei kai tilanne vielä ole niin paha, että esiintyvät taiteilijat pitäisi kantaa yleisönsä eteen. (vitsi vitsi) Vakavasti puhuen, mikä ihmeen kehäraakki on 50-kymppinen ihminen?? Palataan asiaan, kun mittari alkaa tikittää 80.

Kehäraakki on ihminen, jonka laululliset eväät on jo annettu, ja koska noin viiskymppisenä äänihuulet alkavat fysiologisesti jo veltostua tapahtuu falskia eli ala tai ylävireistä laulamista, myös äänen värilliset ongelmat alkavat tuossa iässä jo laulajilla ilmetä. Poikkeuksen tekee klassisen musiikin laulajat jotka laulavat oikealla tekniikalla jotenka he ovat parhaimmillaan juuri viiskymppisenä. Ilman oikeata äänen muodostusta ja tekniikkaa äänihuulet siis veltostuvat ja laulaminen on aika karmeeta kuultavaa näissä piireissä ilman oikeita tekniikoita. Tähän perustuu koko homma. Sitten löytyy tietysti niitäkin laulajia jotka ovat niin "hengellisiä" että sanovat: minä laulan Jumalalle vaan. Eli yrittävät tehdä laulun oikeutetuksi vetoamalla Jumalaan. Jumalan nimissä sitä ihminen tekee mitä tahansa nykyaikana saadakseen toteuttaa vain omia pyrkimyksiään ja paikatakseen heikkoa itsetuntoaan. Jotenka ei muuta kuin rollaattorit kehiin ja tukemaan uutta sukupolvea.

Köpi Roth kirjoitti:

Kehäraakki on ihminen, jonka laululliset eväät on jo annettu, ja koska noin viiskymppisenä äänihuulet alkavat fysiologisesti jo veltostua tapahtuu falskia eli ala tai ylävireistä laulamista, myös äänen värilliset ongelmat alkavat tuossa iässä jo laulajilla ilmetä. Poikkeuksen tekee klassisen musiikin laulajat jotka laulavat oikealla tekniikalla jotenka he ovat parhaimmillaan juuri viiskymppisenä. Ilman oikeata äänen muodostusta ja tekniikkaa äänihuulet siis veltostuvat ja laulaminen on aika karmeeta kuultavaa näissä piireissä ilman oikeita tekniikoita. Tähän perustuu koko homma. Sitten löytyy tietysti niitäkin laulajia jotka ovat niin "hengellisiä" että sanovat: minä laulan Jumalalle vaan. Eli yrittävät tehdä laulun oikeutetuksi vetoamalla Jumalaan. Jumalan nimissä sitä ihminen tekee mitä tahansa nykyaikana saadakseen toteuttaa vain omia pyrkimyksiään ja paikatakseen heikkoa itsetuntoaan. Jotenka ei muuta kuin rollaattorit kehiin ja tukemaan uutta sukupolvea.

voisin läjäyttää jonkin sinkun jälkipolvelle muistoks... sillai oman näköisen, yli neljänkymmen vuoden kokemus musiikin kuuntelusta.

Meikäläinen on ollut koko nuoruusijän kehäraakki ja nyt vasta nostaa päätään kun 50v pikkuhiljaa lähenee... 50 vuotiaana sitten äänihuulet lepattaa. Taitaa olla kiirus minun musiikkiharrastuksen kanssa.

Minusta nää Köpin edustamat ns. romanitaitailijat ei oo yhtään sen kummempia ku meikäläinenkään. He vaan ovat sitä itsetuntoaa vaan tuonut esille jatkuvasti ja mä vaan oon hyräillyt itsekseni.

Köpi Roth kirjoitti:

Kehäraakki on ihminen, jonka laululliset eväät on jo annettu, ja koska noin viiskymppisenä äänihuulet alkavat fysiologisesti jo veltostua tapahtuu falskia eli ala tai ylävireistä laulamista, myös äänen värilliset ongelmat alkavat tuossa iässä jo laulajilla ilmetä. Poikkeuksen tekee klassisen musiikin laulajat jotka laulavat oikealla tekniikalla jotenka he ovat parhaimmillaan juuri viiskymppisenä. Ilman oikeata äänen muodostusta ja tekniikkaa äänihuulet siis veltostuvat ja laulaminen on aika karmeeta kuultavaa näissä piireissä ilman oikeita tekniikoita. Tähän perustuu koko homma. Sitten löytyy tietysti niitäkin laulajia jotka ovat niin "hengellisiä" että sanovat: minä laulan Jumalalle vaan. Eli yrittävät tehdä laulun oikeutetuksi vetoamalla Jumalaan. Jumalan nimissä sitä ihminen tekee mitä tahansa nykyaikana saadakseen toteuttaa vain omia pyrkimyksiään ja paikatakseen heikkoa itsetuntoaan. Jotenka ei muuta kuin rollaattorit kehiin ja tukemaan uutta sukupolvea.

Jos ns. kristillisissä piireissä erehdyt arvioimaan laulua/laulajaa alavireiseksi tai ankeaksi sinulle lyödään luu kurkkuun ja sanotaan: "Hän laulaa hengessä" Näin ilman muuta onkin. Kuulijan tehtäväksi jää kysyä missä hengessä "taiteilija" esiintyy. Todennäköisesti omassaan. Tässä kohtaa en malta olla kertomatta pientä tarinaa, joka on tosi:
Erään nuoren tytön toisella paikkakunnalla asuva ystävä oli liittynyt pelastusarmeijaan. Nuori tyttö päätti omalla paikkakunnallaan ottaa selvää, minkälainen paikka se "armeija" oikein on? Tyttö istui yksinään penkin päähän. Tilaisuudessa laulettiin paljon. Tyttö alkoi ihmetellä, kuka lauloi kovaa ja korkealta ja täydellisen pieleen. Jonkinlainen melodian tynkäkin laulussa oli olevinaan, mutta silti metsään meni. Tyttö vilkuili varovasti ympärilleen. Missä istuisi tuo vanha rouva, joka niin estoitta lauleli, toisten kuulijoitten korvia säälimättä.Tilaisuus oli edennyt jo yli puolen välin. Tyttö kurkki edelleen ympärilleen. Erään pylvään takaa hän sitten löysi vastauksen ihmettelyynsä. Pylvään takana istui mies, joka soitti sahaa!! Siinä kohtaa nuori ystävämme "putosi täysin" Hän alkoi nauraa lähes hysteerisesti, peitti toisella kädellä silmänsä, toisella piteli vatsaansa, puri poskensa verille ja hytkyi niin, että oli penkiltään pudota. Puhujanpöntössä rva kapteeni oli kovasti innoissaan. Hän venytteli kaulaansa ja kurkki penkkirivien suuntaan. Kukahan on se nuori tyttö, joka synnin tunnossaan itkee noin voimakkaasti? Tytön kunniaksi on kyllä mainittva, että hän ei nauranut sahan soittajaa, vaan itseään. Miten hän voi olla niin tyhmä, että luulee sahan ääntä naisen lauluksi. Käsittämätöntä! Sahan soittaja toimi tietysti tosissaan ja Jumalan kunniaksi. Kiittämättömän kuulijan korvissa se vain muuttui joksikin aivan muuksi.Tarina opetus tietysti on se, että ei kaikki mikä omissa korvissa on ihanaa ole sitä toisten mielestä. Ei pidä olla niin kuin vanha sirkushevonen, joka musiikin kuulleessaan alkaa kuopia maata ja lähtee liikkeelle "temppuja tekemään" vaikka hevosparan näkö ja kuulo ovat jo ajat sitten hävinneet. Itsekritiikki on hyvä asia olemassa. Kritiikkikin on niitä sanoja joiden käyttö on kielletty tietyissä piireissä kokonaan. Ehkä siis kristityn laulajankin on hyvä osata lopettaa, ennen kuin luullan bassotorveksi. Minäkin laulan viisaasti vain kun olen yksin. Työssäni tosin käytän laulua. Sillä saadaan yhteys ihmisiin, joita ei välttämättä muulla tavoi onnistuta koskettamaan. Laulu nostaa pintaan tunteita, jopa vihaa ja raivoa, mutta se on jo toinen tarina se.

Mustarastas kirjoitti:

Jos ns. kristillisissä piireissä erehdyt arvioimaan laulua/laulajaa alavireiseksi tai ankeaksi sinulle lyödään luu kurkkuun ja sanotaan: "Hän laulaa hengessä" Näin ilman muuta onkin. Kuulijan tehtäväksi jää kysyä missä hengessä "taiteilija" esiintyy. Todennäköisesti omassaan. Tässä kohtaa en malta olla kertomatta pientä tarinaa, joka on tosi:
Erään nuoren tytön toisella paikkakunnalla asuva ystävä oli liittynyt pelastusarmeijaan. Nuori tyttö päätti omalla paikkakunnallaan ottaa selvää, minkälainen paikka se "armeija" oikein on? Tyttö istui yksinään penkin päähän. Tilaisuudessa laulettiin paljon. Tyttö alkoi ihmetellä, kuka lauloi kovaa ja korkealta ja täydellisen pieleen. Jonkinlainen melodian tynkäkin laulussa oli olevinaan, mutta silti metsään meni. Tyttö vilkuili varovasti ympärilleen. Missä istuisi tuo vanha rouva, joka niin estoitta lauleli, toisten kuulijoitten korvia säälimättä.Tilaisuus oli edennyt jo yli puolen välin. Tyttö kurkki edelleen ympärilleen. Erään pylvään takaa hän sitten löysi vastauksen ihmettelyynsä. Pylvään takana istui mies, joka soitti sahaa!! Siinä kohtaa nuori ystävämme "putosi täysin" Hän alkoi nauraa lähes hysteerisesti, peitti toisella kädellä silmänsä, toisella piteli vatsaansa, puri poskensa verille ja hytkyi niin, että oli penkiltään pudota. Puhujanpöntössä rva kapteeni oli kovasti innoissaan. Hän venytteli kaulaansa ja kurkki penkkirivien suuntaan. Kukahan on se nuori tyttö, joka synnin tunnossaan itkee noin voimakkaasti? Tytön kunniaksi on kyllä mainittva, että hän ei nauranut sahan soittajaa, vaan itseään. Miten hän voi olla niin tyhmä, että luulee sahan ääntä naisen lauluksi. Käsittämätöntä! Sahan soittaja toimi tietysti tosissaan ja Jumalan kunniaksi. Kiittämättömän kuulijan korvissa se vain muuttui joksikin aivan muuksi.Tarina opetus tietysti on se, että ei kaikki mikä omissa korvissa on ihanaa ole sitä toisten mielestä. Ei pidä olla niin kuin vanha sirkushevonen, joka musiikin kuulleessaan alkaa kuopia maata ja lähtee liikkeelle "temppuja tekemään" vaikka hevosparan näkö ja kuulo ovat jo ajat sitten hävinneet. Itsekritiikki on hyvä asia olemassa. Kritiikkikin on niitä sanoja joiden käyttö on kielletty tietyissä piireissä kokonaan. Ehkä siis kristityn laulajankin on hyvä osata lopettaa, ennen kuin luullan bassotorveksi. Minäkin laulan viisaasti vain kun olen yksin. Työssäni tosin käytän laulua. Sillä saadaan yhteys ihmisiin, joita ei välttämättä muulla tavoi onnistuta koskettamaan. Laulu nostaa pintaan tunteita, jopa vihaa ja raivoa, mutta se on jo toinen tarina se.

Kyösti turhaan ali-arvioi itseään. Yrittää pönkittää omaa itsetuntoaa jonkun Leif Lindemanin yms. kautta. Perskutarallaa nää oppipojat on aivan munattomia, niiltä puuttuu täydellisesti karisma ja sellainen oma mistä tunnetaan. Ovat vain suurta massaa ja kuvittelevat olevansa jotain taiteilijoita. No Leif on kyl aika hyvä, mutta hänen laulustaan en tykkää. Siinä ei ole mitään kohokohtia vaan laulaa tasasen varmasti.

Köpi ja kumppanit ovat aivan oikeassi siinä suhteessa, että turha heidän on helmiänsä sijoille antaa ja uhrautua heidän viihdyttäjikseen "ilmaiseksi"

Ensiksi; Loistava uutinen, että olet mukana Leifin levyllä. Toivottavasti uutta tuotantoasi saadaan tulevaisuudessa kuulla myös muidenkin artistien äänitteillä.

Toiseksi; Olette hiukan liian ankaria itsellenne. Jos puhutaan vain susta ja Ernosta, niin ette te laulullisesti vielä mitään kehäraakkeja ole. Muutama tarkkaan harkittu keikka vuodessa esim. kokoonpanolla Pelimannet & Benja nuoret romaniartistit ilahduttasi monia.

Mutta tärkeintä, että et vetäydy eläkkeelle. Kykyjäsi säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana ja musiikkituottajana tarvitaan vielä pitkään. Sinun ja Ernon rooli nuorten artien tukijoina on merkittävä.

Köpi Roth kirjoitti:

Kehäraakki on ihminen, jonka laululliset eväät on jo annettu, ja koska noin viiskymppisenä äänihuulet alkavat fysiologisesti jo veltostua tapahtuu falskia eli ala tai ylävireistä laulamista, myös äänen värilliset ongelmat alkavat tuossa iässä jo laulajilla ilmetä. Poikkeuksen tekee klassisen musiikin laulajat jotka laulavat oikealla tekniikalla jotenka he ovat parhaimmillaan juuri viiskymppisenä. Ilman oikeata äänen muodostusta ja tekniikkaa äänihuulet siis veltostuvat ja laulaminen on aika karmeeta kuultavaa näissä piireissä ilman oikeita tekniikoita. Tähän perustuu koko homma. Sitten löytyy tietysti niitäkin laulajia jotka ovat niin "hengellisiä" että sanovat: minä laulan Jumalalle vaan. Eli yrittävät tehdä laulun oikeutetuksi vetoamalla Jumalaan. Jumalan nimissä sitä ihminen tekee mitä tahansa nykyaikana saadakseen toteuttaa vain omia pyrkimyksiään ja paikatakseen heikkoa itsetuntoaan. Jotenka ei muuta kuin rollaattorit kehiin ja tukemaan uutta sukupolvea.

Vaan olishan se hauskaa,muusta kuin taiteellisesta työstäkään ei pääse eläkkeelle 50 ,kyll siihen pitänee lisätä vielä 15
Mut oiskohan siinä että Roth aloitti uransa liian aikaisi,,,? vai keuhkot ,, lenkille vaan niin ilmaa virtaa ja kuntosalille sekä polskuttelemaan tuonne merenrannoille ,, Nääs oisi kyllä kurja munkin mennä rollaattorilla töihin,,, huokaus,,,elämähän vasta alkoi ,,, joten paljon ihanuuksia on Köpillä vielä edessä.

Klu kirjoitti:

Ensiksi; Loistava uutinen, että olet mukana Leifin levyllä. Toivottavasti uutta tuotantoasi saadaan tulevaisuudessa kuulla myös muidenkin artistien äänitteillä.

Toiseksi; Olette hiukan liian ankaria itsellenne. Jos puhutaan vain susta ja Ernosta, niin ette te laulullisesti vielä mitään kehäraakkeja ole. Muutama tarkkaan harkittu keikka vuodessa esim. kokoonpanolla Pelimannet & Benja nuoret romaniartistit ilahduttasi monia.

Mutta tärkeintä, että et vetäydy eläkkeelle. Kykyjäsi säveltäjänä, sanoittajana, sovittajana ja musiikkituottajana tarvitaan vielä pitkään. Sinun ja Ernon rooli nuorten artien tukijoina on merkittävä.

juuh,oon samaa mieltä tän klun kanssa. eikös se paras koulu oo se elämän koulutaival, miss yhdistyy eletty elämä,kokemus,taito. on vielä paljon annettavaa nuorisolle.. ps.ja ne rollaattorit kunniaan.. voimia

Mustarastas kirjoitti:

On totta, ettei sota yhtä miestä kaipaa(?) Toisaalta, voiko olla hauskempaa näkyä kuin harmaapäiset walloittavat wanhukset estradilla rollaattorien kera. Lähetysompeluseurat voisivat tykätä! Jos ei ääni oikein aukea, haitanneeko tuo, jos yleisölläkin on kuulemisen kanssa hieman vaikeuksia? Ei kai tilanne vielä ole niin paha, että esiintyvät taiteilijat pitäisi kantaa yleisönsä eteen. (vitsi vitsi) Vakavasti puhuen, mikä ihmeen kehäraakki on 50-kymppinen ihminen?? Palataan asiaan, kun mittari alkaa tikittää 80.

just




todella.


el:)

Mustarastas kirjoitti:

Jos ns. kristillisissä piireissä erehdyt arvioimaan laulua/laulajaa alavireiseksi tai ankeaksi sinulle lyödään luu kurkkuun ja sanotaan: "Hän laulaa hengessä" Näin ilman muuta onkin. Kuulijan tehtäväksi jää kysyä missä hengessä "taiteilija" esiintyy. Todennäköisesti omassaan. Tässä kohtaa en malta olla kertomatta pientä tarinaa, joka on tosi:
Erään nuoren tytön toisella paikkakunnalla asuva ystävä oli liittynyt pelastusarmeijaan. Nuori tyttö päätti omalla paikkakunnallaan ottaa selvää, minkälainen paikka se "armeija" oikein on? Tyttö istui yksinään penkin päähän. Tilaisuudessa laulettiin paljon. Tyttö alkoi ihmetellä, kuka lauloi kovaa ja korkealta ja täydellisen pieleen. Jonkinlainen melodian tynkäkin laulussa oli olevinaan, mutta silti metsään meni. Tyttö vilkuili varovasti ympärilleen. Missä istuisi tuo vanha rouva, joka niin estoitta lauleli, toisten kuulijoitten korvia säälimättä.Tilaisuus oli edennyt jo yli puolen välin. Tyttö kurkki edelleen ympärilleen. Erään pylvään takaa hän sitten löysi vastauksen ihmettelyynsä. Pylvään takana istui mies, joka soitti sahaa!! Siinä kohtaa nuori ystävämme "putosi täysin" Hän alkoi nauraa lähes hysteerisesti, peitti toisella kädellä silmänsä, toisella piteli vatsaansa, puri poskensa verille ja hytkyi niin, että oli penkiltään pudota. Puhujanpöntössä rva kapteeni oli kovasti innoissaan. Hän venytteli kaulaansa ja kurkki penkkirivien suuntaan. Kukahan on se nuori tyttö, joka synnin tunnossaan itkee noin voimakkaasti? Tytön kunniaksi on kyllä mainittva, että hän ei nauranut sahan soittajaa, vaan itseään. Miten hän voi olla niin tyhmä, että luulee sahan ääntä naisen lauluksi. Käsittämätöntä! Sahan soittaja toimi tietysti tosissaan ja Jumalan kunniaksi. Kiittämättömän kuulijan korvissa se vain muuttui joksikin aivan muuksi.Tarina opetus tietysti on se, että ei kaikki mikä omissa korvissa on ihanaa ole sitä toisten mielestä. Ei pidä olla niin kuin vanha sirkushevonen, joka musiikin kuulleessaan alkaa kuopia maata ja lähtee liikkeelle "temppuja tekemään" vaikka hevosparan näkö ja kuulo ovat jo ajat sitten hävinneet. Itsekritiikki on hyvä asia olemassa. Kritiikkikin on niitä sanoja joiden käyttö on kielletty tietyissä piireissä kokonaan. Ehkä siis kristityn laulajankin on hyvä osata lopettaa, ennen kuin luullan bassotorveksi. Minäkin laulan viisaasti vain kun olen yksin. Työssäni tosin käytän laulua. Sillä saadaan yhteys ihmisiin, joita ei välttämättä muulla tavoi onnistuta koskettamaan. Laulu nostaa pintaan tunteita, jopa vihaa ja raivoa, mutta se on jo toinen tarina se.

mielenkiintoista.




lyhyin sanoin , voisi tuota kommenttia pitää hyvänä. nimittäin itse täällä asuinpaikkakunnallani pohjanmaalla kun on tilanne taas se että kun viimeinkin saatiin pelastusarmejaan laulava vetäjä, perheellinen niin sitten meni mökki vasaranalle ja ei ole toimintaa lainkaan , eikä se heitteille jättö ole yksinäisille kovinkaan vähäinen mutta mitä vielä niin vaikeni se vähäinenkin laulu.
ettei ole
muuta mielessä, ollut kuin ajattelehan jos olisit edes herralta saanut äänen ja soittotaidon, en ymmärrä missä menee aina johdatus taikka tarkoitus, mutta pääasiassa se on niin että

kaikesta pitää otta herran kädestä ja jos arki on muuten kovin kipeetä ,pitää käyttää järkeänsä

mitä sitten musiikin lahjoihin tulee,
ihan ''liian
paljon ollaan hiljaakin'' maailmaan mahtuisi vaikka kuinka paljon vielä lohdullista ja toimivaa elämän myönteistä oppimista ja osaamista´

en ole tässä arvostellen äskeistä ollenkaan

innosti vain tuo vertaus,koska aina on asioita jotka liippaa läheltä
eikä paha, jos voi ottaa laajasti eristymättä asioita esille keskustellen myös vaikeistakin tilanne arvioista ja toiminnan tarpeista myös uskosta ja siitä kasvamisesta.
elämä kantaa , jos on avoimena.elämänlahja.


Jumalahan ei ole mitenkään sidottu -materiaan.

mä vaan kirjoitti:

voisin läjäyttää jonkin sinkun jälkipolvelle muistoks... sillai oman näköisen, yli neljänkymmen vuoden kokemus musiikin kuuntelusta.

Meikäläinen on ollut koko nuoruusijän kehäraakki ja nyt vasta nostaa päätään kun 50v pikkuhiljaa lähenee... 50 vuotiaana sitten äänihuulet lepattaa. Taitaa olla kiirus minun musiikkiharrastuksen kanssa.

Minusta nää Köpin edustamat ns. romanitaitailijat ei oo yhtään sen kummempia ku meikäläinenkään. He vaan ovat sitä itsetuntoaa vaan tuonut esille jatkuvasti ja mä vaan oon hyräillyt itsekseni.

tallenteille ja löylyy siitä vaan DEMOT.
ettet jää aikomukseks
rupija hyvä mies,¨'tuossa iässäs alkaa olla kiirus