Mä oon aivan eksyksissä. Erosin vaimostani jokin aika sitten pitkän avioliiton jälkeen. Minulla on hänen kanssaan lapsia. Olin varma, että en rakastuisi koskaan kehenkään. Mutta aivan yllättäen tapahtui jotain, joka vei jalat alta, tunsin itseni jälleen ihmiseksi. Se katse, joka tähän johti oli niin syvä, se kertoi kaiken ja rakastuin samalla hetkellä. Niin tämähän on aivan ihanaa, mutta ettei asia olisi liian helppo niin tämä katseen kohde on mies. Olen sekaisin, koska rakastan häntä ja saan häneltä niin suuren määrän läheisyyttä ja lämpöä. Toisaalta pelkään tulevaisuutta, kuinka voin milloinkaan paljastaa ihmisille rakastavani samaa sukupuolta. Pidänkö rakkaani piilossa koko loppuelämäni, lopetanko suhteen. En tiedä mietinkö liikaa, annanko ajan kulua ja nautin tästä hetkestä. En halua satuttaa ketään, sillä tiedän mitä se kipu on, kun rakkaus päättyy.
eksyksissä
Bi-Mies
5559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna ajan kulua ja nauti tästä hetkestä. Huominen ja tulevaisuus on aina epävarmaa kaikilla ihmisillä.
Jos rakastat, niin rakastat. Mieti onko suurin pelkosi se, että sinua rakastetaan? Mitä merkitystä on maallisella "maineella", jos olet löytämässä itseäsi. Eikö itsensä löytäminen ole tärkeää? Eikä sinun tarvitse paljastaa syvimpiä tuntojasi kenellekään ulkopuoliselle jollet halua.
Tunnustele asiaa rauhassa mielessäsi ja vastaukset tulevat sitten kun niiden aika on. Hyvää kevättä.
Tommosilla biibityksillä sä olet jo heti kärkeen aivan eksyksissä. Lopeta moiset puuhat heti ja rupea ihmisiksi. Kaikenlaista sitä onkin...
Oletko varma, että ihastuksesi on myös bi/homo tai että hän tuntee samoin sinua kohtaan?
Jos näin on... go for it! Elämä on liian lyhyt sen pohtimiseen, mitä muut ajattelevat sinusta. Eivät nämä muut sinun elämääsi elä... vain sinä itse voit elää omaa elämääsi.
Muistan lapsuudesta kun naapureilla oli semmonen koira mikä oli koko ajan sillä lailla kaikkien koirien kimpussa. Siis poikakoirienkin. Veivät sen sitten eläinlääkäriin ja eihän se nyt mikään ihme ollut, että koira todettiin häiriintyneeksi. Se oli pakko lopettaa. Kyllä minä suosittelisin ennemminkin kääntymistä jonkun terapeutin puoleen. Hoitoon hakeutumista.
kyllä siitäkin paranee. Hae hoitoa!