uskomuksista

joo hae roolii muualt pelle hohohoho

Tuo on todellakin ratkaiseva asia eri ihmisten mietteissä abortin sallimisen suhteen.

Minun "sielun" rajani perustuu itse asiassa kahteen erilliseen asiaan. Ensin on se "ihmisoikeudellisen ihmisyyden" alkaminen. Minun mielestäni se on mahdollista siinä vaiheessa, kun sikiöllä on edes teoreettiset mahdollisuudet selvitä nykyajan hoitomenetelmillä kohdun ulkopuolella. Sitä ennen hän kuuluu äitinsä ihmisoikeuden piiriin ja näin ollen hänen päätäntävaltaansa oman ruumiinsa suhteen. Eihän lasta voitaisi silloin hoitaa äidin hyvinvointiin puuttumatta, eikä hänen oikeuksiaan taata äidin oikeuksia polkematta. Siis käytännön pakon ansiosta, minusta asian tulee olla näin. Tähän asti siis naisen kannan mukaisesti hänellä on oikeus abortoida lapsi niin tahtoessaan. Lisäyksenä vielä, että mahdollisimman aikaisin.

Toinen "raja" sielulle on minusta häilyvä, koska miellän sen ihmisen persoonaksi, joka kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan. Sitä ei siis sinällään vielä voi olla vastasyntyneellä juurikaan, vaan se kehittyy hänen maailmankuvansa ja itsetuntemuksensa muotoutuessa.

Minusta siis persoona ja tämä "sielu" on myös ympäristön tuotosta. Tristarkin puhui muistaakseni lähimenneisyydessä tästä aihepiiristä. Eli mielestäni alkio/varhainen sikiö (abortointi-ikäiset) ovat absoluuttiselta arvoltaan muita eläimiä vastaavia. Siis heidän arvonsa on fysiologisesti ja biologisesti täysin sama kuin vaikka simpanssin alkion arvo. Jos kuitenkin alkio on toivottu tai vähintäänkin hänen syntymäänsä odotetaan, sen arvo ei ole enää pelkästään se absoluuttinen arvo, joka sillä biologian mukaan on, vaan siihen tavallaan tulee lisäksi ympäristön arvonnosto, joka pitää sisällään kaiken sen onnellisen odotuksen siitä, mitä se joskus tulee olemaan ja miten sitä ajatuksellisesti hellitään jo paljon ennen kuin sitä edes ulkoapäin välttämättä huomaa. Siis tavallaan vanhemmat "personoivat" lapsen, vaikka hänellä ei olekaan vielä "persoonaa" ja siihen vaadittavia taitoja itsekehittymisen tuloksena.

Jos vanhemmat eivät toivo lapsen syntymää, tätä "personointia" ei tapahdu, jolloin automaattisesti sen alkion/sikiön arvo on biologinen arvo, joka siis oli täsmälleen sama kuin vaikka simpanssin alkion arvo. Minä kun näen muut eläinkunnan edustajat arvoltaan ihmisten kanssa samanarvoisina. Ihmisten kohdalla pätee siis vähän sama kuin eläimilläkin: Oma lemmikkieläin on äärimmäisen tärkeä siitä huolimatta, että surutta syö nautaa ja käyttää nahkatuotteita.

En oikeastaan usko mihinkään irralliseen sieluun. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, jossa psykologinen osa on osittain geenien, mutta suurimmaksi osaksi ympäristön, kulttuurin ja kasvatuksen sanelemaa. Minä en siis puhu sielusta, minä puhun minuudesta, joka käsittää kokonaisuuden. Minusta ei voi irroottaa henkistä minää fyysisestä minästä, vaan ne ovat erottamattomat. Minuus muodostuu pikkuhiljaa sikiön aistien kehittyessä, ja viimeistään siinä vaiheessa kun sikiö alkaa olla tietoinen olemassaolostaan, voisi puhua siitä että se on päässyt sille asteelle, että voidaan puhua "minästä".

peilaavat aika hyvin omiani. Käsitän sillä mitä joissakin uskomusrakenteissa kutsutaan sanalla "sielu" ihmisen minuutta, persoonaa ja olemusta joka tekee hänestä juuri hänet. Vaikka kropan vaihtaisi toiseen, tuntisit silti rakastamasi ihmisen hänen luonteestaan ja minuudestaan, luulen.

Voipi olla takana tuo sielun ajatus, nimenoaman siinä että ihminen on yksilöllinen ja arvokas, mutta minusta se ns. sielu ei ole meillä jo valmiiksi hedelmöityksessä (keskenmenot sielujen tuhlausta? :D) vaan niinkuin sanoitkin hyvin, kehittyy vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Toki tuo vuorovaikutus alkaa jo ennen syntymää, muutamia viikkoja ennen täysiaikaisen raskauden loppumista. Jotkut tykkäävät ajatella että sielu laskeutuu hedelmöitettyyn munasoluun ja saa koko homman toimimaan, että sielun tullessa se elämän rakentaminen vasta alkaa. Minä näen tämän toisinpäin. Että sielu kehittyy valmiin rakennelman ominaisuuksista.

***

Oikeestaan sielu, henki ja elämän energia on sama asia.

Kun ei olla voitu asioita todistaa suuntaan eikä toiseen, ei voi tietää onko tässä keskuudessa joitain rinnakkaismaailmoja, muita ulottuvuuksia joita ei vaan ihmisaistein havaita.

Ohan niissä kuolemanrajakokemuksissa yhteisiä kulttuureista riippumattomia piirteitä, leijuminen ylöspäin, valotunneli, tuttuja 'sieluja' siellä vastassa jne. Tää voi tietysti selittyä sillä pelkällä aivokemialla, ne on aivojen viimesiä tuottamia kuvia ja hyvä/levollinen olo johtuu elimistön omista endorfiineista.
Muuten käypä teoria mut yhtä kohtaa se ei selitä. Siinä vaiheessa ku ne potilaat on ollu kuolleena ja viety elvytyshuoneeseen, niin ne on nähny ittensä/tilanteen sieltä ylhäältä leijuessaan, jälkeenpäin pystyny kuvaileen tarkalleen mitä on tehty, mitä esineitä siellä huoneessa on ollu ym. vaikkei oo ikinä ennen ollu siellä! Mitä se on joka pystyy tajuaan/tarkkaileen ruumiin ulkopuolelta, kaikenhan pitäs olla vaan siellä pään sisällä..?

Aina olen ollut aborttia vastaan, myös silloin kun Jumalaan en uskonut. Aina olen pitänyt äidin kohdussa kasvavaa lasta ihmeenä jo ensimmäisestä hetkestä lähtien. Nykyisin kun tiedän myös Raamatun ajatuksen asiasta, niin mielipiteeni on pysynyt samana. Elämä on jo kohdussa alkanut.

Äidillä on oikeus kehoonsa ja elämäänsä, mutta mielestäni se ei kumoa kehittyvän sikiön oikeuksia elämään. Itse näen vääränä sen, että äiti voi toki päättää omasta elämästään, mutta se, että päätetään kasvavan sikiön elämästä on väärin. Ei kenelläkään ihmisellä saisi olla oikeuksia tehdä ratkaisuja sellaisista asioista. Ja tämä nimenomaan silloin, kun sikiö jo on kohdussa.

Sinulle aloittaja, joka et voi uskoa Jumalaan siksi, että täällä tapahtuu niin paljon pahaa. Tiesitkö, että Jumalalta mikään ei jää näkemättä. Jokainen kyynel, jokainen kärsimys ja tuska on kyllä Jumalan tiedossa. Raamatussa lukee, että näin tulee käymään, mutta ei meidän tarvitse pelätä yhtään mitään.

Sinä et tunne Jumalaa, siksi näet hänet etäisenä, kaukaisena ja vihaisena. Jumala on se, joka uskon antaa sinulle, et sinä itse voi päättää, että alanpa uskomaan tässä nyt Jumalaan. Se ei mene niin. Sinä voit pyytää Jeesusta elämääsi, tulemaan sydämeesi ja Hän kyllä tulee silloin. Näin sinä myös opit tuntemaan Jumalan, eikä sinun tarvitse pelätä. :)

Meni asian vierestä, mutta oli aikaa tässä kirjoitella. Toivottavasti et pahastunut:)