Lainaus keskustelusta, jonka perusteella haluaisin herättää keskustelua:
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/407 6837.shtml
Tutkimusten mukaan leijonanosa (olikohan 85% luokkaa) suomalaisista kannattaa asevelvollisuutta. Jos asevelvollisuus muutettaisiin valikoivaksi, olisi mielenkiintoista nähdä, olisiko ruotuun hyppäämässä vastaavanlainen kansanosa. Kokemukseni on, että palveluksen aikana valtaosa varusmiehistä suhtautuu palvelukseen ainakin jollain tavalla negatiivisesti, mutta sen suoritettuaan heistä tulee järjestelmän kannattajia. Tämä ei kuitenkaan tarpeeksi usein johdu siitä, että he olisivat havainneet järjestelmän mielekkyyden, vaan primitiivireaktiosta "jos minun oli pakko, niin muille samalla mitalla".
Puolustusvoimat pääsee liian helpolla, sillä niin kauan kuin laki määrää nuoret miehet inttiin (vaihtoehtona ainoastaan häpeäpaalu nimeltä siviilipalvelus), ei "tuotteen" sisällöllä ole suuremmin väliä. Kakun kuorruttaa vielä se, että asevelvollisuusjärjestelmän arvostelu on tabu ja poliittinen itsemurha, ja kyseenalaistajat leimataan hipeiksi ja isänmaan vihollisiksi.
Jos siis asevelvollisuuden kannatus on niin järkkymätön kuin mitä Puolustusvoimat väittää, mitä haittaa olisi vapaaehtoisuuten perustuvasta varusmiespalveluksesta? Saataisiin ihmisoikeusjärjestöt pois Suomen kimpusta, kilpi kiillottuisi ja resursseja ei tarvitsisi kohdentaa niihin varusmiehiin, joille palvelus ei selvästikään ole oikea paikka. Kansantalouskin hyötyisi, kun reserviläisten ylituotanto loppuisi ja osa nuorisosta olisi työelämässä vuoden aikaisemmin. Päivärahojakin voitaisiin korottaa, palauttaa kotiutumisraha ja maksaa KAIKKI lomamatkat.
Veikkaanpa, että Puolustusvoimissa tunnetaan varusmiesten todellinen motivaatiotaso sen verran hyvin, että tällaiseen järjestelmään siirtyminen ei järin houkuttele. Jos varusmiehet eivät enää olisikaan palveluksessa pakotettuina, kohdistuisi palveluksen mielekkyyteen aivan toisenlaisia vaatimuksia kuin nyt. Niin kauan kuin komppanian päälliköt kilpailevat siitä, kenen miehillä on vähiten viikonloppuvapaita ja joidenkin kouluttajien jokainen harjoitus alkaa poistumisleikillä, on ehkä maanpuolustuksellisesti hyväkin, että ainoa poistumisreitti on siviilipalvelus.
Vai miten on: jos palvelus olisi vapaaehtoista ja kaikilla varusmiehillä kuukausi aikaa perääntyä (kallista, myönnetään), kuinka suuri prosentti ikäluokasta suorittaisi (nykyisenkaltaisen) palveluksen?
Puolet? En laittaisi rahojani likoon.
Todettakoon vielä, että en ykskantaan vastusta asevelvollisuusjärjestelmää. Se on kuitenkin ihmisoikeudellisesti sen verran vaikea asia, että sen asettaminen arvostelun yläpuolelle on väärin niitä kohtaan, joiden palvelus on vielä edessä.
Matti Tyynysniemi
Reservin alikersantti
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/407 6837.shtml
Tutkimusten mukaan leijonanosa (olikohan 85% luokkaa) suomalaisista kannattaa asevelvollisuutta. Jos asevelvollisuus muutettaisiin valikoivaksi, olisi mielenkiintoista nähdä, olisiko ruotuun hyppäämässä vastaavanlainen kansanosa. Kokemukseni on, että palveluksen aikana valtaosa varusmiehistä suhtautuu palvelukseen ainakin jollain tavalla negatiivisesti, mutta sen suoritettuaan heistä tulee järjestelmän kannattajia. Tämä ei kuitenkaan tarpeeksi usein johdu siitä, että he olisivat havainneet järjestelmän mielekkyyden, vaan primitiivireaktiosta "jos minun oli pakko, niin muille samalla mitalla".
Puolustusvoimat pääsee liian helpolla, sillä niin kauan kuin laki määrää nuoret miehet inttiin (vaihtoehtona ainoastaan häpeäpaalu nimeltä siviilipalvelus), ei "tuotteen" sisällöllä ole suuremmin väliä. Kakun kuorruttaa vielä se, että asevelvollisuusjärjestelmän arvostelu on tabu ja poliittinen itsemurha, ja kyseenalaistajat leimataan hipeiksi ja isänmaan vihollisiksi.
Jos siis asevelvollisuuden kannatus on niin järkkymätön kuin mitä Puolustusvoimat väittää, mitä haittaa olisi vapaaehtoisuuten perustuvasta varusmiespalveluksesta? Saataisiin ihmisoikeusjärjestöt pois Suomen kimpusta, kilpi kiillottuisi ja resursseja ei tarvitsisi kohdentaa niihin varusmiehiin, joille palvelus ei selvästikään ole oikea paikka. Kansantalouskin hyötyisi, kun reserviläisten ylituotanto loppuisi ja osa nuorisosta olisi työelämässä vuoden aikaisemmin. Päivärahojakin voitaisiin korottaa, palauttaa kotiutumisraha ja maksaa KAIKKI lomamatkat.
Veikkaanpa, että Puolustusvoimissa tunnetaan varusmiesten todellinen motivaatiotaso sen verran hyvin, että tällaiseen järjestelmään siirtyminen ei järin houkuttele. Jos varusmiehet eivät enää olisikaan palveluksessa pakotettuina, kohdistuisi palveluksen mielekkyyteen aivan toisenlaisia vaatimuksia kuin nyt. Niin kauan kuin komppanian päälliköt kilpailevat siitä, kenen miehillä on vähiten viikonloppuvapaita ja joidenkin kouluttajien jokainen harjoitus alkaa poistumisleikillä, on ehkä maanpuolustuksellisesti hyväkin, että ainoa poistumisreitti on siviilipalvelus.
Vai miten on: jos palvelus olisi vapaaehtoista ja kaikilla varusmiehillä kuukausi aikaa perääntyä (kallista, myönnetään), kuinka suuri prosentti ikäluokasta suorittaisi (nykyisenkaltaisen) palveluksen?
Puolet? En laittaisi rahojani likoon.
Todettakoon vielä, että en ykskantaan vastusta asevelvollisuusjärjestelmää. Se on kuitenkin ihmisoikeudellisesti sen verran vaikea asia, että sen asettaminen arvostelun yläpuolelle on väärin niitä kohtaan, joiden palvelus on vielä edessä.
Matti Tyynysniemi
Reservin alikersantti
Vastaukset 8
Vanhimmat
Veikkaisin, että tämä johtuu omasta pienuudestamme. Suomen kaltaisella maalla tämä "pakkoarmeija" kuitenkin on jossain mielessä vielä uskottava. Juuri mainitsemasi vapaa-armeija karsisi minunkin veikkauksissa ainakin puolet palvelukseen astuvista ja ensimmäinen kuukauden jälkeen saattaisi häipyä puolet palveluksen valinneista. Toisaalta, intti pelottaa monia sinne menijöitään, joka johtuu jo intin käyneiden "pelottelusta" ja suuri sanaisista väitteistä, joista tuskin mikään pitää paikkaansa.
Tähän isänmaanmaallisuuteen taas vaikuttaa monta asiaa, eikä omien kasvojen menettäminen "hippinä ja epäisänmaallisena" ole ainoa. Monelle myös tulee kotikasvatuksen myötä eräänlainen "pakko" suhtautua myönteisesti asevelvollisuuteen, oli se sitten hyvä juttu tai ei.
Minun mielestä Suomen tilannne maanpuolustuksen kannalta on jossain mielessä yhtenevä Israelin kanssa, jossa asevelvollisia ovat sekä naiset että miehet. Samankaltaisuuksia maiden välillä on se, että molemmat ovat ns. epävarmalla-alueella sijainniltaan. Venäjä tosin on rauhoittunut ja pitkään toiminut rauhanomaisesti, mutta huomisesta ken tietää... Samaten joukkojen uskottavuus toimii Isrealilla ja Suomella jokseenkin samalla tavalla: Pystymme vastaamaan pienten joukkojen hyökkäyksiin tarpeen tullen, taas jos koko Venäjän puolustusvoimat tulisivat vastaan, Suomen armeija olisi heittopussina. Israelilla sama toimii Palestiinan, ja miksi ei Libanonin sissien kanssa, mutta jos koko Lähi-itä hyökkäisi tapahtuisi Ahmadinejadin uhkaus, että Israel ajettaisiin mereen.
Ei tuosta Venäjästä kyllä tiedä. Epätasa-arvoista se tosin on, vain miehet ovat asevelvollisia, jokainen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen. Israelissa molemminpäin.
Selvähän se on, että asevelvollisuus on epätasa-arvoisuuden selvä merkki, mutta laki, joka määrittää asevelvollisuuden on yksinkertaisesti niin vanha, että arvomaailma oli erittäin patriarkkaalinen. Mies siis oli se, jonka tehtävä on puolustaa maata ja perhettä, kun taas nainen huolehtii kodista ja kasvattaa lapset.
Venäjä esimerkki taas on vain esimerkki, mutta se nousee lähihistorian takia esille lähes tulkoon aina.
70-luvulla kun ainakin 4 arabimaata hyökkäsi Israeliin, moninkertaisella mies ja kalustomäärällä?
Tais tulla aika pahasti turpaan?
Mitkä maat oli Egyptin lisäksi, voiko joku kertoa.
En muista tähän hätään mitkä ne oli.
jeesbox, Israelilla oli USA apuna, kai sitä natoa sitten kannattaa harkita :D
Israelilla on tuo isovelin antama suoja. Jos Yhdysvallat suhtautuisi yhtään penseämmin Israelin toimiin ja peruisi rahallista ja materiaalista tukeaan, häviäisi Israelin valtio maailmankartalta. Ehkä hitaasti, ehkä nopeasti mutta eritoten varmasti. Näin veikkaisin.
Suomen nato-jäsenyyttä en pitäisi ratkaisuna, sanoisin ennemmin, että siinä lähdettäisiin sutta pakoon ja mikähän sananlaskun mukaan tulee vastaan. Sen sijaan olen sitä mieltä, että EU:n kaatuneessa perustuslakiesityksessä määritetty EU-armeija olisi toimiva vaihtoehto ja erittäin turvallinen Suomen kannalta.
Onneksi tuo perustuslakiyritys romahti ja yhteinen puolustus sen mukana (eri asia kuin yhteinen armeija).
Minä en luottaisi EUn tukeen tosipaikan tullen. Ei tarvitse kuin katsoa kahden euron kolikkoa : siinä on kartta Unionin kannalta merkittävistä alueista.
Ja mikä tahansa yhtä syvä liitto kuin EU antaa tulla nokkimaan omalle alueelle, ilman mitään vastatoimia?