Niistä monista islamiin liittyvistä puolista, jotka ei-muslimit ovat ymmärtäneet väärin, ovat yleisimmin ilmeneviä tietämättömyys, ennakkoluulot ja väärinkäsitykset naisten kohtelusta islamissa. Useat Koraanin jakeet tekevät selväksi, että mies ja nainen ovat samanarvoisia Jumalan edessä. Islamin mukaan ainoa asia, jossa ihmiset eroavat toisistaan Jumalan mukaan, on heidän tietoisuutensa Hänestä. Tästä huolimatta monet hämmästyvät kuullessaan sen tosiasian, että islamin laki takasi naisille sellaisia oikeuksia jo yli 1400 vuotta sitten, jotka eurooppalainen ja amerikkalainen nainen vasta äskettäin ovat saavuttaneet. Esimerkiksi, islam vahvistaa naisen olevan tasavertainen miehen kanssa lain edessä, ja myös puhtaasti henkisesti. Islamin laki takaa myös naiselle oikeuden omaisuuteen, oikeuden toimia yrittäjänä tai johtaa yritystä ja saman palkan samasta työstä.
Naisella on täysi päätäntävalta omaisuutensa suhteen, häntä ei voida naittaa vastoin omaa tahtoaan ja hänellä on oikeus pitää sukunimensä avioliiton solmittuaan. Tietenkin naiset voivat myös periä omaisuutta ja saada avioliittonsa purettua laiminlyönnin tai huonon kohtelun perusteella. Islam ei pidä naista luonnostaan "pahana viettelijättärenä" eikä koskaan syyttäisi naista jostakin "perisynnistä" tai vastaavasta. Naiset osallistuvat kaikkiin samoihin palvontamuotoihin kuin miehetkin. Ne oikeudet, jotka islam antoi naisille 1400 vuotta sitten, olivat tosiaankin tuntemattomia länsimaissa aina 1900-luvulle asti. Esimerkiksi noin viisikymmentä vuotta sitten Amerikassa ja Englannissa laki ei sallinut naisen ostaa taloa tai autoa ilman miehensä tai isänsä myötävaikutusta ja allekirjoitusta sopimuksessa! Islam kunnioittaa suuresti naista ja hänen rooliaan yhteiskunnassa.
Mainittakoon, että profeetta Muhammedin (SAAS) tehtävä teki lopun joukolle kammottavia naisiin kohdistuvia käytäntöjä sen ajan yhteiskunnassa. Juuri Koraani kielsi arabien tavan surmata vastasyntyneitä tyttäriään. Islam asetti myös rajat arabien rajoittamattomalle moniavioisuudelle tuona aikana, ja monia lakeja saatettiin voimaan suojelemaan naisen hyvinvointia. Tänään monet nk. uudistuksista naisten eduksi ovat syntyneet siitä, että länsimaailma on hylännyt uskonnon ja valinnut maallistumisen. Jopa ne länsimaalaiset, jotka katsovat noudattavansa niin sanottuja "juutalais-kristillisiä perinteitä", seuraavat itse asiassa länsimaisen liberalismin tuomia arvostuksia.
Jos naisella tämän päivän muslimimaailmassa ei ole hänelle kuuluvia oikeuksia, se ei johdu siitä, ettei islam olisi suonut niitä hänelle. Ongelma on siinä, että monin paikoin vieraat traditiot ovat jättäneet varjoonsa sen, mitä islam todella opettaa, johtuen joko tietämättömyydestä tai siirtomaavallan vaikutuksesta.
Naisella on täysi päätäntävalta omaisuutensa suhteen, häntä ei voida naittaa vastoin omaa tahtoaan ja hänellä on oikeus pitää sukunimensä avioliiton solmittuaan. Tietenkin naiset voivat myös periä omaisuutta ja saada avioliittonsa purettua laiminlyönnin tai huonon kohtelun perusteella. Islam ei pidä naista luonnostaan "pahana viettelijättärenä" eikä koskaan syyttäisi naista jostakin "perisynnistä" tai vastaavasta. Naiset osallistuvat kaikkiin samoihin palvontamuotoihin kuin miehetkin. Ne oikeudet, jotka islam antoi naisille 1400 vuotta sitten, olivat tosiaankin tuntemattomia länsimaissa aina 1900-luvulle asti. Esimerkiksi noin viisikymmentä vuotta sitten Amerikassa ja Englannissa laki ei sallinut naisen ostaa taloa tai autoa ilman miehensä tai isänsä myötävaikutusta ja allekirjoitusta sopimuksessa! Islam kunnioittaa suuresti naista ja hänen rooliaan yhteiskunnassa.
Mainittakoon, että profeetta Muhammedin (SAAS) tehtävä teki lopun joukolle kammottavia naisiin kohdistuvia käytäntöjä sen ajan yhteiskunnassa. Juuri Koraani kielsi arabien tavan surmata vastasyntyneitä tyttäriään. Islam asetti myös rajat arabien rajoittamattomalle moniavioisuudelle tuona aikana, ja monia lakeja saatettiin voimaan suojelemaan naisen hyvinvointia. Tänään monet nk. uudistuksista naisten eduksi ovat syntyneet siitä, että länsimaailma on hylännyt uskonnon ja valinnut maallistumisen. Jopa ne länsimaalaiset, jotka katsovat noudattavansa niin sanottuja "juutalais-kristillisiä perinteitä", seuraavat itse asiassa länsimaisen liberalismin tuomia arvostuksia.
Jos naisella tämän päivän muslimimaailmassa ei ole hänelle kuuluvia oikeuksia, se ei johdu siitä, ettei islam olisi suonut niitä hänelle. Ongelma on siinä, että monin paikoin vieraat traditiot ovat jättäneet varjoonsa sen, mitä islam todella opettaa, johtuen joko tietämättömyydestä tai siirtomaavallan vaikutuksesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vahva nainen
Roomalaiset kirjailijat "todistavat", että roomalainen nainen ei suinkaan ollut yhteisössään toissijainen. Roomattaren tiedetään olleen poliittisesti ja sosiaalisesti vahva. Heidän "emansipaationsa" tukipilarit olivat roomalainen avioliittolainsäädäntö, suhteellisen tasaveroinen perintöoikeus, vapaa testamenttioikeus, myötäjäiskäytäntö ja avioerojen helppous. Roomalaiset naiset perivät, testamenttasivat, kontrolloivat myötäjäisiään, vapauttivat orjiaan, myivät ja ostivat maata ja tekivät testamentteja.
Holhoussysteemi muuttui Roomassa vähitellen naisen omistusoikeutta turvaavaksi. Nainen saattoi vaihtaa "tottelematonta" holhoojaa. Tunnemme Ciceron vaimon omistukset ja liiketoimet, mutta emme hänen holhoojansa nimeä.
Uusi taloushistorian tutkimus on korostanut roomalaisten vaikuttajien taloudellista intressiä, kun taas varhemmin heidän ymmärrettiin olleen vain maanomistajia ja sen ohella poliittisia henkilöitä. Kirjailija Plinius Nuorempi kirjoitti, että hän ei luopuisi maasta, jonka hän on saanut äidiltään tai isältään perinnöksi.
Toisaalta meillä on mm. lakiteksteissä kohtia, jotka kertovat päinvastaisesta suhtautumisesta maahan. Onkin kysyttävä oliko maanomistuksen arvostuksessa sukupuolten välillä eroja. Yläluokka saattoi harjoittaa taloudellista toimintaa erilaisten järjestelyjen avulla.
Roomalainen varakas nainen oli keisariajalla omaisuutensa täysivaltainen haltija ja oli varallisuutensa hoidossa aktiivinen. Toistaiseksi on kirjoittamatta roomalaisen avioliitto- ja perintö- oikeussäännösten ekonomiset vaikutukset. Naisillakin on tässä tärkeä osuus.
Naiset yrittäjinä
Suomen Rooman -instituutissa tehtävä tutkimus kohdistuu tällä hetkellä naisen taloudellisiin mahdollisuuksiin antiikin Roomassa. Työryhmä hyödyntää väitöskirjani naismaanomistajien elämänkertoja ja painottaa heidän osuuttaan ei vain perheidensä maanomistajina vaan myös aktiivisina yrittäjinä. Myös kootusta tiilileimamateriaalista luodaan uusi synteesi nimenomaisesti naisten osallisuudesta yrittämiseen sen kaikilla tasoilla.
Tiilileimoissa naisia esiintyy niin maanomistajina eli dominuksina kuin officinatoreina ja negotiatoreina. Voidaan ajatella, että kun maataloustuotanto joutuu keisariajan alussa kriisiin, niin aktiiviset tiilimaanomistajat - siis myös naiset - ymmärtävät tiilituotannon merkittävyyden omaisuuden kartuttajana ja näin ollen he olivat aikaansa edellä ja investoivat omaisuuttaan mahdollisimman tuottavasti.
Tutkittavaa riittää myös siinä, miten vaimon ja miehen omaisuuksien erillisyys toteutuu investoinneissa ja yrittäjyydessä. Rooman laki määräsi, ettei aviomiehellä ollut oikeutta hoitaa vaimon omaisuutta Italiassa ilman vaimon suostumusta eikä kiinnittää sitä edes hänen luvallaan. Avioliitto oli roomalaisen lain mukaan yksityinen asia, joten julkiseen lähdeaineistoon siitä on saatu vain vähäisiä mainintoja.
Roomalaista perhehistorian tutkimusta on vaivannut liian legalistinen suhtautuminen perheeseen. Vaimo oli osa perhettä, koska ns. manus-avioliitto oli jäänyt pois käytännöstä jo tasavallan aikana. Roomalainen pietas-käsite kuvaa roomalaista perhettä enemmän kuin potestas eli valta.
Pietas ei ollut vain tottelevaisuutta vaan myös keskeisesti kiintymystä. Pietas kosketti isää, äitiä ja lapsia eli perheyhteyttä. Perhe ja talo, domus, on sosiaalisen identiteetin ja velvollisuuden keskus. Talo symboloi Rooman poliittista valtaa ja sosiaalista prestiisiä. Hyvä pater familias eli isä kartutti perheen omaisuutta seuravalle polvelle.
Roomassa avioliitot olivat tärkeitä. Sukujen verkostot johtivat Roomaa. Äidin ja vaimon suvuilla oli merkitystä yhteyksien ja varallisuuden tuojana. Varallisuus tuo aina mukanaan vaikutusvaltaa, mikä ei ulotu vain yksityisyyteen vaan myös julkisuuteen. Näin varsinkin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa, missä yksityisillä lahjoittajilla oli keskeinen asema sosiaalisen arvostuksen antajana.
Naisten vaikutusvallan voi arvella päässeen paremmin näkyviin paikallisella tasolla ja pienissä kaupungeissa. Naisten vaikutusvalta ilmeni kirjailijoiden sanonnassa "johtavat naiset ja miehet".
Lasten keskeisyys perimyksessä tukee ydinperheen oleellisuutta roomalaisessa yhteiskunnassa. Samoin äidin omaisuuden periytyminen lapsille osoittaa, että äidin ja lapsen välinen taloudellinen vastuu on suurempi kuin lakitekstit antavat ymmärtää. Naiset olivat keskeisiä roomalaisessa perheessä. Naisilla oli tiiviit yhteydet omaan sukuun, tytär ja poika olivat roomalaisessa yläluokan perheessä suhteellisen samanarvoisia ja äidin puoleista sukua arvostettiin. Perheenjäsenten kesken on vallinnut oletettua voimakkaampia riippuvuussuhteita.
Roomalainen laki sanoo, että mater semper certa est eli äidin verisukulaisuus oli taatumpaa. Suku-uskollisille roomalaisille tämä oli tunnusomaista. Isyyden epävarmuus aiheutti runsaasti adoptioita, mikä usein merkitsi lähisukulaisten ottamista ottolapseksi.
Laki suojeli lapsia
Orpo lapsi oli Roomassa yleisempi kuin isänvallan alainen roomalainen aikuinen. Kolmasosa lapsista menetti isänsä ennen puberteettia ja toinen kolmasosa ennen 25. vuottaan. Suuren osan Rooman omaisuudesta omistivat lapset ja heitä ohjasivat heidän holhoojansa, jotka toimivat konservatiivisesti lasten omaisuuden suhteen eivätkä tähdänneet maksimiprofitteihin. Vielä on kuitenkin tutkimatta, mitkä olivat tämän ilmiön taloudelliset vaikutukset.
Rooman laki yritti suojella lapsia äiti- ja isäpuolilta. Roomassa toiset ja kolmannet avioliitot olivat yleisiä. Suuren kuolleisuuden vuoksi myös usein määrättiin perinnön varahenkilö. Ydinperheen jäsenet olivat testamenteissa ehdottomasti tärkeimmät. Niissä mainitaan vähän kaukaisia sukulaisia, mutta paljon ystäviä.
Naiset hallitsivat omaisuuttaan
Rooman yläluokassa on eräs tärkeä piirre, joka jatkuu eurooppalaisessa kulttuurissa: omaisuutta ei tullut jakaa ennen kuolemaa. Testamentin merkitystä roomalaisessa yhteiskunnassa ei voi yliarvioida. Sen sisältö ei ole vain omaisuutta, vaan myös ideologiaa ja tunnetta. Niissä ei ole näkyvissä mieslinjaisuuden korostusta.
Roomassa myötäjäiset eivät olleet primääristi tytön osuus perinnöstä, vaan ne olivat osa ylläpitoa. Tytöt saivat osuutensa "muusta" perinnöstä. Tyttäret perivät enemmän perintönä kuin myötäjäisinä. Myötäjäiset olivat siis elatusrahaa ja pieniä kuten aina yhteisöissä, joissa avioerot ovat yleisiä. Niillä ei ollut suurta strategista merkitystä finansseissa - ei niiden kasvussa eikä niiden häviössä.
Roomalaisessa laissa oli myös määräys lahjakiellosta aviopuolisoiden kesken. Kun puolisoilla oli omat omaisuutensa, on kiinnostavaa tutkia myös miten hoidettiin yhteiset menot, talo, siivous, palvelijat, vaatteet jne. Cicero pyytää, että puoliso Terentia osallistuisi myös Marcus-pojan opintokustannuksiin Ateenassa.
Naiset kontrolloivat omaisuuttaan, olivat keskeisiä henkilöitä perheessä, joka Roomassa oli pääsääntöisesti pieni ydinperhe ja siinä naisilla oli huomattava itsenäisyys. Antiikin sosiologia on sekä tapaa että lakia. Vapaa testamenttioikeus toimi naisten itsellisyyden puolesta. Se salli myös testamentin tekijän ottaa huomion yksilöllisiä tarpeita.
http://yliopistolehti.helsinki.fi/yl15art.htm