Tähtitiede

valo ja liike kirjoitti:

Aina kun kuvailen länsimaisille ihmisille Koraanissa olevia tähtitieteellisiä yksityiskohtia, joku vastaa, ettei niissä ole mitään erikoista ottaen huomioon että, arabit tekivät tähtitieteen tärkeimmät löydöt paljon ennen eurooppalaisia. Tämä on itseasiassa tavattoman virheellinen käsitys ja seurausta historian tietämättömyydestä. Ensiksikin, tiede kehittyi arabialaisissa maissa huomattavasti Koraanin ilmoituksen jälkeen, toiseksi, islamilaisen kulttuurin huippuvaiheen aikana vallinnut tietämys ei olisi antanut ihmisille mahdollisuuksia kirjoittaa taivaista sen kaltaisia väittämiä kuin Koraanissa on. Tämä aihe on jälleen niin laaja, että voin tarjota siitä vain yleiskatsauksen.

Kun Raamattu puhuu auringosta ja kuusta kahtena erikoisena valaisevana taivaankappaleena, niin Koraani tekee eron niiden välille käyttämällä eri nimityksiä: valo (nur), kun on kyse kuusta ja soihtu (siraj), kun on kyse auringosta. Ensimmäinen on eloton kappale, joka heijastaa valoa, toinen pysyvä palamisen tilassa oleva taivan muodostuma, valon ja lämmön lähde.

Sanaa "tähti" (najm) täydentää toinen kuvaava sana, joka ilmaisee, että tähti palaa ja kuu sen valon tunkeutuessa yön varjoen läpi: tämä sana on thaqib.

Koraanissa kawbab näyttää ehdottomasti tarkoittavan planeettoja, jotka ovat taivaan muodostumia ja heijastavat valoa eivätkä tuota sitä kuten aurinko.


Nykyään tiedetään, kuinka taivaan rakennelmaa tasapainottavat tähtien määrätyt asemat ja vetovoiman vuorovaikutus, jotka liittyvät niiden massaan ja oman liikkeen nopeuteen. Mutta eikö tämä ole sitä, mitä Koraani kuvaa mainitessaan tämän taivaan rakennelman tasapainon perustan suurassa Al-Anbiya`jae 33 ilmaisuin, jotka on ymmärretty vasta meidän omana aikanamme.

"Ja juuri Hän on luonut yön ja päivän sekä auringon ja kuun, kaikki kulkevat radallaan oman liikkeensä mukaisesti. "
(Koraani 21:33)


Tätä liikettä ilmaiseva arabiankielinen verbi sabaha (tekstissä yasbahun): se pitää sisällään ajatuksen minkä tahansa liikkuvan kappaleen liikkeestä, oli se sitten ihmisen liikkumista omin jaloin tai vaikka uimalla. Taivaankappaleen kyseessä ollessa täytyy kääntää sana sen alkuperäisessä merkityksessä eli "kulkea oman liikkeensä mukaisesti".

Päivän ja yön peräkkäisyyden kuvaus voisi itsessään olla melko mielenkiinnoton, elleivät Koraanin ilmaisut olisi tänä päivänä hyvin merkittäviä. Koraani käyttää verbiä kawwara suurassa Al-Zumar (39:5) kuvaamaan tapaa, jolla yö "käärii" ja "kiertää" itsensä päivän ympäri ja päivän yön ympäri, aivan kuten, verbin alkuperäisessä merkityksessä, turbaani kääritään pään ympäri. Tämä on täysin perusteltu vertaus. Kuitenkin silloin kun Koraani ilmoitettiin, tarvittavat tähtitieteelliset tiedot sen tekemiseen olivat tuntemattomia.


Taivaiden kehittymistä ja käsitettä auringon vakiintuneesta paikasta kuvataan myös. Ne ovat sovussa nykyaikaisten yksityiskohtaisten käsitysten kanssa. Koraani näyttää myös viittaavan maailmankaikkeuden laajenemiseen.

Koraanissa on myös avaruuden valloituksesta, johon on ryhdytty huomattavan teknologisen edistyksen ansiosta ja joka on johtanut ihmisen matkaan kuuhun. Tämä varmasti putkahtaa mieleemme lukiessamme suuraa Al-Rahman.

"Te jinnien ja ihmisten joukko, jos voitte tunkeutua taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle, niin tunkeutukaa! Te ette voi tunkeutua ilman voimaa. "
(Koraani 55:33)

Tämä voima tulee Kaikkivaltiaalta, ja koko suuran aihe on kutsu tunnustaa Jumalan (swt) hyväntahtoisuus ihmistä kohtaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä