Mulla raskausviikot 38 1. Kävin neuvolassa eilen ja terveyden hoitaja sanoi että sulla taitaa olla synnytys lähellä. Näkee kuulemma jo kasvoista ja silmistä. Nyt pari päivää oon ollu aamuisin tosi väsyny ja huonovointinen, vaikka olisin nukkunut yöni hyvin. Vauva on kuulema laskeutunut ja se kyllä tuntuu kävellessäkin. Supistuksia en hirveesti oo kyl tuntenu.
La on siis 22.3 mutta th epäili että synnytys vois hyvin alkaa jo ens viikon alussa. Antoi ajankin jo maanantaille neuvolaan, koska epäili että torstaina (normaali neuvolapäivä) oon jo sairaalassa.
Mitä mieltä te ootte voiko terveydenhoitaja pystyä ennustamaan noin ulkoisesta olemuksesta että synnytys on lähellä? Olishan se kiva uskoa että vauva syntyis jo ensviikolla, mutta toisaalta jos ei synnykkään niin sitten on viel tuskasempaa tää odotus.
Onko muuten kokemuksia siitä onko ns. ylienergisyyden tilalla ollutkin väsymystä ja huonovointisuutta just ennen synnytystä?
La on siis 22.3 mutta th epäili että synnytys vois hyvin alkaa jo ens viikon alussa. Antoi ajankin jo maanantaille neuvolaan, koska epäili että torstaina (normaali neuvolapäivä) oon jo sairaalassa.
Mitä mieltä te ootte voiko terveydenhoitaja pystyä ennustamaan noin ulkoisesta olemuksesta että synnytys on lähellä? Olishan se kiva uskoa että vauva syntyis jo ensviikolla, mutta toisaalta jos ei synnykkään niin sitten on viel tuskasempaa tää odotus.
Onko muuten kokemuksia siitä onko ns. ylienergisyyden tilalla ollutkin väsymystä ja huonovointisuutta just ennen synnytystä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ainakaan pätenyt esikoisen kanssa. Neuvolassa sanoi viimeisen kolmen viikon aikana antaessa uutta aikaa, että tuskin kyllä tulet sitten, kun olet jo synnyttänyt siihen mennessä. Tätä siis hokivat viikolta 36 asti, poika syntyi "vasta" 39 3. Ja viikolla 35 4 lääkäri sanoi että syntyy viikon sisällä... niinpä niin.
Nyt sama homma, viikkoja nyt 37 6. Lääkärit ja neuvolantädit on hokenu viikolta 32 asti että syntyy mikä päivä tahansa...joopa joo! Alkaa käymään pitkäksi odotus jos ottaa ihan tosissaan nuo.. hermot vaan menee.
Olen jo nyt viikolla 40 6 ja ei ole tuntemuksia ollut että lähtö olisi lähellä, vaikka toisin neuvolatäti sanoi jo viikolla 37.
maanantaina joudun yliaikaiskontrolliin ja luultavammin käynistettäväksi..joten ei ollut kokenut kätilö oikeassa.
Jos terkkari ei sisätutkimusta tehnyt, nii en pahemmin luottaisi tuohon, ikävä kyllä.
Meillä oli synnytystapaultra kun viikkoja oli 37 4. Tämä ultraaja on ollut työssään jo yli 20 vuotta ja silloin kun paikkakunnallamme vielä synnytysosasto toimi, niin hän oli sielläkin kätilönä. Nyt vuosituhannen vaihteessa kun osasto siirtyi (vähäisen käytön takia ja jos halusit jotain epiduraalia yms piti synnyttää ns virka-aikaan) Hämeenlinnaan, niin kaikki muu toiminta jäi kuitenkin tänne. Hän siis sanoi minulle ja avomiehelleni tehtyään sisätutkimuksen, että eipä ole pitkään aikaan näin kypsää tilannetta nähnyt, kaulaa ei ollut enää ollenkaan ja olin väljästi sormelle auki. Minut määrättiin vuodelepoon, että pysyisi edes viikonkin vielä mahassa. Minut oli jo aikaisemmin (33 3) määrätty siivouskieltoon ja sairaslomalle kipeiden supistusten takia, jotka olivat ilmeisesti valmistelevia.
No, joka tapauksessa, seuraavan päivän vietin sohvalla makoillen ja katselin telkkaria ja monta leffaa. Koko päivän oli tosi virkku ja mahtava olo, ei ees harjoitussuppareita, viikkoja oli siis kasassa 37 5. Siinä sitten mies tuli kotiin ja syötiin. Illalla katsoimme puoli huolimattomasti salkkareita ja mietimme että saisi nyt hetken olla vielä mahassa, että kaikki vain menisi hyvin. Taisimme keskustella parhaasta ajoreitistäkin hämeenlinnaan (lähes 60 km matkaa). Sitten salkkarit loppuivat ja nousin sohvalla istumaan mennäkseni katsomaan koska seuraava neuvola on. Sitten kuuluikin hehkulampun poksahdusta muistuttava kovaääninen POKS (avomiehenikin kuuli sen) ja vatsaa vihlaisi. Ehdin juuri ja juuri vessaan kun lapsivedet lorahti. Mieheni lähti siitä sitten tankkaamaan ja ostamaan itselleen eväitä mahdollisen pitkän synnytyksen varalle, minä taas menin suihkuun huuhtelemaan jalkani ja mahaani lämpöisellä vedellä, sillä supistuksia tuli samantien 2 kpl 5 minuutissa. Ja ne olivat kipeitä! Pakkasin loput hygieniatavarat sairaalakassiini ja sujautin pistokkaat jalkaani, ainoat, joita laittaessa ei tarvinnut kumartua! :) Matkalla soitimme lähisuvulle, että nyt sitä mentiin. Tosin ihan ensimmäinen joka sai tietää niin oli mieheni pomo, että mies ei tule töihin huomenna... :)
No, 4,5 h synnytys sitten kesti, kohdukaulan puudutukset eivät toimineet ja ilokaasu sai olon huonoksi, epiduraalia ei ehditty antamaan. Ponnistus kesti hiukan yli tunnin, supistukset kun menettivät tehoaan loppua kohti ja niihin laitettiin lisää potkua oksitosiinilla, jota sain tipan kautta. Kello oli sitten 00.31 ja päivä 26.10.2006 kun poikamme syntyi 15 päivää etuajassa. Mittoja hällä oli 48 cm ja 2 935 g.
Että tuo sisätutkimukseen perustuva ennuste ainakin piti paikkaansa ja vaikka meitä oltiin "varoitettu", en kuitenkaan suunnitellut ihan silloin vielä lähteväni synnyttämään... :)
Mutta kyllä hän sieltä sitten syntyy kun on syntyäkseen. Jotkut vain näkevät näitä asioita ihmisistä päältä päin. Kuten työkaverini kysyi olenko raskaana, vaikken edes itse sitä vielä ollut ajatellutkaan ja oikeassa oli! Jotenkin kuulemma säteilin siihen malliin... :)
Onnea koitokseen!
jo 36 viikolla, että syntyisi akasemmin, siis jo ennen 38 viikkoa. Vauva oli silloin jo laskeutunut ihan alas asti jne. No nutpä kuiteski on menossa jo viikko 40 ja eipä oo vauvaa näkyny...
Moi! Minulla laskettu aika ensi keskiviikkona eli 14.3. Vauva ei ole kunnolla laskeutunut, mutta ei kuulema kaikilla välttämättä edes laskeudu. Olen ollut jo monta viikkoa todella väsynyt, vaikka olisin nukkunut yöt ja otan tirsat päivälläkin. Supisteluja ollut monta kuukautta siis kohtu kovettuu ja saa ähkää ja puhkia. Yöt olleet välillä yhtä tuskaa, kun liitoskivut vaivaa ja ei meinaa päästä ylös sängystä. Luulin, että vauva syntyy varmasti ennen aikojaan mut eipä ole kiirettä pitänyt kaikista vaivoista huolimatta. Jännityksellä täällä odottelen josko pääsis lähtee ja vois alkaa elää normaalia elämää ilman isoa mahaa. Kyllä tämä loppuaika käy jo työstä ja kun ei todellakaan meinaa jaksaa mitään. Mut onneksi lopussa aina kiitos seisoo, voimia sinunkin odotukseen.
Joo oikeessa taisitte olla. Nyt siis la aika tänään ja th lupasi varmaksi että syntyy ennen laskettua aikaa. Eilen sitten jouduin äitipolilla käymään erikoisen vuodon vuoksi, tarkistivat ettei lapsivesi tihku pikkuhiljaa. Kaikki oli hyvin, mutta kätilö sanoi ettei paikat ole vielä auenneet yhtään. Olin vähän ihmeissäni koska harjoitus suppareita on kuitenkin ollut ihan kiitettävästi nyt viimeaikoina. No onneksi olen koko ajan ajattellut että vauva tulee kun on valmis. Onhan tässä jo monta kuukautta odoteltu että kai se pari viikkoakin vielä menee. toivottavasti ei kuitenkaan käynnistykseen mene. olen kuullut että olis kivuliaampi kun normaali synnytys.