Minulla on ollut jo vuoden kamala olo.Käyn töissä, mikä aiheuttaa minulle todella pahaa oloa.Minä pelkään sosiaalisia tilanteita ja yleensäkkin ihmisiä.Koko ajan tilanteeni on vain pahentunut ja nyt olen jo niin väsynyt ikuiseen ahdistukseeni, että en ole jaksanut viikkoihin nauraa, tai hymyillä.Päätä särkee ja stressi painaa.En tunne enään mitään hyvää, enkä välitä vaikka kuolisin.En saa mitään aikaiseksi ja makaan sängyssä ahdistuneena.Tuntuu, etten kykene enään mihinkään.Olen pilannut itseni täysin ja haluaisin kadota näkymättömänä muiden silmistä.Minulla ei ole ketään läheistä ihmistä,joka hyväksyisi minut ja ymmärtäisi.Olen käynyt lääkärin luona ja sain Cipralexia, mutta sekään ei tunnu auttavan.Olen aivan loukussa, enkä tiedä ulos pääsyä.Muistelen hyviä menneitä aikoja nuoruudestani ja nyt tuntuu siltä, etten saa takaisin sitä hyvää mieltä, mikä minulla oli ennen.Olen miettinyt vakavasti laitokseen lähtemistä, mutta en tiedä onko se hyvä ratkaisu.Auttakaa minua, sillä en tiedä mitä tehdä!Olen jo kuin kuollut, joka silti elää.
Eksyksissä
sairas
4390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsesi kuntoon.Sairaalassa on helpoin kokeilla sopivaa lääkitystäkin,ja saat levätä,ja selvitellä asioitasi hoitohenkilökunnan kanssa,Sinulle voimia toivon,saat apua,kun haet
Ei ole pitkä aika kun itse olin samassa jamassa. Olen onneksi saanut hoitoa ja nyt olen jo aika vahvoilla, olo on ajoittain jopa parempi kuin ennen masennukseen, tai mikä ikinä minua nyt vaivaakaan, sairastumista. Joku puoli vuotta sitten pelkästään torin poikki käveleminen tai kaupassa käyminen oli lähes mahdotonta, ja nyt olenkin hupsista keikkaa eräässä teatteriporukassa mukana. Sairaalassakin kävin kuukauden jakson ja se teki todella hyvää. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan mitä löytyy. Toivoa kyllä on :) Minulla taitaa vielä olla sama lääke, vähän eri nimellä vain. 20mg aamuisin.
hankkia edes jonkinlainen "henkireikä". ei se vielä elämästä "hyvää" tee mutta se auttaa.
kun elämässä käy ihan pohjalla niin kun edes jostain saa kiinni mikä pitäs pystyssä niin sellasta asiaa oppii arvostamaan. nykyaikaan ihmiset kuvittelee että elämä pitää elää täysillä ja nauttia joka hetkestä. eihän ne pahoja asioita ole. mutta elämässä minun mielestä on kyse enemmän selviytymisestä. tämä hyvinvointi on tehnyt sen että me kuvitellaan että elämä olis yhtä juhlaa. positiivista asennetta jne. ikäväähän tämä elämä on. mutta tosiasia on se että se on itestä kiinni miten paljon huonompaan suuntaan lasket asiat menemään. aina voi asiat mennä vielä huonompaan suuntaan kuin ne on nyt. ne on ihan pieniä elämän perusasioita mitkä on ne tärkeimmät asiat elämässä, esim. ihan terveenä pysymminen. moniko nykyjään tajuu arvostaa noita perusasioita? eihän niitä ymmärretä. elämän kun pitäs olla jotain elämystä vaan kokoajan. kun ihmiset elää ja ovat keskuudessaan ja auttavat toisiaan niin eihän sitä enempää tarvii. nykyaikana maailmassa arvojärjestykset elämässä on ihan viturallaan.
mutta koita nyt pärjäillä.
aloittajalle