Onko kukaan saanut kohtausta pyöräillessä "huomaamattaan" eli niin, että olisi ajellut paikasta A paikkaan B ilman mitään muistikuvia? Olin menossa kaverille ja muistan ajatelleeni juuri, että tuosta seuraavasta risteyksestä pitää kääntyä, mutta seuraavassa hetkessä huomasinkin olevani jo aivan muualla eikä mulla ollut mitään käsitystä miten sinne jouduin. Kesti myös hetken ennen kuin tajusin missä olin, ja vaikka ympäristön pitäisi olla mulle sinänsä ihan tuttua, kaikki rakennukset näytti ihan oudoilta. Muuten oli ihan hyvä olo eikä ollenkaan pökkyräinen niin kuin yleensä tapaa olla pienenkin kohtauksen jälkeen.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mulle ei ole ikinä aikaisemmin käynyt näin. Kotona olen kyllä miehen mukaan vaellellut itseni tietämättä. Mietinkin, voisiko olla, että olin vaan tosi syvällä ajatuksissani ja pyöräilin minne sattuu... mutta vähän epäilyttää että näin ei kuitenkaan tainnut olla.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mulle ei ole ikinä aikaisemmin käynyt näin. Kotona olen kyllä miehen mukaan vaellellut itseni tietämättä. Mietinkin, voisiko olla, että olin vaan tosi syvällä ajatuksissani ja pyöräilin minne sattuu... mutta vähän epäilyttää että näin ei kuitenkaan tainnut olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eihän elämässä olisi jännitystä ilman pyöräilyä/joka viikkoisia kohtauksia.Usein eksyn matkan varrelta.Olen aivan väärällä puolella kaupunkia missä pitäisi olla,mies saa etsiä minua kun kuvailen "täällä on harmaita korkeita kerrostaloja kolme vierekkäin".Mies on jo mestari kaupunkin tuntiana talon värin ja korkeuden perusteella. Punaisiakin päin mennään, paikkattavana on pitänyt joskun käydä mutta pyörästä en luovu!
mut enne pyöräilin ja samat tapahtumat kertautu 10 kertaa,joo ajantaju oli pois,mut siitä on jo 19 vuotta
pyörityksessä ollut =(
Onneksi et ole itseäsi satuttanut.
Olen itse saattanut kävellä minne sattuu,
mutta nämä ovat sattuneet kohtauksen
jälkitilassa.
Päämärätöntä kävelyä ja etsintää kunnes
olen tullut paremmin tajuihini ja
huomannut olevani ihan toisessa lähiössä
kuin pitäisi olla.
Laita nämäkin ylös kohtauskalenteriisi
ja tee muistiinpanoja näistä neurologia
varten.
Turvallista pyöräilyä jos vielä aiot jatkaa.
...vaikka mielelläni tekosyitä keksinkin kun en ole oikein päässyt kunnolla ns.kielto-hyväksymisvaiheen yli, kun sen verran uusi asia tämä epilepsia itselleni vielä on.
Pitäisiköhän ostaa pyöräilykypärä...ja karttaa voisi kai pitää mukana :) Tosin en tiedä löytäisinkö itseäni kartaltakaan kohtauksen jälkeen. Pyöräilyä en aio lopettaa!!
kypärän hankkimista.Tämän päivän pyöräilykypätkään ei ole niin rumia, kun ne 20 vuotta vanhat styroksi kypärät.
se kypärä on muutenkin oltava !!!
Itse ratkaiset kuinka telot itseäsi
jos jatkossa kohtailet pyörän
kanssa,
mutta jos alat tuntea huonoa oloa
nouse ainakin pyörän selästä pois.
Kartta ihan hyvä idea jos
kohtauksen jälkeen kykenet sitä
lukemaan.
kun mun epiä ei vielä ollut tutkittu.
Töissä oli aivan hirveä pääkipua. Sitten lähdin ajelemaan autolla kotia
kohti. Ja matkasta en muista mitään!!
Ajelin n. 5 km.
Kohtaus oli menossa, vielä sitten kotonakin.
Arvaa kuinka hirvitti jälkeenpäin.
ja tästä syystä toisinaan myöhästyin koulusta sillä usein käännyin takaisin kotia päin kun kohtauksen sain pyöräillessä. Olen aina pyöräillyt kesät talvet eikä koskaan ole sattunut kuitenkaan mitään vahinkoa en kaatunut pyörällä tms.
sun matkassa =)
Vieläkö ole kohtaukseton ?
kohtaukseton. Keskiviikkona kävin neurolla. Lokakuussa olis käynti KYS:ssa kun tulee 3 vuotta leikkauksesta täyteen ja silloin katotaan lähetäänkö purkamaan lääkitystä.
Mites sun kohtaukset on pysynyt kurissa? On tullut käytyä täällä nyt niin vähän etten oikein tiiä missä mennään.