Taas on yksi päivä lusittu, ei ollut sen valoisampi kuin eilinenkään. Viime yön pyörin sängyssäni, mutta uni ei tullut. Töissä sai hetkeksi ajatukset muualle, mutta kotona jälleen arki iski vasten kasvoja. Kaikki tämä siksi, että jälleen kerran luottamukseni on petetty. Pahaksi onneksi tuo henkilö sattui olemaan minulle tärkeä.
Tekisi mieli kertoa ajatuksensa jollekin, joka edes yrittäisi ymmärtää, mutta mistä sellainen ihminen löytyy. Kavereitten kanssa pystyy kyllä sontaa jauhamaan, mutta odotas kun haluaisi puhua vähän vakavammista asioista, yllättäen tuleekin jotain puuhaa, kumma juttu.
En muista koska olisin viimeksi luottanut johonkuhun niin paljoa, että olisin kertonut miltä minusta todella tuntuu. Muutaman kerran olen melkein sanonut, kunnes olen huomannut, ettei henkilö olekaan luottamuksen arvoinen.
Kohta on liian myöhäistä, hetki vielä ja olen niin kuoreeni käpertynyt, ettei minua avaa kukaan
Ihmisiä ei ole ympärillä ruuhkaksi asti, mutta luulisi edes yhden ystävän löytävän.
Tekisi mieli kertoa ajatuksensa jollekin, joka edes yrittäisi ymmärtää, mutta mistä sellainen ihminen löytyy. Kavereitten kanssa pystyy kyllä sontaa jauhamaan, mutta odotas kun haluaisi puhua vähän vakavammista asioista, yllättäen tuleekin jotain puuhaa, kumma juttu.
En muista koska olisin viimeksi luottanut johonkuhun niin paljoa, että olisin kertonut miltä minusta todella tuntuu. Muutaman kerran olen melkein sanonut, kunnes olen huomannut, ettei henkilö olekaan luottamuksen arvoinen.
Kohta on liian myöhäistä, hetki vielä ja olen niin kuoreeni käpertynyt, ettei minua avaa kukaan
Ihmisiä ei ole ympärillä ruuhkaksi asti, mutta luulisi edes yhden ystävän löytävän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulosti niin kamalan tutulta...suoraan kuin omasta elämästä. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia joskus. Kirjottele vaikkapa sähköpostilla: [email protected]
Kaikki ihmiset ovat aina yksin! Yksinäisyys on vain tunne! Kaikki pettävät ja pettyvät, katso itseäsi silmiin ja mieti oletko koskaan pettänyt, puhunut jotain vain melkein totta. Ilo on ainoa asia, joka ihmisiin tarttuu, kukaan ei halua kuulla mitään vakavaa... siksi minäkin olen vain päiväperhonen, kukaan ei pääse lähelleni ja olen aina yksin!
Luettuani tekstisi, minulle tuli tunne että olisin itse kirjoittanut tuon. Minä en ole koskaan luottanut yhteenkään ihmiseen,en edes äitiini. Minä pelkään ihmisiä. Kukaan ei ymmärrä minua. Olen käynyt kaikenlaisissa terapioissa,mutta ne eivät ole auttaneet, päinvastoin ne saivat oloni tuntumaan kamalalta. Minulla on vain muutama kaveri, mutta en luota heihin. Kukaan ei tahdo eikä välitä ongelmistani. Sanovat vain että minun ikäisilläni on ongelmia. Mutta ei sellaisia kuin minulla. Minä joudun joka päivä kysymään itseltäni jaksanko huomiseen. Tähän saakka olen ollut täällä sisareni takia, mutta pian hän ei tarvitse minua ja mietin miten minun käy sitten.
Mitä pelkäät toisissa ihmisissä? Oletko liian erikoinen, jotta kukaan sinua ymmärtäisi?
Kun viimeinen ja ainut välittävä ihminen tästä maailmasta poistuu, en lähde heti perässä. Kokeillaan vaikka vaikeamman kautta. Suomessa ei kukaan välitä, siis sama missä olen, lähden lämpimään. Jos sitten kuolen niin ei ainakaan ole kylmä ja palmun alle olen aina halunnut. Ulkomaille lähdössä kait eniten pelätään yksinäisyyttä, kun ei ole KETÄÄN. Sen puolesta asiat ei voisi huonommin olla, se on jo koettu.
Kaikki me joskus tunnetaan ittemme yksinäisiksi..
Mä en voi sanoo olevani ihan yksin, mutta hieman yksinäinen kyllä. Mulla on yks ihminen jolle pystyn vähän puhuu, mut en hällekään kaikesta mistä haluaisin.. Mun elämä ei oo täällä, oon jo pienestä pitäen unelmoinu lähteväni täältä. Onks muualla sit parempaa, mistä mä tiedän, mut Suomi ei mua kiinnosta.. Haluun vain pois.. Miljooniin muihin paikkoihin, muttei tänne..
Mulla on toi sama ongelma ku sulla.. Mul on ystäviä aika paljon mut ei yhtäkään kenelle voisin kertoo milt must oikeesti tuntuu.. se on välil vaikeeta ku ei pysty puhuu kenellekää mut mä oon jo tottunu siihe.. jotenki... eihän se pidemmän päälle tee hyvää mut eipä oo vaihtoehtoa...