ja alkaisi tutkimaan ja tekemään kokeita.Alkaisi etsimään meille oikeaa lääkettä,jotta voisimme taas elää normaalia elämää.Onhan HIV:inki löydetty lääke. .Jotenki tuntuu käsittämättömältä että nämä homesairaat jätetään yksin ja ilman tehoavaa OIKEAA lääkettä.Eikö kukaan nuori lahjakas tutkija ottaisi tätä tautia tosissaan ja alkaisi etsimään syytä sairastumiseen ja parantavaa lääkettä.(EI KAKKOSLÄÄKÄREILLE)Ja tauti saisi löytäjänsä nimen.... ?-oireyhtymä.!!!Tai ehkä en vain tiedä ja tämmöinen tutkija jo tekee töitä.TOIVOTTAVASTI.
Voi kun joku
ottaisi tämän tosissaan
181086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mietipäs ihan itse, että minkähän takia juuri "homesairauteen" ei ole olemassa lääkettä ja "homesairauteen" ei ole olemassa diagnostiikkaakaan. Voisiko se johtua siitä, että homeet eivät aiheuta todella varsinaista oikeaa selkeää sairautta, kuten vaikkapa streptokokkitulehdus nielussa tai HIV-infektio AIDS:n. Homesairauksien katsotaan kuuluvan pitkälti "non-disease" ryhmään: ryhmään, jossa on "tauteja", joiden oireet ovat hyvin epämääräisiä, epäselviä ja potilaan vain itsensä kokemia, sekä joissa ei tutkittaessa voida todeta selkeitä löydöksiä tai poikkeavuuksia, vaan potilas on tutkimustulosten mukaan terve. Aivan varmasti homeista oireita kokevilla kyseessä on hyvin paljon monimutkainen psykosomaattinen oireilu, koska jo haju pystyy laukaisemaan hyvin vahvat oireet. Toisaalta, hometta kohtaan nämä henkilöt tuntevat vihaa ja kauhua ja ahdistusta. Kyseessä on pitkälti sama ilmiö kuin jos ruumiinavaukseen tuodaan maallikoita katsomaan (mm. poliisikoululaisia) ja sattuu olemaan joku erityisen pahassa kunnossa oleva ruumis oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa, vaikka jokin järvenpohjasta nostettu ja sitten avauksessa tulee pahoja hajuja voimakkaana ilmaan: joku alkaa voida pahoin, jopa oksentaa, kokee huimausta, vapinaa, kuvottavaa oloa ja heikottaa, saattaa alkaa päätäkin särkeä jne. Sitten jos sama henkilö menee uudestaan taas avaushuoneeseen, jossa tulee samaa hajua, vaikka olisi eri ruumis tai vaikka kokonaan tyhjä huone, mutta sama haju, niin voi saada hyvin voimakkaat psykosomaattiset oireet.
Silti kukaan ei puhu, että olisi olemassa "ruumiinhajusairaus" tai vastaavaa.
Olen varma, että homeista oireita saavilla lähes kaikilla oireilu loppuisi jos heiltä katkaistaisiin aivohermo, joka vie hajuaistimuksen aivoille. Jos hajuaisti poistettaisiin ja lisäksi vielä tunto hengitysteiden limakalvoilta poistettaisiin vaikkapa puuduttein tai muuten, niin homeista oireita saava ei kokisi tukehtuvansa tai saisi pahoinvointia tai huimausta. Jos homeista oireileva ei pystyisi mitenkään itse aistimaan ilman huonoa laatua, eli ei pystyisi tuntemaan mitenkään, onko ilma kuivaa, likaista, pölyistä tai haisisiko ilma millekään, niin olen 100% varma, että homesairas olisi autuaan tietämätön koko homeesta eikä kokisi mitään oireita. Luonnollisesti tuollaisen tutkimusasetelman tekeminen on hankalaa, ei sitä voida eettisten syiden takia tehdä, eikä siihen varmaan kukaan suostuisikaan, että menettäisi hajuaistinsa tutkimuksen takia.
ja oireet tulevat yöllä.Henkeä alkaa ahdistamaan ,flunssanen olo.Aamulla on sitten luomet turvoksissa,pienikin liikkuminen hengästyttää,lämpöä.Vapinaa,tärinää.Pulssi nopea ,yli 100.Ja olen 100% varma että vaikka katkaisisit kaikki hermot päästä,oireet tulisi,niin kuin tähän asti on tullut monta vuotta.Sorry vaan et tiedä tästä taudista yhtään mitään,eikä moni muukaan .OLET VÄÄRÄSSÄ
Mistä oireesi sitten oikein johtuvat? Tiedätkö itsekään sitä? Oletko arvannut oireiden johtuvan homeesta? Millä perusteella? Onko mitään mikä tukisi sitä käsitystäsi että nuo oireesi johtuvat homeesta? Se, että mitään muutakaan selitystä et ole keksinyt, ei osoita niiden johtuvan homeesta. Oireitahan voi aiheuttaa vaikka tyynysi. Jos tyynyssäsi on jotakin hiukkasia tehtaalta, tai ilmasta tai mistä vaan, jotka sinulle aiheuttavat oireita, niin sittenhän tyynysi olisi oireiden syy. Esim. untuvatyynyn olen nähnyt aiheuttavan atoopikolle aivan uskomattoman kovat oireet. Tai pölypunkin. Tai tyynyyn jääneiden kemikaalijäämien. Tai eläinpölyn.
on muutama sairastunut kertonut tälläkin palstalla saaneensa oireita jopa vuosia ennen kuin tiesi homeen olemassaolosta mitään. Monet homeet eivät haise.
Seuraatko uutisia? Olin huomaavinani, että juuri julkaistiin tutkimus homeiden aiheuttavan astmaa lapsille. Onko lasten astma mielestäsi psykosomaattinen sairaus? Kerrotko hometalossa asuvien lapsiastmaatikkojen vanhemmille, että lapsellanne on psyykkinen ongelma?
Kyllä kai tässä vuosien aikana oireilut on liittynyt aina tiettyihin rakennuksiin.Ja kantapään kautta on tullut huomaamaan mitä rakennuksia kestää ja mitä ei.Eli joku ongelma niissä on.Ja muuta selitystä en ole löytänyt kuin kosteusvauriot.Esim 1.kertaa kävin srkkeskuksessa ja sain siellä jo hapen loppumisen tunnetta ja yöllä tuli kaikki edellämainitut oireet.Kukaan ei tiennyt mikä minulla oli.Sama on tapahtunut monen muunkin rakennuksen kohdalla.JA eipä kulu paljon aikaa kun paikallislehdessä kerrotaan kyseisten paikkojen remonttiinmenosta kosteusvaurioiden takia.Eli olen oppinut laskemaan yksi yksi .
Tutkimukselle tässä hieman kritiikkiä: siinä tehtiin liian suoria johtopäätöksiä, tai itse asiassa, itse tutkimuksessa ei tehty radikaaleja johtopäätöksiä, että kosteusvaurio olisi aiheuttanut astman, vaan todettiin vain että enempi oli astmaa noissa rakennuksissa olleilla lapsilla. Sehän ei taas riitä osoittamaan sitä, että kosteusvaurio olisi sen astman aiheuttanut!
Tutkimus: "Kosteusvaurioista astmaa lapsille" repäisee hesari. Oli nimittäin astmalasten kotona enemmän ilmankostuttimia ja ikkunat huurussa kuin terveiden...
"Correlation does not, as such, imply causation."
Tuo kannattaisi pitää toimittajienkin mielessä!
Mitenkähän tavallista tämä on Italiassa ja Ranskassa? Siellä kuitenkin kosteusongelmaa ja hometta on taloissa melko paljon enemmän.
"Kun tutkimuksessa mukana olleilta pikkulapsilta löydettiin astma, kotiin lähti
kaksi rakennusinsinööriä, jotka etsivät merkkejä kosteusvauriosta: vesivuotoja ja
niistä jääneitä tahroja, muuttuneita värejä rakennusmateriaaleista, hilseileviä
seinäpintoja, homeen hajua tai näkyvää hometta."
Voisiko vielä tehokkaammin levittää homekauhua?
Kuka näitä tutkimuksia rahoittaa?
Homejuustonvastustajat?
Ilmankostuttajat ovat varsinaisia sienipesiä.
Ne oli ennen kovin suositeltuja ja suosittuja.
Eikä silloin puhuttu homesairauksista mitään.
voi todellakin oireilla ja sairastua, ei tarvitse kuvitella. Itselläni vaikeahoitoinen ammattiastma maksimilääkityksellä.
Ammattitauti todetaan TTL:lla spesifillä altistustestillä, jonka aiheuttamia oireita seurataan vuorokausi todella tarkasti. Silloin tiedetään, ei kuvitella.
ihan sääliksi kävisi, lapsiasi.
Niin metsässä olet juttujesi kanssa.
Mikä mielenterveysongelma sinulla sitten on?
Pahalta kuulostaa nuo sun juttusi.
Ai muuten, mikäs se sellainen sairaus on kun otsaonteloissa kasvaa Aspergillus tai Mucor ,aiheutten kovat säryt ym. potilaalle.
Onko se skitsofrenia vai mikä mielen sairaus?
että miten sinulle voisi takoa tietoa homesairauksista päähän. Että ne todellakaan eivät ole "vain potilaan itsensä kokemia oireita".
Mutta...sittenkin luovutan, sillä MINÄ tiedän ja se riittää minulle, mitä homeet aiheuttavat.
Niin tietää moni kirjoittajakin täällä.
Samoin tutkijat jotka ovat tehneet tutkielmia ja väitöskirjoja.
Samoin ammatti-ihmiset jotka kokosivat Majvik II, heitähän oli n. 30.
Jos sinä et usko että kosteusvauriorakennuksilla ja potilaan oireilla on yhteyttä ja potilaan oireista monet voidaan objektiivisesti todeta (verikoe,röntgen), niin ei siitä suurta vahinkoa ole, toivottavasti.
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!
..ja monesti se toteennäytetty.
"Kyseessä on pitkälti sama ilmiö kuin jos ruumiinavaukseen tuodaan maallikoita katsomaan (mm. poliisikoululaisia) ja sattuu olemaan joku erityisen pahassa kunnossa oleva ruumis oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa, vaikka jokin järvenpohjasta nostettu ja sitten avauksessa tulee pahoja hajuja voimakkaana ilmaan: joku alkaa voida pahoin, jopa oksentaa, kokee huimausta, vapinaa, kuvottavaa oloa ja heikottaa, saattaa alkaa päätäkin särkeä jne. Sitten jos sama henkilö menee uudestaan taas avaushuoneeseen, jossa tulee samaa hajua, vaikka olisi eri ruumis tai vaikka kokonaan tyhjä huone, mutta sama haju, niin voi saada hyvin voimakkaat psykosomaattiset oireet."
Mitä ääliömäistä tekstiä!!!!!!!!!!!!! Sulla sitten on paljon kokemuksia, taidat olla joku suht vanha kääkkä, joka vielä yritää olla "lääkäri!.
Voit ihan lopetella nämä kirjoituksesi! Nämä ovat tosi typeriä.
suhtaannutaan tuolla tavalla kuin lääkäri2(ja useimmat lääkärit)ei meillä ole paljonkaan toivoa.Toivottavasti uusi sukupolvi on viisampaa ja olen varma että tulevassa sukupolvessa on paljon enemmän "meidänlaisia"sairastuneita.Koska minusta näyttää siltä että kaikenlaiset allergiat jo jyllää tässä nykypolvessa.Kyllä tämäkin lääkäri2 tulee vielä oppimaan ja tuntemaan tämänkin taudin kantapään kautta!!!Jos meinaan lääkäri olet.Harmittaa vain ne sinun tämänhetkiset potilaat.Älä ole niile ilkiä.Muistahan mitä me täällä ollaan sulle kerrottu ja ota opiksesi!!
ei sen sairauden hoitaminen ole yhtään sen helpompaa siellä homeisessa sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Ja mikä määrä opintoja hukkaan!
Ihailen suuresti lääkäreitä, sitä oppimäärää ja intoa lukea ja ottaa vastuuta. Äly ja vastuunotto tekee lääkäreistä tosi seksikkäitä. Voisin kyllä rakastua helposti omaani... tosi helposti.
mukaan nimenomaan nuorempi lääkäripolvi on kovin tietämätöntä. Ihmettelen miksi? Pelko oman urakehityksen katkeamisesta? Koulutuksen puute? Kokemuksen puute, koska yleensä kokemuksen mukana tulee nöyryyttä ja huomaa ettei olekaan kaikkitietävä? Ei uskalleta ottaa mitään kantaa, paitsi jos joku vanhempi arvostettu kolleega on ensin jotain lausunut niin sitten toki ollaan samaa mieltä. Vaikka lausunto olisi virheellinen! Oma keuhkolääkärini ainakin on todella ammattilainen näissä homeasioissa, mutta eihän hänkään voi määrätä miten sairaaloissa/TTL:lla tutkitaan potilasta. Kun kaikkia tutkimuksia ei voida tehdä lääkäriasemalla. Ihmettelee vain, kun kollegat ovat olleet "hieman huolimattomia".
ja niin seksikäs.
Kerroit olevasi varma, että homeista oireita saavilta lähes kaikilta oireilu loppuisi jos heiltä katkaistaisiin aivohermo, joka vie hajuastin aivoille.
No meneppä kysymään noilta kosteusvauriomikrobialtistuksen takia työpaikoilaan oireilevilta/sairastuneilta mitä mieltä he ovat, päättyisikö heidän oireilunsa, parantuisiko heidän sairautensa, mikäli heiltä katkaistaisiin aivohermo?
Minä en jaksa ymmärtää tämän ns. lääkärin kommentteja. Hajuko pelkästään aiheuttaisi oirekuvitelmat? Jos jossain haisee homeelle, mistä se haju tulee? Ilmeisesti homeesta. Ja jos on herkistynyt homeelle, oireilee hajun aiheuttajasta eikä hajusta, eikö niin?
Otetaas esimerkiksi minun työhuoneeni. Siellä on tapahtunut vesivahinko kolme kertaa ja kaksi kertaa on löytynyt hometta, remonttia on tehty ainakin kolme kertaa. Kun menin työhuoneeseeni töihin, olin sitä ennen altistunut muissa tomipisteissä homeelle usean vuoden aikana. Astmadiagnoosin sain muutama vuosi sitten - ohjeeksi annettiin hävittää koira! Sain elämäni ensimmäisen poskiontelotulehduksen kolmen viikon huoneessa oleskelun jälkeen. Ja huone EI haissut millekään. Sairastin jatkuvia flunssia ja poskiontelotulehduksia vuoden aina pahenevin oirein, ennen kuin hajukaan tuli. Lopulta huone haisi pahemmalta kuin yksikään kellari. Siellä oli iso kosteusvaurio ja kosteusvauriohomelöydös.
Huone on jälleen korjattu. Huone EI haise. Homeiset paperit on hävitetty, huonekalut puhdistettu, huonetta siivottu. Kolme viikkoa olin remontoidussa huoneessa, ja taas tuli poskiontelotulehdus. Nyt olen juuri siitä parantunut, ja alan jälleen oireilla.
Itse puhun mieluummin sisäilmaongelmasta kuin homeongelmasta, koska tiedän, että muutkin tekijät sisäilmassa aiheuttavat oireilua kuin home. Itse olen onnekseni ison työnantajan palveluksessa, joka suhtautuu vakavasti sisäilma-asioihin, mutta ei tunnu mahtavan niille mitään. Tutkimustulosten perusteella olen altistunut eri toimipisteissä nimenomaan kosteusvauriohomeille reilun 15 vuoden aikana ollessani pätkätöissä, olen myös oireillut enemmän tai vähemmän tuona aikana. Nykyinen työhuone oli kuitenkin piste i:n päälle altistumiselle, ja todellakin voin ihan hyvällä omallatunnolla ja täysissä järjissäni väittää, että olen ihan oikeasti sairastunut nimenomaan kosteusvauriohomeiden takia! Enkä ole ainoa oikeasti "homesairas"!
Psykosomaattisen oireilun myönnän. Kyllä jatkuva sairastaminen ja terveyden pysyvä menetys rassaa, ottaa voimille, väsyttää, masentaa... Tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta, kun sisäilmaongelmia ei saada kuriin millään. Valitse siinä sitten työn ja terveyden välillä. Työvuosia olisi vielä jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta kohta ei ole enää mahdollisuutta olal töissä. Miten tässä sitten olet masentumatta? Masennus ei kuitenkaan aiheuta tätä sairautta, vaan sisäilmaongelmat!
Noita kroonisia sairauksiahan on pilvin pimein joita pidetään lääkityksellä kurissa.
HIViläisetkään eivät pääse lääkityksestään eroon.
Mitä homeallergiaan tai muihin allergioihin tulee, niin tuskinpa ainakaan sataan vuoteen löydetään lääkettä, joka parantaisi allergian. Tuossa vast`ìkään lueskelin, että yritetään kehittää rokotetta allergisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Ja kehittely maksaa maltaita ja tuskin tulosta tuottaa.
Homealtistuksiakin on tehty ja tehdään kaiken aikaa koe-eläimille. Joka tutkijasukupolvi tekee samat tutkimukset uudelleen. Luulisi olevan jo tarpeeksi näyttöä mitä keuhkoissa tapahtuu.
Suomessa on tehty homealtistuksia ihmisillekin jo monta kymmentä vuotta.
Kosteusvauromikrobialtistuksen aiheuttamien keuhkosairauksien tutkintaan käytetään STM:n mukaan 100 miljoonaa eruoa vuodessa.
Allergisoituminen johtaa allegisiin sairauksiin.
Työpaikoillaan olevia homeallergikkoja lääkitään kaiken aikaa antihistamiini-, astma-, kortisoni-, kipu-, reumalääkityksin ja antibiootein.
Vaivaan kuin vaivaan löytyy aina lääke.
Onhan se hyvä että oireenmukaista lääkitystä saa, mikäli se oireisiin auttaa. Tietty itse ongelmaa se ei poista, mikäli oireita aiheuttavat nimenomaan allergiset ja muut yliherkkyysaltistukset. Mutta kun yhteiskunnasta ja ongelmarakennuksista ei voi elää kokonaan erossa, on hyvä että pakkotilanteissa on niitä astma-avaavia, särkylääkkeitä ja antibiootteja.
Ymmärrän kyllä, että kun nyt ei ole keksitty vielä parantavaa lääkettä esim. rakennusongemista kärsiville, niin ei ole. Sama juttu jos jonku menettää kätensä onnettomuudessa, proteesin voi laittaa mutta kättä takaisin ei saa. Silti lääkärikunnan ASENNE on seuraava: "Tässä on henkilö, joka on menettänyt kätensä. On ymmärrettävää, että hän ei ainoastaan kärsi fyysisesti käden menettämisestä (haava, haamukipu..) vaan myös henkisesti masentaa ja tulevaisuus pelottaa. Uudelleenkoulutusta tarvitaan, varsinkin jos potilas on työskennellyt kättä-tarvitsevalla allalla esim pikakirjoittajana, viulistina, kelloseppänä... Ja sopeutumisvalmennusta tarvitaan, että potilas oppii selviytymään arkirutiineista kädettömänä/proteesilla." En kerrassaan saata käsittää, miksi rakennuksista oireileva ei saa yhtä "itsestäänselvää" ja asiallista kohtelua. Johtuipa rakennusongelma homeista tai rakennusmateriaaliyliherkkyydestä (kemikaalit, liimat, lakat) tai mistä tahansa, olennaista ei pitäisi olla potilaan oireiden kumoaminen vaan häneen asiallisesti, ihmisarvoisesti suhtautuminen.
Esim. Potilas tulee vastaanotolle kertoen, että rakennusherkistymisensä vuoksi 1. on menettänyt kotinsa 2.on menettänyt osittain tai kokonaan mahdollisuutensa työhön ja/tai opiskeluun 3. ei kykene kuin todella kipeäksi tulemalla asioimaan tietyissä julkisissa rakennuksissa... Lääkäri tutkii potilaan, löytää vähän jotain tai ehkä enemmänkin, mutta ei tiedä syytä oireilulle. Hän voi sanoa, että "kaikki on vain sattumaa, sinä vain kuvittelet" jolloin hän jo lähtökohtaisesti epäilee potilaan kertomusta - vaikka kaikki potilaan kanssa elävät (kymmenet ihmiset!) voivat todistaa oireidun liittymisen rakennuksiin. Hän voi myös sanoa "en tiedä miksi, lääketiede ei osaa selittää" mikä osoittaa hieman nöyryyttä: on olemassa asioita, mitä lääketiede ei vielä ole saanut selville! Mikäli lääkäri on tietoinen esim kemikaaliyliherkkyydestä tai homeallergiasta, vastaus voi olla vielä informatiivisempi ja rohkaisevampi (diagnostisempi). Joka tapauksessa, jos potilas on kaiken menettänyt, olisi enemmän kuin viisasta ja inhimillistä kohdella potilasta sen mukaan, antaa hänelle ihmisarvoinen kohtelu siinä missä kätensä menettäneellekin. Ehkä uudelleenkoulutusta tai ainakin sopeutumisvalmennusta, taloudellista tukea yhteiskunnalta. Tärkeintä on, että potilas saa kokemuksen siitä, että vaikka minua ei voida parantaa, minullakin on ihmisarvo!
Valitettavasti tämä toteutuu aika harvoin. En tiedä montaa niin inhottavaa asiaa, kuin tulla nauretuksi pihalle lääkärin vastaanotolta...! se jos mikä aiheuttaa masennusta, sen kaiken sairastelun, kodittomuuden ja työkyvyttömyyden lisänä... Kokemusta on.