Olen kohta viidennen raskausviikon (alkio n. 3 vko) lopussa. Olen vähä päälle parikymppinen (olisin 23 lapsen syntyessä) ja poikaystäväni on yli kolmekymppinen. Hänellä on hyvä ammatti ja työ mutta hän asuu ulkomailla. Olemme seurustelleet n. 1,5 vuotta emmekä ole kihloissa tai naimisisaa. Minulla taas on vasta toinen opiskeluvuosi meneillään ja olen vielä ajattellut hakea toiseenkin kouluun (suorittaisin siis kaksi tutkintoa). Opiskeluissani menee vielä ainakin 3-4 vuotta.
Olemme molemmat aika peloissamme tästä raskaudesta... toisaalta olemme onnelisia ja haluaisimme lapsen mutta minun tilanteeni pelottaa... Onhan koulut vielä kesken (aion kyllä ne loppuun joskus suorittaa)... Pelottaa mitä lähipiiri sanoisi asiasta... On muutenkin ollut vähän vaikeaa 'todistella' muille että olemme kaukosuhteessamme ihan tosissaan.
Poikaystäväni tukee minua ja olemme sopineet että teemme päätöksen yhdessä. Hän 'vastustaa' aborttia... tai siis ei pidä ollenkaan ajatuksesta ja sanoi että pitää vaikka itse lapsen jos minä en sitä 'halua'... Mutta nyt hänkin on tosi hermostunut/peloissaan tästä tilanteesta. Ja pitää aborttia mahdollisena vaihtoehtona. En koe että olisin enää tässä iässä 'teini-äiti' (en ole enää teini!) mutta hyvin nuoreksi itseni silti tunnen... En ole kuitenkaan ole mitenkään varma että pystyisin abortin tekemään- ainakaan ilman (henkisiä) vaurioita ja pelottaa että se laskee mahdollisuutta tulla myöhemmin raskaaksi.
Tämä elämäntilanteeni kuitenkin pelottaa... eihän tälläinen ole ns. "yleisesti hyväksyttävää". Rakastan poikaystävääni todella paljon ja pelkään että tulisin katumaan jos en pitäisi tätä lasta. Toisaalta koulun lykkääntyminen ja läheisten mahdollinen negatiivinen suhtautuminenkin pelottaa. Olisiko teillä antaa viisaita neuvoja tilanteeseemme? Kiitos!
Olemme molemmat aika peloissamme tästä raskaudesta... toisaalta olemme onnelisia ja haluaisimme lapsen mutta minun tilanteeni pelottaa... Onhan koulut vielä kesken (aion kyllä ne loppuun joskus suorittaa)... Pelottaa mitä lähipiiri sanoisi asiasta... On muutenkin ollut vähän vaikeaa 'todistella' muille että olemme kaukosuhteessamme ihan tosissaan.
Poikaystäväni tukee minua ja olemme sopineet että teemme päätöksen yhdessä. Hän 'vastustaa' aborttia... tai siis ei pidä ollenkaan ajatuksesta ja sanoi että pitää vaikka itse lapsen jos minä en sitä 'halua'... Mutta nyt hänkin on tosi hermostunut/peloissaan tästä tilanteesta. Ja pitää aborttia mahdollisena vaihtoehtona. En koe että olisin enää tässä iässä 'teini-äiti' (en ole enää teini!) mutta hyvin nuoreksi itseni silti tunnen... En ole kuitenkaan ole mitenkään varma että pystyisin abortin tekemään- ainakaan ilman (henkisiä) vaurioita ja pelottaa että se laskee mahdollisuutta tulla myöhemmin raskaaksi.
Tämä elämäntilanteeni kuitenkin pelottaa... eihän tälläinen ole ns. "yleisesti hyväksyttävää". Rakastan poikaystävääni todella paljon ja pelkään että tulisin katumaan jos en pitäisi tätä lasta. Toisaalta koulun lykkääntyminen ja läheisten mahdollinen negatiivinen suhtautuminenkin pelottaa. Olisiko teillä antaa viisaita neuvoja tilanteeseemme? Kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on tärkeää:
"Rakastan poikaystävääni todella paljon ja pelkään että tulisin katumaan jos en pitäisi tätä lasta."
Asia ratkeaa tältä pohjalta.
Kun olet aikuinen sinun ei tarvitse pelätä omaisten eikä muidenkaan suhtautumista eikä ilkeiden ihmisten puheita. Koulunkäyntiä ei lapsi estä, usein jopa jouduttaa:
Tätä pelkäät turhaan:
"Toisaalta koulun lykkääntyminen ja läheisten mahdollinen negatiivinen suhtautuminenkin pelottaa."
Miehesi on periaatteessa aborttia vastaan, etkä itse halua sellaista tehdä vaan uskot sen olevan henkisesti liian raskasta. Yhtäältä "olette onnellisia ja haluaisitte saada lapsen", toisaalta... noh, minusta tuo on selvä kuin vesi. Ei aborttia tehdä jos lasta halutaan, ei vain elämäntialnteen vuoksi! Tulisi melko varmasti tapahtumaan niinkuin uskot, katuisit. Tuskallisestikin.
Kaikella todennäköisyydellä läheisetkin suhtautuvat asiaan innostuksella alkujärkytyksen jälkeen. Ehkä he ovat uutista jo odotelleetkin? Kuka tietää... ulkopuolisten mielipiteet ovat huonoin mahdollinen syy edes harkita aborttia! Jos lapsen haluat, se on ainoa millä todella on väliä. Muu maailma tottuu ajatukseen. Koulun voit hyvin käydä loppuun raskauden aikana ja lapsen synnyttyä, jos se ei ole mahdollista, on lapsen syntymä hyväksytty syy opiskeluajan pidentämiseen ja opinto-oikeuden jatkamiseen. Yhteiskunta on tässä puolellasi :D
Onnea odotukseen!
***
Onneksi olkoon, kuulostaa siltä, että sinusta tulee äiti:)
Uskon, että pystyt suorittamaan koulusi lapsen syntymän jälkeenkin ja että kun läheisesi näkevät vastasyntyneen lapsesi he viimeistään silloin, ja voisin hyvin kuvitella, että jo aiemmin hyväksyvät päätöksesi!
Onnea ja rohkeutta!
Toivottavasti, et pidä tätä painostuksena, sen on tarkoitus olla kannustusta. Loppujen lopuksi päätös on sinun, olisi kiva kuulla mitä päätät!
Itse ajattelen sen niin, että jos jokatapauksessa jossain vaiheessa haluat lapsia, varmasti, ja olet onnellinen poikaystäväsi kanssa, niin itse en näkisi tuossa tilanteessa edes mitään harkittavaa. Opiskella voit myöhemmin, minulla on monia opiskelutovereita joilla on muutaman vuoden vanhoja lapsia, eikä lapset ole ollut este opiskelulle. Kyse on vain siitä miten asiat järjestää.
Mutta sinunhan tämä päätös on. Ei kannata kuitenkaan kauhean kauaa pohtia, tai tulee aikaraja vastaan.
Mutta tärkeintä: älä mieti mitä muut läheisesi ajattelevat tai miten he suhtautuvat, nyt on kyse sinun elämästäsi, ja sinun onnestasi. Tee päätös sen pohjalta mikä sinusta oikealta tuntuu. Kuulostaa siltä että haluaisit tämän lapsen - ja ehkä se on se sinulle oikea päätös. Olet vielä nuori, kerkiät kyllä opiskella vaikka loppuelämäsi. Itsekin opiskelen vaikka olen jo lähempänä kolmeakymppiä :)
Moi!
Olin itse samassa tilanteessa vuoden alussa kun huomasin olevani raskaana. Opiskelut on pahasti kesken, rahatilanne huono ja poikaystävä asuu toisessa kaupungissa. Kävin läpi kaikki vaihtoehdot ja totesin, ettei minusta ole tekemään aborttia. (En todellakaan ole abortin "vastustaja", vaan uskon, että jokaisella naisella on oikeus valita itse.)
Itselleni ratkaisu oli lopulta helppo, koska tiesin jossain vaiheessa haluavani lapsia ja uskon vakaasti raskauden olevan helpompaa nyt (olen 23) kuin 15 vuoden päästä. Nämä asiat ovat kuitenkin jokaisen henkilökohtaisia asioita ja sinun täytyy tehdä päätös itse. Kuten jo edellisessä tuli ilmi on turhaa murehtia toisten mielipiteistä. Pidä mielessä se, että käytännön asiat ovat aina ratkaistavissa. Raskaus vaatii joustoa ja tietyistä asioista luopumista, mutta uskon vakaasti, että se on myös palkitsevaa.
Tsemppiä!
sama tilanne ja olin saman ikäinen . Poika täyttää nyt 15 v :)
Eli asuimme poikaystävän kanssa eri paikkakunnilla ja mulla opiskelut kesken .
Samoja pelkoja ja tuntemuksia oli meilläkin .
Aborttia ei kuitenkaan mietitty todellisena vaihtoehtona .Sukulaisilta kyllä tuli kommenttia että abortti olisi pitänyt tehdä :(
Muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin .Lapsi syntyi :)
Sain opiskeltua loppuun ...räätälöitiin mulle sopiva tahti .
Olet tosiaan sopivan ikänen äidiksi ...voin sanoa että on eroa jaksamisella saako lapsen päälle 20 vaiko päälle 30 !
Onnea matkaan !
Täällä Suomessa jokainen lapsi on tervetullut ja kaivattu. Yhteiskunta tukee ja tulee vastaan monin tavoin. Meillä on hyvä terveydenhoito ja maailman terveimmät vauvat. On lottovoitto syntyä Suomeen.
Sinulla on rakastava mies, joka haluaa lapsen. Vanhempasi saattavat aluksi ihmetellä, mutta ovat viimeistään vuoden kuluttua täysin hullaantuneet vauvaan.
Turhaan pelkäät. Kaikki kyllä järjestyy.
Itselläni on kolme aikuista lasta ja opiskelen vieläkin. Minulla on ollut mielenkiintoinen ja hauska elämä. Samaa toivon sinulle.
olin 20 vuotta (pari vuotta sitten) kun testi osoitti kahta punaista viivaa. se oli järkytys. sen enempää ajattelematta otin selvää abortista, ja tein sen. jälkeenpäin on tullut masennuskohtauksia, kuka vittu mä oon päättään että joku muu ei saa elää?? lääkärit sano että masennuskausia voi tulla, mutta tää on täsä elämäntilanteessa oikein. oikein?? mäkin olisin voinu jäähä syntymättä. tekisin varmaan toisin jos ajassa voisi palata taaksepäin. olen niin pahoillani.