Olen 15-vuotias nuorukainen, käyn peruskoulun 8. luokkaa ja elämäni on aivan pilalla! Sillä ei ole enää mitään merkitystä. Koko ajan kiusataan (pelkästään sanallista kiusaamista ei esimerkiksi turpaanvetoa), vanhemmat (erityisesti äiti) valittaa pienimmistäkin asioista eikä minulla ole muita ystäviä kuin oma marsu sekä eräs kaveri, joka asuu Joensuussa (mutta vierailee Helsingissä silloin tällöin). olen myös aika pullea. Kiusaaminen ja äidin temperamentti ovat saaneet mieleni romahtamaan. Kokeitakin on kasautunut niin paljon, etten tiedä, ehdinkö lukea niihin kaikkiin.
Oikeastaan menetin elämänhaluni viime vuonna, sillä kummisetäni ja isoisoäitini kuolivat. En kestä enää tätä maanpäällistä helvettiä, olen yhteiskunnalle pelkkä turha taakka. Parasta olisi, jos tekisin itsemurhan, niin tekisin koko planeetalle suuren palveluksen.
Oikeastaan menetin elämänhaluni viime vuonna, sillä kummisetäni ja isoisoäitini kuolivat. En kestä enää tätä maanpäällistä helvettiä, olen yhteiskunnalle pelkkä turha taakka. Parasta olisi, jos tekisin itsemurhan, niin tekisin koko planeetalle suuren palveluksen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lähtisit lenkille.Minä lenkkeilin tunnin päivässä joka päivä,ja laihduin yli 20 kg,Älä välitä,niin minuakin koulussa kiusattiin,Keksi itsellesi sellaista tekemistä mistä itse pidät.Oletko ajatellut,että voisit kirjoitella ystäväsi kanssa ? Kaikkea hyvää sinulle toivon
tuska ja kuohunta kuuluu asiaan! On lopulta pieni vaihe elämässäsi. Kukaan ihminen ei ole taakka yhteiskunnalle, vaan arvokas, hengen temppeli, niin sinäkin. Vaali tätä temppelia, löydät ennemmin tai myöhemmin kaikki ratkaisut ongelmiisi. Ja kaikkea ei tarvitse itse ratkoa, ole kärsivällinen. Et ole yksin. Katso tähtitaivasta ja ihmettele elämää, olet vasta alussa. Voimia ja Onnea!
Älä puhu tuollasia, sä olet varmasti sun äidille kaikki kaikessa. Joskus sitä itsekin unohtaa kaiken kiireen keskellä, ottaa omaa lasta kädestä kiinni ja kertoa kuinka tärkeä se on. Ihmiset surevat niin monella tavalla, äitisikin varmasti on surullinen sukulaistenne kuolemista ja tuo sen ulos nipottamalla.
Läksyt ja kokeet on se ja sama, jos ne jää välillä tekemättä. Ne ovat sinun elämääsi verrattuna paska tuuleen. Mene päivä kerralla, katsele ihmisiä uusin silmin, kerro äidillesi pahasta olosta, koulun terkkarille, mulle, meille, ihan kenelle tahansa, joka kuuntelee.
Päivä pitenee ja vaatteet vähenee. Mukavia ihmisiä löytyy. Ja aina voit hypätä junaan ja mennä vaikka joensuuhun :) Voimia, mulle sä olet tärkeä..
Kuules... Itsemurha ei ole ratkaisu =)Jos koulussasi on mahdollisuus kuraattoriin tai vastaavaan niin puhu hänelle. Ammattilaiset osaavat auttaa aina =)
Se että olet pullea, älä anna sen häiritä =) Se ei saa estää sinua nauttimasta elämästäsi ja tekemästä niitä asioita, mitä haluat =)
Äitini ei valita koko ajan, ainoastaan silloin tällöin. Tosin nekin harvat kerrat, kun hän raivoaa minulle, tuntuvat ikäviltä.
Pääasialliset syyt masennukseeni ovat kuitenkin kummisetäni ja isomummini kuolema sekä se, että koulussa minua koko ajan kiusataan. Olen lisäksi lihava nynnerö. Tänä aamuna elämänhaluni kuitenkin katosi aivan totaalisesti, sillä marsuni kuoli ;( . En kestä enää tätä helvettiä. En näe enää muuta keinoa selvitä tuskistani kuin itsemurha.
i love you i swear that it's true i cannot live without you.
Hei sinä, joka sanoi " I love you, i swear. It's true, i cannot live without you.". Tunnetko sinä minut? Ja jos tunnet, niin kuka olet? Entä mitä sieltä osoitteesta kotisatama.net muka löytyy?